Väsyneitä päiviä

Tervehdys täältä kahvisaavin ääreltä. Täällä ollaan nimittäin väsyneitä. Ainut ”ongelma” ei nyt ole beben huonot unet, vaan pitkälti myös se, että mä olen niin yliväsynyt, etten oikein nukahda helposti silloinkaan kun siihen olisi mahdollisuus. Niitäkin mahdollisuuksia nimittäin kyllä on, vaikkakin lähiöinä hieman harvemmin kuin yleensä, heh.

Niin. Mistäs sitä edes lähtisi liikkeelle. Poika nukahtaa iltaisin hyvin, nukkuu päikkärinsä hyvin ja syö päivisin reilusti ja erinomaisen hyvin.

Yöt ovat kuitenkin lievästi sanottuna rikkonaisia. Ei niin rikkonaisia, että huoneessa saisi käydä 10 kertaa, mutta kuitenkin niin, että jotain pieniä fiksailuja tähän kyllä kaivattaisiin. On selvää, että tämän ikäisenä eivät suurin osa vauvoista vielä nuku 12 tuntia putkeen ja sitä ei tässä haetakaan. Mun puolestani kundi saa ruokailla sen kerran- pari ihan hyvin yönkin aikana. Sen olen nimittäin huomannut, että ekalla syötöllä hän syö, mutta toka ja kolmas (ja neljäs jnejnejn) ovatkin sit pelkkää tutittelua. Yleensä yritän kuitenkin aina ensin laittaa tutin ellei edellisestä syötöstä ole jo 4+ tuntia. Jos on nälkä ei tutti pidä tyytyväisenä, vaan hän kyllä ilmoittaa nälkänsä. Nyt tässä lähiöinä hän on kuitenkin sylkenyt tuttia pois ja sit selkeästi rauhoittunut vasta rinnalle (eli käyttänyt minua tuttina). Ja tätä uniassosiaatiota en hänelle halua opettaa. Etenkin kun hän hyvin usein jo handlaa sen itsenäisen nukahtamisen taidon.

Näin väsyneenä on kuitenkin hurjan vaikea tehdä päätöksiä. Pitäisikö kevyen pistäytymisunikoulun? Pitäisikö ottaa tutti samalla pois? Pitäisikö aikatauluttaa yösyötöt jne? Mielessä risteilee sen verran kysymyksiä että uskon sinnitteleväni niin pitkään, että tulee yksi hyvä yö (koska niitäkin tulee) ja tehdä sit päätöksiä kun olen hieman levänneempi. Tässä välillä aion kuitenkin keskittyä siihen, miten saisin omat unet maksimoitua. Ruutuajan vähentäminen, lukeminen ja rentoutusharjoitukset tulevat ensimmäisenä mieleen, mutta nyt täytynee myös kaivaa korvatulpat kaapista. Jotenkin tuntuu, että aistit on niin ylivirittyneessä tilassa, että pelkästään nukahtamiseen kaivataan täydellistä hiljaisuutta. Vai onkohan se vain se kun white noise on muuttanut pojan kanssa omaan huoneeseen. Ehkä olen jäänyt siihen koukkuun. 😀

Täältä tsempit kaikille yökukkujien vanhemmille. Nopeasti nämä ajat ovat muisto vain ja siihen asti päivä kerrallaan!<3

Ihanaa viikonloppua kaikille!<3