Yleinen

Viikonloppu

30.11.2013 Teksti: Anna.fi

Huomenta kaikki! Täällä on kukuttu ylhäällä jo kuudesta asti, en tosin tiedä mistä syystä. Eilen sanoin teille siitä, että en ole saanut unta muutamaan yöhön, mutta nyt asia oli päinvastoin. Nukuin kuin tukki kahdestatoista kuuteen ja heräsin täysin virkeänä. Nyt kyllä kappas vaan väsyttää oikein olan takaa, mutta ystäväni on tulossa aamukyläilemään meille ihan kohta, joten kahvin voimalla jaksetaan siihen asti kunnes voi vetää pienet päikkärit!:D Käytiin eilen ostamassa muutamia kirjoja ja intouduin siinä samalla sit ostamaan joululahjojen paketointiin tarvittavat välineet. Kotiin päästyämme mä pistin glögin lämpenemään, kaivoin paperit esiin ja aloin paketoimaan joululahjoja. Jossain vaiheessa näytin S:lle kauhean ylpeänä omaa pakettia, johon S sanoi vitsillä, että hän on vielä parempi paketoija. Mä aloin pillittää….. 😀 Äitini sanoi mulle, että joskus mua ja veljeäni odottaessaan hän alkoi itkemään mitä kummallisimmista asioista. Mutta hei. Ihan oikeasti. Siinä mä nyyhkytin kuin kolmevuotias S:n halatessa mua ja sanoessa, että ”hieno se paketti on”. Näin meidän perheessä. 😀 Toivuttuani tästä järkytyksestä (minäkö muka huonompi?? :D) paketoin kuitenkin ihan iloisesti ne loputkin paketit ja pinosin ne tulevan kuusen kohdalle viikoksi ennen kuin pieni koiramme saapuu meille. 😀 Hassua tässä mut välillä valtaavassa tunteellisuudessa on se, että se ei todellakaan ole koko ajan päällä. Voin kyllä katsoa jotain leffoja ilman pillittämistä, mutta sitten herkän hetken tullessa mikä vaan riittää itkun syyksi. Olisitte nähneet S:n ilmeen kun minä itkin Isossa Omenassa raskauden alkuvaiheessa kun näin kuinka juopunutta miestä kävelytettiin pois kauppakeskuksesta. Huh, vieläkin tuon näyn ajattelu saa mut itkemään, mulle tuli vaan jotenkin tosi paha mieli sen miehen puolesta. No, onneksi tietää, että kyseessä on vain välillä minut valtaava tunteellisuus, joka on todennäköisesti ohimenevää. Oon vasta nyt hoksannut  ihan tosissaan mitä tarkoittaa itkeminen ilosta ja kuinka vaikea sitä onkaan pidätellä niitä tunteitaan tarpeiden vaatiessa. Siinä missä yleensä pysyn viilipyttynä ja häpeäisin pillittää julkisella paikalla, nyt tämä ei ole lainkaan ongelma. Sivusta katsojat luulivat varmaan reilu kuukausi takaperin lentokentällä, että S on lähdöss maailmanympärysmatkalle eikä pariksi päiväksi Englantiin. Ainakin on ymmärtänyt sen, että meidän tavallisesti viilipyttyjen suomalaisten keskuudessa voimakkaiden tunteiden näyttäminen on tosi kummallista, sen verran erikoisia katseita oon välillä saanut osakseni. ”Mikä tota naista vaivaa kun se poraa Ikean huonekalunäyttelyssä??!!” P1010020 Anyway, suurin osa paketeista on nyt pakattu ja odottaa avaamista. Nyt tää on muuten mun kärsimättömälle luonteelle vielä hankalampaa. Pieni lapsi mun sisällä haluisi mennä poimimaan tosta pinosta S:lle hankkimani lahjat ja viedä ne hänelle kaino hymy huulillani. Tekisi mieli kysyä, että ”arvaatko mitä tässä on, entä arvaatko mitä tässä on??”. Mä oon tosin niin huono pitämään pokkani, että oikein mennessä se olisi täysin selvä peli. 😀 S meni vielä ja löysi postin kuitin, jonka olin daiju jättänyt pöydälle. Siellä lukee isoin kirjaimin, että mistä se paketti oli tullut. Onneksi valikoima on tuossa putiikissa niin iso, että siitä ei voi mitään muuta päätellä paitsi sen, että mä olen hajamielinen!!! 😀 P1010011 Mä olen kyllä kuullut siitä, kuinka lasta odottaessa saattaa unohdella asioita ja niin edes päin. En vain tiennyt sen olevan mahdollista tässä mittakaavassa. Siinä missä mun muisti pelasi ennen kuin mikäkin, nyt mä kirjoitan kaiken ylös. Mun puhelimen muisti täyttyy kaikella aivan mahdottomalla. Siinä missä ennen on kirjoittanut kalenteriin tapahtumia ylös, nyt siellä on juttuja tyyliin: ”käy kaupassa, mene postiin, muista avaimet, tee lasku, lähetä lasku jnejnejne..” Kaikki pienimmätkin jutut on kirjoitettava johonkin kun en luota mun päähän sitten ollenkaan.. Luin vielä jostain, että tää saattaa kestää jopa siihen asti kunnes lapsi täyttää vuoden, toivotaan, että ei vaikuta kauheasti tenttipänttäyksiin.. 😀 P1010023

Takki: Burberry

Neule: Evechic (täältä, nyt -15% koodilla CHRISTMAS15)

Housut: H&M

Saappaat: Burberry

Laukku: Prada

Huivi: Mulberry

Koru: Evechic

Me sovittiin muuten jo mamman kanssa, että vaihdetaan meidän takkeja vähän myöhemmin talvella. Äipällä on tästä samaisesta takista yksi koko isompi, vaikka ei sitä tarvitsisi, mutta se on ihan täydellinen mulle varmaan joskus helmi-maaliskuussa. 😀 Ehkä sitten näytän muumilta, mutta eipähän tarvitsisi ostaa uutta takkia vain raskausaikaa ajatellen. Tosin, jos on tulossa todella kylmä talvi, sitten pitää kyllä keksiä jotain, tällä kun ei kauhean kylmillä ilmoilla tarkene ellei nyt sit pue alle kymmentä kerrosta (ja se vaatisikin sitten jo seuraavan koon, ainakin..:D). Nyt mä meen herättelee tota uneliasta miestä ja sitten aamiaiselle. Mukavaa ja aurinkoista lauantaita kaikille!:)

Lue myös

Suosittelemme