Xenia's day

Uusi sohva ja kuulumisia

Teksti: Anna.fi

Heiheihei. Täällä just lopetellaan lounasta melko kiireisen aamun jäljiltä. Meille oli varattu heti aamuksi kunnallinen ultra ja käytiin siellä sit ihan silmät ristissä. Edelleen siellä pieni tyttö majailee. Ei tosin asiaa erikseen kysytty, mutta S bongasi ruudulta female fetus tekstin. 😀 Kaikki oli edelleen kunnossa ja pienokainen kasvanut viime viikosta hyvin. Laskettuaika lienee pari päivää aiemmin, mutta sitä ei muuteta, sen verran lähellä se kuitenkin on. Virallisesti olen huomenna sitten puolivälissä kun 20 viikkoa on täynnä!! Jos aika menee yhtä nopeasti kuin alussa, niin ihan kohtahan meillä on jo pikkuinen sylissä. Täytyy kyllä sanoa, että on sillä vesselillä kummalliset asennot. Siellä se hengaa jalat suorina pään yläpuolella, samassa asennossa kun missä normaalisti venytellään. Eli pää polvessa, jalat suorana, mutta sen lisäksi tää on pää alaspäin ja muutenkin ylösalaisin. :D. Mä sanoin, että kyllä mulle tulis tuolla klaustrofobinen olo, mutta eipä sitä kai siinä vaiheessa ole tullut mietittyä. Onhan se mukavaa kun ympärillä on pehmoiset seinämät ja on lämmin ja energiaakin tulee koko ajan napanuoran kautta. Ihan käsittämätöntä. 🙂 Muutenkin on niin outoa, että pikkuinen on jo yli 20 cm pitkä ja painaa melkein 300g, kun ekalla kerralla yksityisella varhaisraskauden ultrassa käydessä oli pituutta 11 mm, ihan älytöntä, miten kahdesta solusta voi kasvaa pieni ihminen, jolla on suloiset jalat ja kädet, sekä täydellinen selkäranka, aivot ja sydän. Ei vaan voi käsittää!<3 Noni, nyt siihen sohvaan. Meillä kävi hyvä tuuri kun pakettiauto ajoi pihaan melkein samaa aikaa meidän kanssa heti kotiin palatessa. Sohva osoittautui todella painavaksi, mutta onneksi naapurissa vielä tehdään viimeistelyjä, ja saatiin kantoapua sieltä suunnalta. Kolme raavasta miestä tuon jättiläisen kantamiseen tarvittiin, kyllä tuli melkein huono omatunto siitä, että pitää nousta portaita tähän meidän ovelle. 😀 Mutta kuulkaas, tää sohva on niin hieno ja niin mukava, että tässä hengaillessa ei voi muuta kuin katsoa hymyillen ympärilleen. Täydellinen väri meidän kotiin ja värillisillä tyynyillä saadaan vähän extraa. Muutama sohvan oma tyyny jousi nyt kaappiin kun haluttiin muita tyynyjä tilalle, mutta nopeastihan ne saa sieltä esiin jos mieli muuttuu. 🙂

DSC_0224

Mä en osannut päättää mitä kuvia laitan, joten laitoin kaikki. Helppoa eikö. 😀 Mun mielestä tää sohva on niin pehmeän ja kutsuvan näköinen, että oksat pois. Tämän mukavammalla sohvalla en ole eläessäni köllötellyt, tää on aivan omaa luokkaansa. Me kun haluttiin nimenomaan sellaista rentoa löhöilymeininkiä, eikä simppeliä ja jäykempää sohvaa ja heti ensi-istumalta oli selvää, että tässä se on. Kyllä tää lompakkoa aika paljon rokotti, mutta sitten muut huonekalut onkin melkeinpä Ikeasta tuota sohvapöytää lukuunottamatta. Ajateltiin se siten, että jos johonkin panostetaan niin sitten sohvaan ja vaikka etsittiinkin kaikki liikkeet, ei enää tullut yhtä hyvää vastaan. Tän pystyy myös pesemään tarvittaessa, joten sikälikin hyvä!

DSC_0222

Sohvan mukana tuli kauhea kasa tyynyjä, joista osa vaihdettiin värikkäämpiin versioihin. Palmikkoneuletyynyt on ostettu Riviera Maisonilta ja vaaleanpunertava sekä kukallinen Porvoon vanhasta kaupungista. Musta toi lamppukin sopii tähän kokonaisuuteen kuin nyrkki silmään ollessaan saman värinen kuin sohvapöytämme pääliosa! Lampaantaljat on puolestaan nekin Ikeasta, jotenkin ne tuo pehmeyttä ja lämpöä tähän sohvaan! 🙂

DSC_0221

Mikä parasta, tuo sohvan takana oleva ikkunalauta on just täydellisellä korkeudella, että joulukoristeet pääsee oikeuksiinsa. ;D Mä näen jo mielessäni kuinka istutaan perheen kesken tässä sohvalla ku pikkuinen koiruutemme heiluu innoissaan jaloissa joululahjaherkut suussaan. Kyllä, minä rakastan unelmointia, mikään ei ole sen parempaaa!<3

DSC_0215

Kuten kuvasta huomaatte, meidän ensimmäinen istuskelu sohvalla oli tietenkin kahvi-ja teekupposen kera. Kyllä täytyy sanoa, että en voi kuin ihaillen katsoa ympärilleni, miten meillä kävi niin mieletön tuuri, että saatiin tää koti juuri meidän kodiksi. Enempää en voisi olla kiitollinen. Mä aina nauroin ennen kun ihmiset itkee onnesta, mutta tällä hetkellä tulee kyynelet silmiin kaikesta siitä onnesta mikä meitä on lähiaikoina kohdannut. Suurimpana tietysti pieni ihminen, joka oli mitä ihanin asia meille, jotka olimme kuvitelleet, että tässä tulee vielä olemaan hankaluuksia mun täysin epäsäännöllisen kierron takia(jota ei edes ollut pitkiin aikoihin). Sitten siihen päälle vielä oman asunnon nopea myynti ja tämän asunnon löytäminen, niin ei voi kuin pyöritellä päätään, että miten upeasti on asiat järjestyneet. Kiitollinen on hyvä sana kuvaamaan sitä fiilistä mikä meillä molemmilla on!<3

DSC_0220

Mä olin kuvitellut, että tää jättikokoinen 2×3 m matto olisi aivan liian iso, mutta kuten huomaatte, se uppoaa täydellisesti tuohon sohvaryhmän alle! äääh, kuinka innoissaan voi ihminen taas vaihteeksi olla, nyt ota iisisti Xeni!! 😀

DSC_0214

Mä olin tosi yllättynyt, että ihastuin tuohon todella maalaisromanttiseen kukalliseen tyynyyn, mikä löytyi Porvoon vanhasta kaupungista viikonloppuna siellä kierrellessä! Sen vieressä oleva tyyny haluttiin tuomaan väriä ja noi kaksi tyynyä sopii muutenkin täydellisesti toisiinsa (ja harmaaseen)  kun kukkasten väri on samaa värimaailmaa yksivärisen tyynyn kanssa. 🙂 Kohta pitää mennä täydentämään mun pientä kynttiläkauppaa kun noi sohvapöydällä olevat kynttilät alkaa vetämään aika viimeisiään. Noi Ikean kynttilät ei ole mitenkään parasta laatua, vaan palavat epätasaisesti, mutta näyttävät ainakin hyvältä! 😀 Nyt tätä juttua taas riittää vähän liiaksikin. Tää päivä on ollut tähän mennessä hyvä ja illalla saadaan ystävä kylään, jippii! Pitäisi siis käydä ruokakaupassa ostamassa jotain illallistarvikkeita samalla kun käydään viemässä tavaraa postiin. Nyt toinen kupponen teetä, että varmasti saan taas juosta vessassa koko loppupäivän ja sitten ehkä pienet nokoset. Pienokainen on ollut aktiiviinen viimeiset kaksi yötä ja saipa S:kin tuntea ensimmäisen ulkopuolelta tunnettavan potkun toissailtana. S:n ilme oli niin suloisen haltioitunut, että piti vain rutistaa toista, taianomaisia hetkiä siis eletty täällä.

Mulla on tosin istukka etupuolella ja siksi tunnen potkut vain alhaalla tai vasemmalla puolella, myöhemmin sitten kaikkialla kun pienokainen voimistuu. Mulle määrättiin vielä kontrolliultra viikolle 30, jossa tsekataan se, että istukka olisi noussut tarpeeksi korkealle. Jos näin ei ole, sitten saattaa joutua pienokainen tulemaan maailmaan keisarileikkauksella, mutta yleensä toi kyllä korjaantuu itsestään, eli en jaksa sitä vielä miettiä. 🙂

DSC_0213

Nyt mä lopetan ihan tosissani ja annan teille rauhan! 😀 Tiedättekö, ei ole koskaan tuntunut paremmalta kirjoittaa blogia, jotenkin teidän vastaanotto on ollut ihan mahtava ja fiilis mitä ihanin kun voi vain höpötellä täällä niitä näitä mitä mieleen tulee. Kiitokset suuret siis teille kaikesta kannustuksesta ja ihanista kommenteista mitä jaksatte päivittäin mulle lähettää. Täällä mä ne luen aina hymyssä suin ja haluan, että tiedätte mun arvostavan joka ikistä viestiä!! 🙂 <3 Ihanaa keskiviikon jatkoa teille kaikille! 🙂

Lue myös

X