Yleinen 14.9.2011

Väsy

Teksti: Anna.fi
Pahoittelin tavanomaisesta postaamistahdista poikkeamisesta, mutta nyt ei kerta kaikkiaan ole ollut aikaa. Tänäänkin kotiin päästyäni ajattelin, että ihan mielenterveydenkin nimissä, yritän kerätä hieman energiaa ja antaa aikaa itselle. Nyt on jotenkin super väsynyt olo ja käväisin wehweart.it sivustolta hakemassa omaa olotilaani kuvaavaa kuvamateriaalia (jep, olin niin laiska, etten jaksanut edes pyytää J:tä ottamaan kuvaa:D)..

Tein tässä tänään kalenteriani loppu syksyksi ja pienoinen stressi pääsi iskemään. Pakko tehdä nyt niitä hemmetin kivoja suunnitelmia (olen niissä hyvä! :D) ja yrittää myös pysyä niissä. Tälle syksylle olen änkenyt sen tavanomaisen päälle vielä 3 ylimääräistä tenttiä ja yhden seminaarin. Sen lisäksi olisi pakko mennä englannin kurssille loppusyksyksi kun vaihtoon hakeminen usein edellyttää sitä käydyksi.

En suinkaan valita tästä tilanteesta, itseasiassa motivaatiota on vaikka muille jakaa, mutta mä olen sellainen ihminen, että koen sit huonoa omaatuntoa kun rentoudun välillä. Äskenkin istuin tässä rättinä sohvalla ja otin jo tenttikirjaa käteen kun J sanoi, että älä nyt oikeasti. Tässä nyt sit mietiskelin, että hemmetti, olisin saanut ainakin 50 sivua luettua tässä ajassa. 😀 Tietenkään ei saisi näinkään ajatella. En tiedä teistä, mutta ainakin minulla kärsivät yöunet heti kun hommaa on liikaa eikä salli itselleen hetkeäkään vapaata. Viime yönäkin sekoilin niin työ kun koulujuttenkin parissa ja välillä en tiennyt että luenko mä tenttiin/olenko töissä vai nukunko. 😀

Pyydän siis ihan pikkiriikkisen ymmärrystä, jos joskus ei näy postausta ihan siihen tavanomaiseen aikaan. Bloggailuhan on kyllä siinä mielessä mahtavinta vastapainoa, että tässä kaikki muu unohtuu. Kyllähän te tiedätte sen fiiliksen kun kirjoitatte päiväkirjaan niitä päässä pyöriviä mietteitä ja sen jälkeen huomaattekin, että kaikki on ainakin hieman selkeämpää. Tämä blogi on kuin päiväkirja. Vaikken täällä yleensä niitä kaikkein henkilökohtaisempia mietteitä paljastakaan, niin välillä on mahtavaa vain kirjoittaa kaikki mitä mieleen tulee. 🙂

No tärkeintä, että on onnellinen siitä mitä tekee ja ottaa ilolla niitä haasteita vastaan. Loppupeleissä tässähän eletään ihan itseämme varten ja mikäs tekisikään sen iloisemmaksi, kun unelmien ja tavoitteiden eteen tehdystä työstä koituva tulos. Kyllähän te tiedätte sen ilon tunteen kun olette saavuttanut jotain mitä olette kauan haaveilleet. Se fiilis on ihan uskomaton ja sellaisia muistellessa tulee edelleen kylmät väreet. Näitä hetkiä muistellessa tulee myös mieleen ne uskomattomat ihmiset joita on matkan varrella kertynyt ystäviksi tietenkään sitäihanaa perhettä unohtamatta. He ovat kokeneet niin ilot kuin surut kanssani ja jaksaneet aina kannustaa viimeiseen asti, siitä ei voi olla kuin kiitollinen.

En nyt tiedä mistä näitä ajatuksia sikiää ja pahoittelen jos tekstini on epäselvää. Tää on pohdintaa niistä kaikista ajatuksista mitä päässäni pyörii. Samaan aikaan mua jännittää meneillään oleva harjoitusseminaari, tulevan syksyn kiireet ja paineet kaikkien maailman vaihtohakemusten tekemisestä töiden ohella, mutta toisaalta olen hemmetin onnellinen. Maailma ei kaadu, vaikka yksi asia ei onnistuisi. Pääasia on, että tehdään parhaamme ja sillä selvä.

Nyt tämä yliaktiivisesti tällä hetkellä toimiva pää tarvitsee ison mukillisen teetä ja sit J:n kainaloon. Kauniita unia teille ja onnea ja menestystä kaikkiin tulevan syksyn haasteisiin! <3