Vauvan ensimmäinen nuha ja tiheän imun kausi päällekkäin

Täällä kirjoittelee hyvin väsynyt mamma. Viime yö meni nuhanenäisen vauvan kanssa valvoessa – sen verran pienet röörit hänellä,  että ilmeisen pieni määrä limaa aiheuttaa sen, että nenän kautta ei ole helppo hengittää ja sehän vasta ärsyttääkin.

Näemmä on mahdotonta yrittää edes pitää vauvaa terveenä kun on kolme muutakin lasta, jotka roudaavat kaiken päiväkodista ja koulusta kotiin. Mutta toisaalta muistan meidän kakkosen olleen nuhassa monen monta kertaa vaan ensimmäisen puolivuotisen aikana ja sit hänellä päiväkodin aloitus menikin mukavammin kun oli jo vähän vastutuskykyä. Pitääkin tässä muistuttaa itseään, että nuhat kuuluu lapsiperheen elämään ja niitä on sairastettava, jotta vastustuskyky meille muodostuisi. Luulenkin, että meidän kolmosen syntymän aikainen jäätävä käsien desinfiointi (koko ajan) ja kaikki lockdownit aiheuttivat sen, että immuniteettia ei muodostunut juuri lainkaan kun altistumisia millekään ei tullut. Ja eihän sekään ole kenenkään immuniteetin kannalta hyvä kun elämme kuitenkin maailmassa, jossa kohtaamisia on koko ajan. Nyt yritänkin muuttaa mindsettiä siihen, että flunssa kerrallaan kohti lujaa vastustuskykyä ja ihanaa kun lapset ovat eläneet käytännössä koko kesän ulkona ja tonkineet siellä menemään. ns puhdasta likaa, joka on niin tärkeää. 🙂 Ja vaikka nuha ihan pienellä ikävä onkin, ei se ole vaaraksi. Toivotaan vaan, että sen pahempia sairasteluja ei ihan alkuun tulisi, että nousisi kuume tai tulisi muita vakavampia oireita. Mutta eipä niitäkään voi etukäteen pelätä, otetaan sellaiset tilanteet sit jos niitä tulee.

Mutta siis. Viime viikosta oli isommilla nuha ja pienimpäänkin se sit tarttui loppujen lopuksi, vaikkakin hyvin lievänä. Nenä ei ole kertaakaan valunut ja päivisin on täysin fine, mutta öisin sit oirehtii vähäsen. Mutta kun siihen päälle sit iskee tiheän imun kautta (tai kenties hakee vaan lohtua rinnalta jos on vähän kurjempi olo) niin lopputuloksena on melkoinen sekamelska yö. 😀 Aamulla rypesin hetken aikaa itsesäälissä kun piti nousta sängystä laittamaan isommat lapset valmiiksi koulua ja päiväkotia varten. Ja töitäkin olin tälle päivälle suunnitellut tehtäväksi, jota en vaan kerta kaikkiaan jaksa millään alottaa just tänään. Mutta toisaalta, ehkä juuri näinä päivinä pitää yrittää muistuttaa itseään siitä, että teen töitä ihan pienen kanssa eli voin hyvin antaa siimaa itselleni silloin tällöin kun tässä kuitenkin eletään äitiysvapaa-aikaa!<3

Muuten täällä menee hyvin ja paluu arkeen on mennyt kivasti. 2-v:kin on tottunut jo päiväkotiin, vaikka pakko sanoa, että hänelle tämä kerta oli paljon vaikeampi kuin aloitus viime vuonna. Toki hän on sikäli ”vaikeassa iässä”, että uhma on päällä ja pikkuveli syntynyt vähän aikaa sitten. Paljon muutoksia pienen ihmisen elämässä eli totuttelu onkin aloitettu varovasti ja aika lyhyillä päivillä. Onneksi uusi päiväkoti on aivan ihana ja lapsilla on todella kivat ryhmät ja aikuiset niissä. Hyvä fiilis siis kaikin puolin siitä!<3

Nyt vedän tässä kahvia kun tämänkin postauksen kirjoittaminen venyi syötön, vaipan vaihdon ja lounaan yli. Se on kyllä taas tullut vauva-arjessa tutuksi, että sen mitä aloitat, lopetat todennäköisesti vasta paljon myöhemmin. 😀

Ihanaa tiistaita sinne kaikille!<3