Xenia's day

Vauva-arki

Teksti: Xenia

Vauva-arki todella on yhtä vuoristorataa. On kausia kun nukutaan hyvin, ollaan terveitä, syödään hyvin jne. Ja sit lähteekin taas alamäki; nukutaan huonosti, ollaan sairaina ja muuten vain kiukkuisina. Viimeisellä viittaan kyllä ehkä eniten itseeni, mä nimittäin tunnun olevan vielä huonompi nukkuja silloin kun sitä univelkaa olisi. Kummasti en nimittäin saa unen päästä kiinni, vaikka olisin todella yliväsynyt. Jonkun pitäisi varmaan heijaa mut uneen..

Jotenkin tämä kuitenkin menee, vaikka koenkin esimerkiksi työn teon tämän pojan kanssa huomattavasti haasteellisemmaksi kuin ensimmäisen kanssa. Poika on perusluonteeltaan tosi letkeä tyyppi eikä paljon huutele, mutta hän ei ainakaan tällä hetkellä juurikaan viihdy itsekseen vaan häntä pitää viihdyttää ihan koko ajan. Tyttöhän rakasti leikkimattoa (ja poikakin vielä hetken aikaa sit) ja olisi voinut siinä hyöriä tuntikaupalla. Poika taas haluaisi että vien häntä huoneesta toiseen katsomaan kaikkea uutta ja ihmeellistä mitä ympärillä on, ja sitähän riittää. Sen lisäksi hänen päiväunensa eivät ainakaan tällä hetkellä ole mitään älyttömän pitkiä. Tyttö nukkui hyvin, poika aikalailla pinnallisemmin ja heräilee usein unisyklien välillä. Musta tuntuukin usein, että ennen kuin ehdin edes kunnolla istua alas koneen ääreen kello on jo tyyliin neljä. Sorry siis jos se näkee täällä, eiköhän tästäkin vielä iloksi muutu kun rutiinit lujittuu pikkuhiljaa iän karttuessa. Nyt kuitenkin näillä mennään, vauvan ehdoilla kuten arvata saattaa!<3

PA110111

Univelasta huolimatta koen aivan valtavia ilon tunteita niinä hetkinä kun me ollaan koko perhe kasassa. Näitä rauhallisia hetkiä kun istutaan kaikki yhdessä matolla leikkimässä on vielä toistaiseksi näin ruuhkavuosina aika vähän, mutta ne antavat iloa ja energiaa niihin jokaiseen yöheräämiseen, mitä olen pojan kanssa saanut kokea. Juttelin just jonkun aikaa sit Monan kanssa ja yhdessä naurettiin, että päivisin kun lapsiaan katsoo niin ajattelee että näitähän voisi haluta vaikka kymmenen ja sit taas öisin ajatus on sitä luokkaa, ettei enää koskaan. 😀 Kyllä meillä silti kytee se haave kolmannesta, mutta elämä näyttäköön!<3

PA110104

Mä vähän luulen, että pienet päikkärit tekisi mulle oikeasti terää. Niitä ei nimittäin ole tullut vedettyä tässä pikkuvauva-aikana kun ihan ekoilla viikoilla. Tuolla toisen blogin puolella kirjoittelinkin imetyksen haasteista, joidenka luulen nimenomaan johtuvan väsymyksestä ja siitä johtuvasta stressistä. Niinpä tässä on viimeiset pari päivää tankattu hyvää oloa kaikin keinoin. Hyvää ruokaa, suklaata, lämpimiä suihkuja jne ja nyt näyttää siltä, että maitoakin heruu taas paremmin. Fingers crossed, että oli vaan joku tilapäinen häiriö!<3

Tätä tää nyt kuitenkin kaikessa komeudessaan on. Katkonaisia unia, pukluisia vaatteita, kokoaikaista pyykkäämistä ja vaatteiden viikkaamista ja niin edelleen. En edes muista koska olisin viimeksi pedannut sängyn, se kun on sopivasti yläkerrassa enkä näe sitä kaaosta. Mä kun olen kuitenkin tosi visuaalinen ihminen ja jos joutuisin viettämään aikaa alakerrassa niin että täällä olisi kaaos, lisäisi se stressitasoa entisestään. Näin vauva-arjen keskellä tärkeimpiä hyvinvointia lisääviä tekijöitä ovatkin omalla kohdalla yleisen järjestyksen ohella tärkeimpänä perhe, ystävät ja omaan hyvinvointiin panostaminen. Olen ihan pakottanut itseäni raittiiseen ilmaan joka päivä, jotta olo virkistyisi (ja kyllä muuten toimii) ja sen lisäksi syönyt kaiken muun ohella paljon terveellisiä vihanneksia, marjoja ja hedelmiä sekä lisäravinteita. Niin ja sitä suklaata, se kun lisää hyvää mieltä. Tätä kirjoittaessakin on edessäni iso neliö Maraboun Eco -suklaata.

Huomaako muuten tekstistä, että viime yönä en nukkunut yhtään kokonaista unisykliä vaan käytännössä katsoen mut herätettiin pienen herran toimesta aina kun olin just saanut unen päästä kiinni? On siis vähän hidas olo tänään ja just sellainen fiilis, että tekisi mieli ottaa poika kainaloon ja maata telkkarin edessä suklaata syöden koko päivä. Kumpa hän vaan viihtyisi siinä, mutta ei niin ei.. No, pitäähäpän mut liikkeessä jos ei muuta. Ja kieltämättä sitä hänen ihmettelevää katsettaan on jotenkin ihana katsoa. Toinen kun hämmästelee ihan meille pieniä asi0ita, jotka tietysti hänelle ovat uusia. Miten ihmeellinen maailma lapsen silmin onkaan!<3

Sellaisia väsyneitä mietteitä tähän keskiviikkoon. Onhan tänään keskiviikko? 😀

 

Lue myös

X