Arki

Uusi viikko

12.11.2018 Teksti: Xenia

Vitsit miten nopeasti viikonloppu meni tällä kertaa. Ja jestas miten ähky olo oli vielä tänäänkin kaiken eilisen herkuttelun jäljiltä. Pidettiin tosiaan meillä isänpäiväbrunssia ja taisin mennä vähän överiksi ruokien määrissä, ajattelin, että ei ainakaan jää kukaan nälkäiseksi. En tiedä mikä muhun meni, mutta rupesin vielä eilen aamulla leipomaan kasilta korvapuusteja kun tiedän, että sekä isäni että mieheni niistä kovasti pitää. Puolivälissä leipomista huomasin, että sokeri on loppu, joten ajelin ympäri kaupunkia etsien jotain kauppaa mikä olisi auki. On muuten helpommin sanottu kuin tehty kasilta sunnuntai aamuna.

Löysin lopulta kaiken mitä tarvitsin ja kävin vielä äitini luona kananmunavarkaissa ja kotiin palatessa oli taikina niin kohonnut, että hyvä kun ei saanut kaapia sitä meidän tiskialtaasta. Loppu hyvin kaikki hyvin, korvapuusteista tuli nimittäin aivan törkeän hyviä, joskin aivan älyttömän kokoisia, mutta eipä kai sillä ulkonäöllä ole niinkään väliä, pääasia että maistuu hyvältä.

Oli todella kiva istua pitkän kaavan mukaisesti syömässä ja täytyy myöntää, että loppupeleissä ei sit muuta eilen kokkailtukaan. En pysynyt enää laskuissa mukana syödyissä korvapuusteissa, mutta mulla on sellainen fiilis, että niitä saattoi mennä ainakin kolme. Hups. No, kerran se vaan kirpaisee ja tänä aamuna erityisesti kun tuntui, että kaikesta sokerinsyönnistä oli ihan krapulainen olo. Se ei vaan sovi mulle, mutta minkäs teet kun itsehillintä sen suhteen on luokkaa nolla.

Lapset oli askarrelut kortteja sekä daddylle, että vaarille ja minä puolestani annoin miehelleni lahjaksi hauskan illan ystäviensä kanssa. Olen varmaan täällä ennenkin puhunut, että meidän  ystäväporukassa on useammalla enkkumiehet ja päätettiin sit ostaa heille ilta enkkukoomikon näytökseen Helsingissä. Kivaa oli kuulemma ollut, joten taisi lahja mennä nappiin ja se jos mikä lämmittää mieltä.

Lahjasta puheen ollen. Mä olen saanut ehkä pienoisen pakkomielteen siitä, mitä hankkia itselleni 30 v. lahjaksi. Varmaan moni on huomannut, että olen korujen suhteen aika pieniruokainen, eikä multa esimerkiksi juuri koskaan löydy kaulakorua kaulasta. Päivittäin käytän ainoastaan sormuksiani ja joko äidiltäni tai mieheltäni saatuja korviksia. Nyt mua kuitenkin himottaisi hankkia pikkaisen isommat timanttinapit korviin, mutten oikein tiedä minkä kokoisia edes katsella. Mulla kun on aika pienet korvat enkä halua, että korvakorut olisivat liian näyttävät vaan nimenomaan juuri täydelliset jokapäiväiseenkin käyttöön. Onko teillä mitään osviittaa tähän liittyen?

Voi jestas kun tulee ähky taas kun katsoo tuota brunssipöytää, onneksi ei tarvitse taas vähään aikaa vetää tällaista määrää ruokaa. 😀

Ihanaa alkavaa viikkoa teille kaikille. On kyllä taas synkkää, mytta kynttilät päälle niin johan piristyy. Sain muuten eilen myytyä idean miehelleni marraskuun lopun joulukuusesta. Ja siis marraskuun loppuhan on ensi viikolla, eiks niin?:D