koti

Väriä makuuhuoneeseen

20.11.2016 Teksti: Xenia

PB080163PB080162PB080165

sängynpääty: Ellos (tämä, alla alekoodi huonekaluihin)

valkoinen päiväpeite: Ellos (tämä)

luumunsävyinen päiväpeittto: H&M (tämä)

kaikki tyynyliinat: H&M (nämä, nämä, nämä ja tämä)

kaikki lamput: Ellos (nämä ja tämä)

Eilen oltiin todistamassa joulupukin saapumista Porvooseen. Tyttö tosin taisi pelätä vielä enemmän kuin tykkäsi, joten taidetaan laittaa joulupukille kirjettä, että tänä vuonna vierailun ei tarvitse olla kovinkaan pitkä. Ah kuinka odotankaan niitä jouluja kun tyttö oikein odottaa pukkia ja siihen voi melkein vedota koko vuoden. ”Olehan nyt kiltisti, tontut kurkkivat joka paikassa”.

Sen jälkeen mentiin ystäväporukalla syömään. Naurettiin kun lapsia on tuossakin porukassa jo neljä, vilskettä siis riittää. Sen jälkeen kotiin, tyttö päiväunille ja me linnoittauduttiin katsomaan Walking Dead-sarjaa, jonka ensimmäiset kolme kautta ollaan jo katsottu. Vitsit ne otukset on pelottavia ja suurimmilta osin vilkuilen jaksoa sormien välistä koska olen ehkä suurin nössö ikinä. Jos kerran katson kauhuelokuvan, en nuku kuukausiin. Ystäväni vieläkin vitsailee siitä kun oltiin katsomassa Amityville Horror joskus vuonna nakki ja minä näin leffasta ehkä 5%, ja menetin silti yöuneni. Ehkä mulla sittenkin on ihan hyvä mielikuvitus.

Illasta sain puolestaan ystäväni tänne käymään ja mentiin syömään pitkän kaavan mukaan sushia, himo sitä kohtaan olikin kasvanut tässä jonkun aikaa, mutta oli kyllä melkoinen ähky sen jälkeen. Aamustakin oli vielä sellainen fiilis että ei tartte syödä hetkeen, mutta kummasti se nälkä sieltä kuitenkin pääsi yllättämään. Nyt tuolla ulkona tulee jotain rännänsekaista lunta, tätä tää marraskuu taitaa aina olla! 🙂 Eilen oli muuten tasan viisi viikkoa jouluun, joten nyt siis viimeistään on täysin ok kantaa ne kaikkein jouluisimmatkin koristeet esiin. Kyselin jo tuossa vaivihkaa mieheltä milloin voidaan hankkia joulukuusi, mutta vastauksena sain vain epämääräistä silmienpyörittelyä ja pään pudistelua hymy suupielessä. Oon aina miettinyt mikä musta tekee tällaisen jouluhullun, voisikohan sillä olla lusikkansa sopassa että olen syntynyt ihan joulun alla? Mä en voi sanoa että tykkäisin eniten juuri kesästä, olen kuitenkin sellainen kotihiiri, että mun mielestä kotona on ihaninta olla talvella ja etenkin maisemien kannalta kotikaupunkini on ehdottomasti kauneimmillaan lumipeitteen alla. Joku siinä talven taianomaisuudessa vain vetoaa muhun.

Tälle päivälle ei ole mitään sen kummempia suunnitelmia, miehelle annoin nukkumavuorot tänä viikonloppuna sillä herätys on hänellä ollut jo ennen neljää koko viikon. Tulee ehkä enemmän tarpeeseen kuin mulla, joka nukkuu käytännössä katsoen aina saman määrän. Samaa aikaa nukkumaan ja samaa aikaa ylös viikonpäivään katsomatta, mä olen henkisesti todella vanha.

Nyt menen keittämään kahvia ja sit otan kupposen sohvalle ja luen kaikki ihanat joulun alla postilaatikkoon tipahtaneet mainoslehtiset. Siellä oli muun muassa pari lelukuvastoa, kuinka tainaomaista niiden selaaminen lapsuudessa olikaan! Sinne sit merkkailtiin mikä olisi mieluinen lahjatoive ja usein niissä oli vielä joulupukin lahjatoivelista takakannessa.

Taidan olla vielä vähän unessa, joten parempi lopettaa. Rauhallista sunnuntaita teille kaikille!

sisältää kaupallisia linkkejä.

Kommentit (19)

Max oli tosiaan aikalailla 6 kk kun tyttäremme syntyi. Siinä mielessä kuitenkin jo pois siitä kaikkein vauvimmasta ajasta ettei enää jyrsinyt pöytiä tai muutakaan. Ihan alusta asti Max on ollut tosi ”varovainen” tytön kanssa. IHan vauvana kävi haistelemassa mutta varoi aina lähellä. Ei esim pureskele lelujaan jos tyttö lähestyy vaan pudottaa ne suusta pois.

Mä luulen että osittain juuri tuosta pienestä ikäerosta johtuen Max on tosi hyvä lasten kanssa. Toki monet lapset pelkäävät isoa mustaa koiraa, mutta voin vilpittömästi sanoa, että Max on ehkä kiltein koira ikinä. Mitään pahaa sanottavaa ei sen luonteesta ole ja vaikka toki rodulla on vaikutuksensa, luulen että Max on vain yksinkertaisesti tottunut lapsiin niin pienestä pitäen. Joskus on toki rankkaa, etenkin jos olen täysin yksin koko päivän, mutta silloin yleensä pyrin viemään tytön ensin hoitoon ja Maxin sit ulos tai vaihtoehtoisesti niin että kävelen tytön ja Maxin kanssa päivähoitoon ja jätän tytön sit sinne. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! 🙂 Iltapäivisin vuorotellaan yleensä lenkkiä ja sama juttu iltaisin. Ei se tosiaan mitään helppoa aina ole, mutta on se sen arvoista ja mikä parasta, tulee ulkoiltua ihan ”väkisin” säällä kuin säällä mikä on tietysti jo ihan terveydenkin kannalta hyvä. Sanomattakaan siitä vaikutuksesta että tyttö oppii arvostamaan eläimiä ihan pienestä asti. <3 Kiitoksia ja samat sanat!<3

Tummat värit piristävät koko sisustuksen, näyttää oikein hyvältä.

Kiitos! Se on ihan totta, tuo vähän kontrastia! 🙂

Tää postaus oli ihana, arkinen:) ihanaa viikonalkua!

Kiitos R ja samat sanat!<3

Ihana sänky ja sängynpääty 🙂 Minne muuten laitatte päiväpeitot ja koristetyynyt kun käytte nukkumaan?

Yleensä ihan vaan lattialle. JOssain vaiheessa olis tarkoitus hankkia jotain penkkiä sängynpäätyyn mutta vielä ei ole osunut silmään juuri täydellistä! 🙂

Moi, oon kans niin jouluihminen, oon syntynyt joulukuun alussa 5 päivä. Ootko muuren jousimies vai kauris. Jos haluut vastata? Ihanan pitkä postaus. Hyvää uutta viikkoa, ?,

Mä oon jousimies! 🙂

Ihana tuo makuuhuone. Jotenkin hienostuneempi ilme ☺️ Mulla on synttärit joulun ja uudenvuoden välissä. Tämä on minulle ehdottomasti tunnelmallisinta aikaa vaikken syntymäpäivää koskaan juhlikaan enkä varsinainen jouluhullukaan ole mutta tuntuu jotenkin erilaiselta. Olen ns. Vahvemmin elossa. Kuulostaako hullulta? ? ihanaa joulun odotusta sinne! ☺️

Kiitos! 🙂 Mulle se yhdessäolo ja hyvä ruoka vaan tekee niin paljon. Voisin sanoa että olen jouluihminen nimenomaan sen vuoksi ketä ympärillä on! <3

Täällä toinen jouluna syntynyt, oon myös useasti miettinyt että onkohan sillä jotain tekemistä tän joulukuumeen kanssa… ? Huomenna joulusiivous, taidan laittaa muut koristeet paitsi kuusen ? Ihana makkari!

Mä en jaksa odottaa et saan ottaa kuusen esiin! 😀

Sulla on ihan mielettömän hyvä sisustussilmä! Niin harmonista ja kodikasta, modernimpaa ja klassisempaa kauniisti yhdistettynä 🙂 Oma sisustusmieltymykseni on himpun modernimpi, mutta nautin silti kuvistasi! Lisää näitä ihania kotipostauksia!! 🙂 Oletko pitänyt opiskelusta välivuotta tyttäresi tulon takia? Tuntuu ettet ole opiskelurintamalta kertonut juuri mitään. Iloista joulunodotusta koko sun perheelle 🙂

Kiitoksia kauniista sanoista!<3 Musta on ihana nähdä erilaisia sisustustyylejä, niin modernimpia kuin vielä klassisempia! 🙂 En ole, tässä juuri lähetin yhtä esseetä ja kirjoitan toista referaattia. Tyttäreni on päivähoidossa, joten ihan jokapäiväisesti opiskelen, ei ole vain tainnut tulla puhuttua taas hetkeen! 🙂

Hei! Jouluihminen myös täällä, vaikka oonkin syntynyt elokuun alussa 😀 Erityisesti tänä vuonna odotan joulua, koska saadaan viettää se ikiomassa kodissa <3 Voisitko tehdä postauksen teidän kodinhoitohuoneesta ja erityisesti sen säilytysjärjestelmistä. Myös kurakaudesta selviytyminen kiinnostaa omakotitaloasujan ja pienen lapsen näkökulmasta. Aiemmin on voitu jättää rattaat ja kurakamppeet alakertaan, nyt ne joudutaan säilömään sisällä ja mietin jo kauhulla sitä kuran ja hiekan määrää sisällä…

Moikka! Kiitos ihanan positiivisesta blogista! Olisi kiva kuulla, miten olet kokenut vauva/taapero-ajan yhdessä koiran kanssa (joka ilmeisesti myös on ollut aika pentu vielä kun saitte tyttärenne)? Eli jos sinulta joskus puuttuu kirjoitusinspiraatiota, niin tästä sinulle aihe jota minä ainakin mielelläni lukisin! 🙂
– Miten lapsi on koiran kanssa ja miten koira lapsen kanssa
– Miten ”kaksi vauvaa” pärjää keskenään (varsinkin, kun labbiksella on kokoa ja painoa ihan riittävästi)
– Miten koet arjen sujuvan (jaksaminen, päivien tahdittaminen) kun koiraa pitää viedä ulos ja lapsella on oma arkirytminsä
yms 🙂

Minulla ja avopuolisollani on 7kk ikäinen pentu, muttei vielä lapsia. Koiramme kouluttaminen vie välillä NIIN paljon energiaa että ihmettelen suuresti miten esim lapsiperheet jaksavat molempien kanssa!

Ihanaa joulun odotusta sinulle!

Max oli tosiaan aikalailla 6 kk kun tyttäremme syntyi. Siinä mielessä kuitenkin jo pois siitä kaikkein vauvimmasta ajasta ettei enää jyrsinyt pöytiä tai muutakaan. Ihan alusta asti Max on ollut tosi ”varovainen” tytön kanssa. IHan vauvana kävi haistelemassa mutta varoi aina lähellä. Ei esim pureskele lelujaan jos tyttö lähestyy vaan pudottaa ne suusta pois.

Mä luulen että osittain juuri tuosta pienestä ikäerosta johtuen Max on tosi hyvä lasten kanssa. Toki monet lapset pelkäävät isoa mustaa koiraa, mutta voin vilpittömästi sanoa, että Max on ehkä kiltein koira ikinä. Mitään pahaa sanottavaa ei sen luonteesta ole ja vaikka toki rodulla on vaikutuksensa, luulen että Max on vain yksinkertaisesti tottunut lapsiin niin pienestä pitäen. Joskus on toki rankkaa, etenkin jos olen täysin yksin koko päivän, mutta silloin yleensä pyrin viemään tytön ensin hoitoon ja Maxin sit ulos tai vaihtoehtoisesti niin että kävelen tytön ja Maxin kanssa päivähoitoon ja jätän tytön sit sinne. Kaksi kärpästä yhdellä iskulla! 🙂 Iltapäivisin vuorotellaan yleensä lenkkiä ja sama juttu iltaisin. Ei se tosiaan mitään helppoa aina ole, mutta on se sen arvoista ja mikä parasta, tulee ulkoiltua ihan ”väkisin” säällä kuin säällä mikä on tietysti jo ihan terveydenkin kannalta hyvä. Sanomattakaan siitä vaikutuksesta että tyttö oppii arvostamaan eläimiä ihan pienestä asti. <3 Kiitoksia ja samat sanat!<3

Jep jouluihminen täälläkin! Oon yrittäny jo marraskuun alusta vihjailla miehelle, että millon saa laittaa joulujuttuja esille mutta ei kuulemma saa liian aikasin 😀 Oon nyt kuitenki pikkuhiljaa asetellu sinne tänne vähän jouluista liinaa, kynttilää ym. Heh eikä tule edes vastalauseita. Tänään kävin Jyskistä ostamassa ison säkin joulukoristeita, siellä on kyllä kiva (ja todella halpa) valikoima nyt! Joulukoristeet ja -valot vain tuovat niin idyllistä ja ihanaa fiilistä kotiin. Itsekin olen nykyään melkoinen kotihiiri kun nuorempana tuntui, että pitää koko ajan olla menossa tai jää ns. paitsi jostain 😀

PIkkuhiljaa niin miehen silmä ehtii aina tottua. 😀 Ja sit lopulta kaikki onkin jo valmiina. kaikki kynttilät ja muut koristeet tosiaan tuovat niin paljon tunnelmaa ja sellaista kotoista henkeä, että pakkohan niistä on tykätä. KOti on mulle kaiken a ja o ja ei jotenkin nykyisin enää edes halua olla niin kovasti menossa. Mun mielestä paras ilta on joko sellainen että takkatuli loimuaa ja katsotaan vaikka leffaa tai sit sellainen että keräännytään ystäväporukalla meille ja puheensorinaa riittää pitkälle iltaan. Kaipa sitä jonkunlaiseksi rauhoittumiseksikin voisi kutsua! 🙂

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *