Xenia's day

Vaikeampi vaihe imetyksessä

Teksti: Xenia

Pää pyörii minkä kerkeää ja kaikki muu kiinnostaa paitsi rinnalle rauhoittuminen. Meillä on tässä sanoisinko parisen viikkoa nyt ollut melkoista taistelua saada imetys toimimaan. Rintaraivarit ovat päivittäinen tapahtuma ja käytännössä tällä hetkellä paras mahdollisuus imetyksen onnistumiseen on jos onnistun imettämään pojan puoliunessa (yöimetykset on edelleen iisejä, toisaalta niitä on kauhea määrä osittain varmaan juurikin siksi että päiväimetyksiä ei ole.. ), tai jos kaikki kuut ja tähdet on hyvässä asennossa ja saan pojan seisoen hytkytellessä pimeässä huoneessa rauhoittumaan rinnalle. Se on kuulkaa tällä hetkellä vain muisto, että voisin imettää esimerkiksi ravintolassa, autossa tai muualla kuin kotona – ellei poika nuku.

Imetykseen yleisesti ottaen liittyy valtava määrä tunteita. Mulle jo ajatuskin imetyksen lopettamisesta on aina ollut hyvin herkkä ja jokaisella kerralla on se ollut suurta luopumista vaikka se sit kaikin puolin onkin kahden ekan kohdalla tullut sopivaan kohtaan. Vielä toistaiseksi en ole siinä vaiheessa, että kokisin meidän taipaleen loppuneen. Mutta sanotaanko näin, että jos homma vain jatkuu yhtä vaikeana pitkään niin tuskinpa tulen sitä jaksamaan. Siinä vaiheessa kun koko päivän agendana on saada vauva syömään tissiä on ainakin minun hyvin vaikea löytää sitä mikä ainakin omalta osaltani siinä kaikkein kauneinta on. Se rauhallinen, ihana ja seesteinen hetki lapsen ja äidin välillä.

Nyt tällä hetkellä se on muisto vaan, mutta katsotaan mitä seuraavat viikot tuovat tullessaan. Nyt olen välillä päätynyt pumppaamaan maitoa (1.koska en halua tiehyttukosta, mikä näemmä on aika yleistä mulle ja 2. että saisin edes yhden kunnon syöttökerran päivään). Moni ei halua tässäkään tilanteessa antaa pulloa sen pelossa, että tissin hylkiminen lisääntyy, mutta meillä pullo on ollut koko ajan mukana, joten en näe sitä ongelmana.

Sen kuitenkin tiedän, että toivon tämän olevan vain vaihe muiden joukossa. Olisi niin ihana saada ne rennot hetket takaisin ja jatkaa vielä sen aikaa kun hyvältä tuntuu. Tämä sama kävi silloin keskimmäisemme kanssa. Maitoa oli riittämiin, mutta maailman meno kiinnosti niin paljon, että rinnalla raivottiin koko ajan. Jaksoin sitä silloin pari kuukautta. Olen myös miettinyt sitä, että voisin tarvittaessa pumpata kaiken maidon jos tilanne sitä vaatii, mutta tämä ajatus kävi mielessä sellaisena päivänä kun olin nukkunut hyvin edellisenä yönä ja olin muutenkin kaikin puolin stressitön. Onhan siinä nimittäin aika hemmetisti hommaa jos pumppaa 4 kertaa päivässä. Pitäisi siinä ohella ehtiä olemaan vauvan ja isompien lasten kanssa, tehdä töitä ja hoitaa kotiaskareita. Nostan hattua kaikille, jotka handlaavat tämän tien!:)

Onko siellä muita, joiden vauvoja kiinnostaa kaikki muu kuin rinnalle rauhoittuminen? Oletteko keksineet mitään vippaskonsteja, millä saatte vauvaa hämättyä? 🙂

 

Lue myös

X