Vanhempainvapaan loppu

Ei tätä ole tullut silleen sen enempää ajateltua, mitä nyt hoksasin tuossa muutama viikko sit, että hoitorahaa pitäisi hakea. Pitääkin tsekata kelan sivut tähän liittyen. Listalle!
Joka tapauksessa. Ei tämä meihin nyt sillä tavalla vaikuta kun arki jatkuu ihan samalla tavalla kuin muuallakin, mutta ajattelin tässä just sitä, miten hyvin asiat meillä täällä on, kun vanhempainvapaa on sen 9 kk sen parin kuukauden sijaan. Monissa muissa maissa on ihan normaalia se, että lapsi menee hoitoon siinä vaiheessa kun on vasta muutaman kuukauden ikäinen eikä perheillä välttämättä ole varaa siihen, että jompikumpi vanhemmista jäisi kotiin. Voin vain kuvitella miltä äidistä tuntuu tämä ratkaisu. Jotenkin tuollainen muutaman kuukauden ikäinen kun on niin avuton vielä verrattuna nyt esim tällaiseen 9 kk:n ikäiseen.
Tästä vanhempainvapaan loppumisesta asiaan, mikä on ehkä kaikkein hölmöintä ikinä. Nimittäin mummy shaming liittyen päivähoitoon tai itseasiassa ihan mihin tahansa ratkaisuun jonka tekee lapseensa liittyen. Ensinnäkin se on jokaisen oma asia, ja toisekseen maailmassa on miljoonia lapsia, joilla ei ole turvallista ympäristö, ei ruokaa eikä mitään rutiineja ja sit kun meillä on kaikki hyvin, yritetään muita painaa alas jostain näin hölmöstä asiasta kuin siitä, että mielipiteet eroavat lapsen hoidon ja kasvatuksen suhteen.
Tuntuu melkein siltä, että ongelmia pitäisi keksimällä keksiä, eikä asioita mietitä yhtään maalaisjärjen kautta. Tämä kuva nyt vähän kärjistäen kuvastaa sitä, mitä haen takaa.

Lapsi ei mene pilalle siitä, saako hän äidinmaitoa/korviketta, käyttääkö hän kestovaippoja/kertakäyttöisiä vaippoja, meneekö päiväkotiin/onko kotona, nukkuuko äidin kanssa/yksin jnejnejnejnejne. Tutkimuksia voidaan tehdä vaikka millä mitalla, mutta lopputulema on sama –  ne aiheuttavat vain valtavaa stressiä äidille. Ja voin muuten väittää, että stressaantunut, väkisin ylisuorittava äiti ei ole yhtään sen parempi vaihtoehto kuin äiti, joka on läsnä, rakastaa ja asettaa turvallisesti rajoja ja käy vaikkapa töissä, nukuttaa lapsen omaan sänkyynsä jne. Kyllä lapsi toki tarvitsee muutakin kuin ruokaa, mutta sanoisin, että jo se kun lapsi on rakastavassa ympäristössä, saa halauksia ja suukkoja, kuulee olevansa rakastettu, saa ruokaa ja juomaa ja häntä pidetään puhtaana kantaa aivan todella pitkälle! <3
Eli se mitä haen tässä takaa on se, että ei tuomita, ei katsota alaspäin vaan olla toinen toisiamme kohtaan kannustavia. Sillä meillä on lähtökohtaisesti asiat aivan todella hyvin, eikä niitä pidä huonontaa sillä, että lähdetään mummy shamingin tielle.
Aurinkoista keskiviikkoa kaikille. <3