Vauvavuoden stressinaiheet
Kirjoittelin juuri instagramissa siitä, miten nykypäivänä kaikki tehdään jotenkin älyttömän monimutkaiseksi, jolla sit rahastetaan milloin milläkin asialla. Esimerkiksi vauvan uni. Olen mielenkiinnolla seurannut monenlaisia ig tilejä asiaan liittyen ja mukaan mahtuu niin paljon kaikkea laidasta laitaan. On ollut myös ihana huomata se kuinka on myös alettu normalisoimaan esimerkiksi sitä, että vauvat heräilevät. Se ei tarkoita, että vauva olisi viallinen tai että äiti tekisi jtn väärin. Se nyt vain on tyypillistä vauvalle. Meillä esim ensimmäinen nukkui todella aikaisin läpi yön, mutta saikin korviketta ennen kahta muuta. Toisaalta kahden muun kanssa tein asiat samalla tavalla, mutta he eivät nukkuneet öitään ennen kuin lähempänä vuotta. Nyt jokainen kolme nukkuu mahtavasti yönsä. Eli jotain tein vahingossa oikein kaiken sen ohjetulvan keskellä.
Jotenkin kaipaisin vaan sitä, että äitien syyllistämisen sijaan tarjottaisiin vertaistukea. Vauvat heräilevät koska haluavat olla lähellä/heillä on nälkä/ epämukava olo. Pieni lapsi ei herää sen vuoksi, että haluaisi mamman väsyneeksi eikä se mitenkään hidasta heidän kehitystään. Toki on sit tilanteita, joissa heräilyyn voi vaikuttaa, vaikkapa allergiat ja refluksit yms lääkärin tekemät diagnoosit, mutta se, että lapsen ei pitäisi herätä esim syömään enää tietyn iän jälkeen on mun mielestä ihan absurdia jo siksikin, että esim imettämisen kannalta yösyötöt ovat ihan todella tärkeitä todella monelle (ei kaikille,koska tässäkin me ollaan kaikki yksilöitä). Käytännössä kohdallani yösyöttöjen loppuminen on tarkoittanut aina myös imetyksen loppumista maidontuotannon vähentyessä. Eli ehkä sillä lasten heräämisellä on ihan oikeasti tärkeä syy.<3
Sinänsä huvittavaa, että tämä tuli mieleen nyt kun tämä kundi nukkuu vielä aika hyvin. Olen saanut nauttia ruhtinaallisista 3 ja 4 tunninkin pätkistä, jotka todennäköisesti menevät metsään 4 kk:n tienoilla. 😀 Mutta sekin on normaalia. Mä kulutin kahden edellisen kanssa niin paljon energiaa yrittäen saada vauvaa nukkumaan sänkyynsä päiväunille (siinä epäonnistuen) kun olisin vain voinut napata hänet vaikkapa kantokoppaan ja saanut tehtyä vaikka mitä siinä ajassa kun istuin huoneen lattialla yrittäen saada häntä nukahtamaan siinä luulossa, että muuten hän ei koskaan nuku itsenäisesti.
Näitä erilaisia ”ongelmia” on niin paljon. Vauvan pitäisi nukkua ulkona, mutta ei liikkuvissa vaunuissa missään tapauksessa. Vauva pitää laittaa nukkumaan tarpeeksi virkeänä, eikä missään tapauksessa liian väsyneenä. Jos missaat tuon yhden minuutin ”virkeä, mutta sopivan väsynyt” -jakson olet pulassa ja koko homma on pilalla. Vauvan tarpeisiin pitää vastata, mutta ei liian nopeasti ja aina pitää kokeilla muuta keinoa kuin maito ensin. Samalla kuitenkin eri paikassa mainitaan lapsentahtisesta imetyksestä. Välillä olisi ihana palata aikaan kun ainut ohje oli maalaisjärki. Olenko ainut, joka kokee tämän ”informaatiotulvan” ärsyttävänä kun niin paljon helpommallakin pääsisi ja lopputulos olisi ihan sama – ilman stressiä ja itsensä syyllistämistä vain.
Kommentit
IHana kuulla, että olette löytäneet teille sopivan tavan. Toki kaupallisia toimijoita ovat hekin, jotka normalisoivat sitä, että vastasyntyneelle on täysin normaalia nukkua esimerkiksi sylissä – kun esimerkiksi sitäkin vastaan puhutaan mikä on hurjaa. Mutta samat toimijat auttavat myös siinä, jos kokee vaikeana sen, että vauva heräilee koko ajan vanhempana. Eli pointtina se, että jokainen vauva ja perhe on yksilö. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja siihen vaikuttaa niin moni asiaa. Mutta se, että aiheutetaan stressiä kertomalla vanhemmille ”yksi oikea tapa” on mielestäni väärin!<3
Kommentit
Hei ja onnittelut pienokaisesta!
Hyvä teksti, mä niin muistan nuo kaikki tarkat ohjeet ja varoittelut ”nyt jos et opeta asiaa x, niin sitten vauva ei ikinä opi itse asiaa y”. Nyt nuo ajatukset tuntuvat ihan älyttömiltä, kun kuitenkin kyse on pienistä vauvoista/taaperoista erilaisine tarpeineen! Voi kunpa itsekin olisi osannut ottaa rennommin vauvavuodet! Nyt omat lapseni ovat 5,5 ja 3,5-vuotiaat, ja vaikka edelleen ”saan” kuulla jotain vähän vastaavia neuvoja, niin nyt osaan olla ajattelematta niitä sen kummemmin. Esim. siitä on minulle edelleen huomauteltu, että tuon ikäisiä ei saisi enää nukuttaa (ja meidän tapauksessa nukuttaminen siis tarkoittaa sitä, että laulan ja silittelen kumpaakin, jätän huoneen oven auki ja istun näköyhteyden päässä toisessa huoneessa niin pitkään, että lapset nukahtavat). Ja myöskään kuulemma tämän ikäisiä lapsia ei saisi päästää viereen nukkumaan, jos he heräävät yöllä… Koska muuten eivät kuulemma opi olemaan omassa sängyssä koko yötä. 🙄 Tohdin epäillä, että kukaan vaikkapa 16-vuotias haluaisi kömpiä enää öisin äidin viereen, vaikka ois kuinka koko lapsuutensa nukkunut esim. perhepedissä.
Ihanaa syksyn jatkoa teidän perheelle! 😊
Näin 2 kk:n ikäisen esikoisvauvan äitinä on kiva, että te kokeneemmat äidit olette tuoneet näitä näkökulmia esiin. Turhien paineiden välttämiseksi en ole esim. halunnut liittyä mihinkään facebookin vauvaryhmiin enkä ole instagramissa. Erityisesti nukuttamiseen liittyvä hysteria ihmetyttää! Moni tuntuu tavoittelevan sitä että vauva nukahtaisi itsenäisesti jo hyvin pienenä. Voisin kuitenkin kuvitella evoluution suosineen vauvoja, jotka nukahtavat ihmisen läheisyyteen eli turvalliseen ympäristöön. Olen välillä vatsavaivojen takia huonosti nukkuvan vauvan vanhempana ajatellut, että pienen vauvan nukuttamisessa saa käyttää niitä keinoja, jotka toimii eivätkä ole kohtuuttoman työläitä (kuten kärryttely yöllä :D). Myöhemmin sitten tarvittaessa unikouluhommia, kun vauva on siihen valmis. Ennemmin nyt hytkyttelen tai imetän vauvan uneen ja annan nukkua välillä päikkäreitä sylissä, kuin valvotan vauvaa ja stressaan itseäni tekemällä asioita heti ”oikein”. Tärkeintä on pitää vauvasta huolta <3
M nukkui vain liikkuvissa vaunuissa ja vieressä vauvana, ajattelin, että seuraavan kanssa panostan nukkumiseen..vauva nukkuu vain liikkuvissa vaunuissa ja perhepedissä.😅🙈
Mulle taas oli jotenkin mullistavaa, kun tajusin että katkonaisia öitä ei tarvitse vain sietää. Meidän vauva nukkui ensimmäiset kolme kuukautta ihan hyvin, yöheräilyjä oli noin kolme ja imetin aina uudestaan uneen. Mutta neljän kuukauden iässä iskivät klassiset hulinat ja alkoi herätä tunnin välein. Tätä jatkui viikosta toiseen, ja oma jaksaminen alkoi olla tiukilla. Aloin ottaa asiasta selvää ja päädyin opettamaan vauvan nukahtamaan itsenäisesti. Se oli meille käänteentekevää: yö- ja päiväunet muuttuivat viikko viikolta paremmiksi ja mä huomasin olevani kivempi äiti kun jaksoin paremmin vauvan kanssa päivällä. Meidän tapauksessa oli selvää, että vauva ei osannut nukahtaa muuten kuin tissille ja siksi heräsi tunnin välein jokaisen unisyklin jälkeen. Vaippa piti vaihtaa pahimmillaan pari kertaa yössä kun pissat tuli läpi ja jatkuva syöminen aiheutti mahakipristelyitä. Kaikki nämä ongelmat häipyi kun aloin rajoittaa yöimetyksiä.
Näin ei tietenkään käy kaikille ja ymmärrän kyllä ettei ollenkaan kaikilla ole tarvetta opettaa vauvaa nukahtamaan itsenäisesti. Vauvat ovat erilaisia ja vanhemmat ovat erilaisia, kaikkia on turha puristaa samaan muottiin. Puhun kuitenkin mielelläni itsenäisen nukahtamisen taidon puolesta, jotta ne joille se sopii voisivat ottaa sen käyttöön. Ennen kuin olin perehtynyt asiaan, olin ajatellut että huonot unet jotenkin kuuluu automaattisesti vauva-aikaan. Vasta selvitystyön jälkeen tajusin, että jo pikkuvauvan uniin voi halutessaan vaikuttaa.
Kaiken kaikkiaan on mun mielestä tosi tärkeää, että näistä unijutuista puhutaan. Ja olisi kyllä hyvä jos niistä jaettaisiin tietoa jo raskausaikana vaikka neuvolassa.
Mulla on täsmälleen sama kokemus! Ennen esikoista stressasin ihan älyttömästi siitä, miten selviän vauvavuoden valvomisista. Minullakin oli käsitys, että vauvan nukkumiseen ei voi mitenkään vaikuttaa, ja on vain kärsittävä. Olen todella iloinen, että jossakin vaiheessa törmäsin somessa unitietoon, jonka avulla pystyin auttamaan vauvaani nukkumaan paremmin. Ilman unikouluttamista esikoiseni nukkuikin jo alle puolivuotiaana 12h unia, enkä ollut pahemmin väsynyt vauvavuotena. Samat kikat on toimineet kuopukseeni, ja onkin mahtafvaa, että olen jaksanut nytkin touhuilla päivät molempien lasten kanssa. Toki pienellä vauvalla heräily kuuluu asiaan, mutta on aivan eri asia herätä 1-2 kertaa yössä nopealle syötölle, kuin valvoa tunteja tai syöttää 10 kertaa.
Kannattaa muistaa, että nämä ”lasten unien normalisoijat” ovat ihan yhtä lailla kaupallisia toimijoita eivätkä mitään hyväntekijöitä. He markkinoivat omia palvelujaan, ja sen vuoksi demonisoivat unikouluja.
IHana kuulla, että olette löytäneet teille sopivan tavan. Toki kaupallisia toimijoita ovat hekin, jotka normalisoivat sitä, että vastasyntyneelle on täysin normaalia nukkua esimerkiksi sylissä – kun esimerkiksi sitäkin vastaan puhutaan mikä on hurjaa. Mutta samat toimijat auttavat myös siinä, jos kokee vaikeana sen, että vauva heräilee koko ajan vanhempana. Eli pointtina se, että jokainen vauva ja perhe on yksilö. Se mikä toimii yhdellä, ei toimi toisella ja siihen vaikuttaa niin moni asiaa. Mutta se, että aiheutetaan stressiä kertomalla vanhemmille ”yksi oikea tapa” on mielestäni väärin!<3
Voi kun muistaisimme olla armollisia toisillemme ja menisimme neuvomaan sitten kun neuvoa kysytään 😊
Meillä esikoinen nukkui ensimmäiset päiväunensa omassa sängyssään vasta yli vuoden ikäisenä ja siihen asti päiväunet nukuttiin pääsääntöisesti liikkuvissa vaunuissa/kantorepussa/vaikka sylissä jos siihen sopiva tilaisuus tuli. Nautin vauvavuodesta valtavasti! Sain ulkoilla enemmän kuin koskaan lukemattomilla vaunulenkeillä, nautin vuodenaikojen vaihtumisesta ja lapsen läheisyydestä. Lisäksi palauduin raskaudesta todella hyvin.
Monelle (erityisesti isovanhemmille) tämä meidän tapamme tuntui olevan kauhistus ja sain kuulla paljon varoituksia kuinka lapsi ei opi nukkumaan omassa sängyssään. 8 kk iässä lopetin yöimetyksen kokonaan, meillä alkoivat kokonaiset yöunet ja esikoinen on nukkunut siitä ikäisekseen erittäin hyvin (ja ihan siellä omassa sängyssään).
Ollaan armollisia ja ymmärretään, että emme kaikki ole samasta muotista. Toinen tapa sopii toisille ja toinen toisille. Ollaan tukena ja tarjotaan olkapäätä silloin kuin toinen sitä tarvitsee. (Ja lohdutetaan tarpeen tullen kertomalla miten rankkaa itselläkin hetkittäin oli mutta niistä selvittiin.)