Xenia's day

Valkoista ja harmaata

Teksti: Xenia

P8080349P8080355P8080367P8080354P8080359P8080362

neuleliivi: Repeat

toppi: Lindex

housut: Bubbleroom (nämä)

laukku: Mulberry

rannekoru: Hermes

kengät: Poms

Tässä näkyvillä yksi parhaista aleostoksista pitkiin aikoihin. Nimittäin tuo Repeatin neuleliivi, joka löytyi 60%:n alesta. Materiaalinsa puolesta se menee niin kesään, syksyyn kuin talveenkin ja toi tänä kesäisenä, mutta melko tuulisena päivänä aavistuksen lämpöä ilman että hiki virtasi pitkin selkää. Tässä on muutenkin tullut huomattua se, että raskauden jälkeen hikoilu lisääntyy ihan valtavasti ja etenkin imettäessä tulee ihan älyttömän kuuma. Ne on niitä huonompia puolia joita ei kaipaisi.

Katselin tuossa blogia taaksepäin ja pakko sanoa, että on kyllä melkoinen muutos havaittavissa. 5 vuotta takaperin löytyi vielä kaikki ripsipidennyksistä hiustenpidennyksiin, rusketukseen ja kynsiin. Ehkä olen nykyisin vain paljon laiskempi, enkä saa revittyä aikaa siihen, että kävisin koko ajan eri juttujen huolloissa, mutta toisaalta olen jotenkin myös tottunut nakuihin kasvoihini. Se on jännä, miten sitä ei vaan yksinkertaisesti osannut olla oma itsensä nuorempana. Tai vaikka ehkä olisikin osannut, ei kuvitellut kelpaavansa sellaisenaan.

Muistan itseasiassa yhden tapahtuman, johon jouduin menemään ilman hiustenpidennyksiä kun olin ne ottanut pois muutama päivä ennen seuraavien laittoa. Mulla oli koko illan tosi ”ruma olo” ja lähdinkin kotiin tosi aikaisin kun en siinä epävarmuudessani jotenkin vaan osannut olla. Mulla on tuolta illalta kuvia ja nyt jälkikäteen näytän mielestäni oikein kivalta. Mikä siinä vaan on, että sitä takertuu helposti johonkin täysin epäolennaiseen?

Mun kohdallani mies on ehdottomasti ollut yksi niistä tekijöistä, jotka ovat kasvanneet itsetuntoani. Ei vain sen vuoksi, että hänen mielestään olen kauneimmillani ilman meikkiä, vaan ennenkaikkea sen vuoksi että hänen seurassaan saan olla täysin oma itseni. Tämä mun ammatinvalinta ja elämänpolkuni kun ei ehkä ole sieltä tavanomaisimmasta päästä, vaaditaan tietynlaista ihmistä, joka sen ottaa vastaan juuri sellaisena kuin se on. Monelle konservatiivisemmalle ihmisille esimerkiksi se, että kirjoitan blogia voisi olla järkytys ja ehkäpä täysin luotaantyöntävä ajatus.

Mä itse en kuitenkaan kadu mitään, päinvastoin oikeastaan. Niin suuri määrä elämässäni tapahtuneita asioita johtuu tavalla tai toisella työstäni. Lisäksi olen erittäin tyytyväinen siihen miten olen vetänyt rajan blogin ja yksityisyyteni välille. Mulle on aina esimerkiksi ollut todella tärkeää, ettei lasteni nimitä googlettelemalla löydy mitään juttua tai kasvokuvaa. Mä en julkisella paikalla käytä lapsista mitään ”vääriä” nimiä, eli mua ei haittaisi vaikka jokaikinen teistä tietäisi lapsiemme nimen. Kunhan se ei vain löydy verkosta.

Graduryhmässä tuli usein puheeksi se, voiko vanhempi myydä lapsensa yksityisyyden eli nettimaailman tapaan julkaista kuvia ja arkaluonteista tietoa lapsestaan. Tässäkin mielessä mun mielestä on se kuuluisa maalaisjärki paikoillaan. Minä jätän ne kaikkein arkaluonteisimmat tiedot ja ”nolot” asiat kertomatta, ettei lapsen tarvitse kokea häpeäntunnetta, tai vielä pahempaa, joutua selittelemään itseään minun valintojeni vuoksi. Mielenkiintoisia juttuja ja linjoja tähän on varmasti yhtä monta kuin on vanhempiakin, mutta halusinpa nyt vähän avata omaa näkemystäni.

Nyt tuli isäni kylään ja lähdetään käymään kaupassa. Nauroin just että pienet on ilot kun fiilailen sitä että saan ottaa ostoskärryn kun on toinen työntämässä vauvan vaunuja! 😀

Mukavaa torstaita teille kaikille! 🙂

Lue myös

X