äitiys

Voihan ferritiinit sentään

27.2.2020 Teksti: Xenia

Voipa voi ja sitä rataa. Mainitsin tuossa, että marssin viime viikon lopulla otattamaan itsestäni ferritiiniarvot kun tutut vanhat oireet ovat palanneet oikein ryminällä arkeen. Itseasiassa ihan hassua, että ne alkoivat todella nopeasti, mutta oletan, että meistä jokaisella on joku arvo minkä alla se pahin vasta alkaa ja mä näemmä olen sen arvon saavuttanut (tai siihen on arvot laskenut).

Oireina mulla on ollut öiden nukahtamisvaikeuksien lisäksi hikoilukohtauksia, hapen haukkomista (tyyliin kun istun koneen ääressä), järkyttävää päiväväsymistä, sumeaa olotilaa ja keskittymisvaikeuksia, eli hyvin samoja oireita joiden vuoksi silloin reilu vuosi sitten alunperin hakeuduin verikokeisiin.

Minä kuitenkin toivoin ihan tosissani, että tämä kaikki olisi selittynyt vain raskaudella, mutta verikokeen tuloksen nähdessäni oli päivänselvää, että näin ei ole. Arvot olivat nimittäin yli vuoden jatkuneesta kokoaikaiesta raudansyönnistä huolimatta samat kuin vuosi sitten eli ei kovinkaan hyvin mene.

_DSC4933

Minähän kävin tuossa välissä viime kesäkuussa ottamassa väliverikokeet ja silloin ferrit oli 29,9 eli nousseet tuosta ihan alusta kyllä sen noin 4-5 pykälää per kuukausi. Tämä itseasiassa motivoi mua siinä määrin, että aloin napsimaan rautaa jopa enemmän ja välillä pidin myös välipäiviä, että suolisto saa levätä. Olen napsinut useampa eri rautaa niin, että annos on aina ollut sen 100mg vähintään ja jatkanut tätä läpi raskauden kun neuvolassa näimme sen järkeväksi taustani huomioiden. Myönnän siis, että mun toiveena oli se, että ferritiinit olisivat olleet jo 50:nen paremmalla puolella kun kaikki muutkin vippaskonstit raudan imeytymiseksi ovat käytössä ja viimeksi ne olivat kuitenkin nousseet. En myöskään syö paljonkaan maitotuotteita enkä koskaan kahteen tuntiin ennen tai jälkeen raudan oton, jonka otan pääsääntöisesti kiivin tai mandariinin kanssa (c-vitamiini), sillä tyhjään vatsaan otettuna se aiheuttaa vatsanpuruja. En juo kahvia ennen enkä jälkeen ja muutenkin tällä hetkellä maxisimissaan kaksi kuppia päivässä. Rauta-arvot olivat kuitenkin alussa nousseet, joten kyllähän se mulle silloin on imeytynyt. Ilmeisesti nyt vaan sit ei ehtinyt imeytyä tarpeeksi ennen raskautumista, kun tilanne on sama kuin vuosi sitten.

_DSC4852

Niinpä siis päädyin ottamaan yhteyttä muutamaan eri lääkärikeskukseen ja kyselemään heidän mielipiteitään asiasta. Kaiken mietinnän jälkeen kun päädyin siihen, että toivoisin rautainfuusiota suoraan vereen. Tähän syitä on monia. Ensinnäkin väsymys on tällä hetkellä melkoista ja tuleva synnytys ja imetys ei tätä rautavarastoani tule mitenkään parantamaan. Toisekseen vauva tankkaa tällä hetkellä multa rautavarastoja omiin tarpeisiinsa ja jos niitä ei ole, voi hän jäädä niitä ilman jolloin seurauksena voi olla vauvaiän anemia. Toisin sanoen nyt ei aika riitä siihen, että kokeilisin muita valmisteita tai tuplaisin annoksia. Tätä voisin tehdä jos ei olisi mitään urgenttia edessä, mutta synnytys siintää siellä todennäköisimmin 8-10 viikon päässä, joten aikaa ei ole hukattavaksi. Lisäksi multahan ollaan myös leikkaamassa todennäköisesti tänä vuonna se endometriooma, joka on sekin leikkaus, vaikkei valtava olekaan jos kaikki menee hyvin. Haluan saada siis itseni nyt kuntoon ja seurata sit rauta-arvoja tarkasti ja ylläpitää arvoja sit suun kautta otettavalla, kenties aavistuksen kevyemmällä valmisteella.

_DSC4915

Ensi viikolla siis tapaaminen lääkärin kanssa, jonka löysin Facebookin raudanpuute-ryhmän suosituksista ja hyvässä lykyssä saan infuusin hyvinkin pian sen jälkeen. Näin ollen sekä vauva, että minä ehdin vielä hyötyä tästä ennen kun laskettu aika on käsillä!<3

Nyt hiukan parempi fiilis, mutta täytyy myöntää, että kyllä mua otti pannuun kun tulokset sain. Jotenkin tuli kauhea pettymys siitä, miten olen niin suuresti yrittänyt saada arvoja parempaan niiden ollessa lähes samat kuin kaiken alkaessa. Toisaalta mietin kyllä myös sitä, mitäköhän ne olisivat jos en rautaa olisi syönyt. Olisinko sit tyyliin niin aneminen, että pääsisin jopa julkiselle puolelle infuusioon. Arvanette nimittäin, että tässähän ei siihen ollut mitään mahista ja mä en tosiaan jaksa kuluttaa nyt energiaa tappelemiseen. On se silti jotenkin harmillista, mutta eipä kai mikään järjestelmä ole täydellinen.

_DSC4886

takki: Bubbleroom

neule: Pura Finland

farkut: H&M Mama / tämä malli

kengät: Steve Madden

laukku: Chanel

huivi: Pura Finland

Onko siellä ketään jolle on tiputettu rautaa raskauden lopulla. Huomasitteko eron olotilassa? 🙂

Viikko on muuten taas hujahtanut ihan silmissä. Samaan aikaan tuntuu siltä, että aika menee super nopeasti, mutta nyt alkaa kyllä jo vähän toivomaan itseään sinne pidemmille raskausviikoille kun olo on välillä hyvinkin tukala, etenkin kun tämä tyyppi päättää hengailla usein ihan kummallisin päin mahassa – yhä edelleen. Toivotaan, että hän kuitenkin löytää sieltä sopivan asennon pää alaspäin niin ei tarvitsisi miettiä kääntämistä tai muita vaihtiksia jos ei niin päin halua olla.

Nyt toivottelen teille ihanaa iltaa!<3

 

Lue myös

Suosittelemme