Xenia's day

Uusien äärellä

Teksti:

Tervehdys tännekin pitkästä aikaa! Kuten varmasti olette arvanneetkin tai lukeneet Xenia’s Dayn puolelta, blogi lähti kesätauolle kun lapsukaiset olivat kesälomansa minun kanssani, enkä kokenut mahdolliseksi päivittää kahta blogia normaaliin tapaan. Nyt ollaan kuitenkin uusien aikojen äärellä, joten ajattelin että on sopiva hetki palata tämänkin blogin pariin!
Mitenkä teidän kesä on mennyt?
P7220296
Täällä voidaan erittäin hyvin. Ilmat ovat suosineet ja olemme viettäneet paljon aikaa ulkona pihalla ja sit ihan ulkomailla perheen kanssa. Poikamme oppi kävelemään tuossa 11 kk:n tienoilla ja on nyt jo ihan pro, voitte vaan arvata, että tänä kesänä onkin saatu juosta vielä normaalia enemmän pienen herran perässä!
Tuo heinäkuun viimeinen oli kuitenkin meille yhden aikakauden loppu, sillä mun hoitovapaa päättyy vanhan, sekä uuden koulun alkaessa nyt parin viikon sisällä. Tästä syksystä tuleekin mielenkiintoinen kun tehdään kaksia opintoja samaan aikaan yrityksen pyörittämisen kanssa.
Tämä ei tietenkään ole mitenkään mahdollista ilman apua, joten poika aloittaa nyt pikkuhiljaa siskonsa kanssa samassa päiväkodissa. Olemme käyneet harjoittelemassa nyt jo pari päivää ja hyvältä näyttää. Tänään jäätiin jopa lounaalle ja poika taisi olla ainut joka kauhoi kesäkeittolautasensa tyhjäksi. Ruokahalua löytyy, edelleen!
Tyttäremme päivähoidon aloituksesta muistan sen, että hän oli aluksi enemmän varuillaan ja sit meni ehkä 10 minuutin päästä mukaan. Poika puolestaan käy kaikki tyypit läpi saman tien, mutta tsekkailee aina välillä, että missä minä olen. Tosi erilaisia!
P7220319
Tarkoituksena on siis roikkua hänen kanssaan siellä varmaan parisen viikkoa ja ottaa aina uusia juttuja mukaan. Ensi viikosta päiväunet, niin että minä olen siellä ja tuttu maitopullo myös. Siitä sit pikkuhiljaa eteenpäin. Ensin tunti ilman minua, sit pari tuntia ja niin edelleen. Ajatuksena siis se, että paikka on tuttu kun hän viimein sinne jää hoitoon ilman minua. Itseasiassa tämä on ehkä vähän hassu ajatus, sillä herrahan on matkannut sinne päivittäin aina sisartaan viemään. Mikään tuntematon paikka ei siis etukäteenkään ollut, mutta eipä tästä pidemmästä tutustumisesta mitään haittaakaan ole!<3
P7220291
Samaan aikaan onkin haikea olo kun yksi ajanjakso on päättymässä, mutta olen toisaalta todella innoissani tulevasta syksystä ja erityisesti uusista opinnoistani sisustussuunnittelun parissa. Siinä on nimittäin ala, mikä kiinnostaa ihan siinäkin mielessä, että haluaisin siellä työllistyä/työllistää itseni vielä jonain päivänä. Mun kohdalla on ehdottomasti ollut onni, että lapset syntyivät siinä koulujen keskellä. En nimittäin koskaan tiennyt nuorempana mitä haluaisin ”isona” tehdä ja vasta oikeastaan viimeisen vuoden aikana on sekin alkanut selkiintymään!
P7220264
Lapsukaiset ovat olleet tosiaan nyt koko kesän keskenään ja pakko sanoa, että olen niiden muutaman harmaan hiuksen lisäksi nähnyt ihania hetkiä heidän välillään. Joskus he saattavat jopa istua ja leikkiä keskenään tai keksiä hippaleikkejä, jossa tyttö juoksee pojan perässä pojan kirkuessa ja nauraessa. Tuo kirkuminen on muuten uusi taito, joka ei ole niin kauheasti mieleen. Poika rakastaa tehdä sitä ja tykkää selkeästi siitä omasta äänestään. 😀 Mitä kovempaa ja korkeammalta niin parempi!:D
Tyttö on puolestaan kysellyt jo viikon ajan kavereiden perään. Varmaan vuoden tai kahden perästä on jo pikkuveljestäkin kaveriksi, mutta tällä hetkellä se on enemmän vielä niin, että juoksen pojan perässä ja yritän samalla viihdyttää tyttöä. Tässä voi nostaa esiin riittämättömyyden tunteen. Kun ei vaan kykene jakaantumaan.
Onkohan mulla mitään muuta nyt mielessä? Ei varmaankaan. Ensi kerralla sitten! 🙂
 

Lue myös

X