äitiys

Voihan väsymys

23.2.2020 Teksti: Xenia

Tällä viikolla olen ollut erityisen väsynyt. Olen useampana päivänä joutunut ottamaan pienet päiväunet, että jaksan tehdä kaiken tarvittavan. Tässä kohtaa yrittäjyys on kyllä parasta – töitä voi sit tarvittaessa tehdä joko aikaisin aamusta (jolloin olen usein tosi pirteä) tai myöhemmin illalla. Tällä hetkellä mun suurin koetinkivi taitaakin olla 10-14 välinen aika. 😀 Eli käytännössä koko aamupäivä/päivä.

Niinpä päätin nyt sit käydä kurkkaamassa ferritiinit yksityisellä kun Porvoossakin saa ne ihan ilman lähetettä käydä omakustanteisesti katsomassa. Nyt odotankin sit tuloksia tuosta mittauksesta. En halunut alkaa ottamaan isompaa annosta rautaa huvikseni, mutta toisaalta haluan myös tietää sen missä mennään kun nyt on kuitenkin tosi tärkeä aika vauvalle nimenomaan siinä rautavarastojen keräilyssä. Onhan sekin nimittäin selvää, että jos multa ei niitä löydy on vauvallakin silloin suurempi todennäköisyys huonoille varastoille kun ei sitä rautaa tyhjästä synny.

_DSC3336

Sanoinkin tuolla instan puolella, että toki on mahdollista, että väsymystä aiheuttaa vaan puhtaasti vauvan kasvu. Ollaanhan tässä jo kuitenkin huomenna viikolla 31 eli varmaan kohtuu yleistäkin, ettei ihan samoissa määrin jaksa kuin energisellä toisella kolmanneksella. Vaikka olo muuten olisikin hyvä, niin tila alkaa käymään pikaista vauhtia ahtaaksi ja ainakin minä huomaan sen, että etenkin ruokailun jälkeen tuntuu, että keuhkoilla ei meinaa olla tilaa samoissa määrin kun normaalisti. Onneksi tämä yleensä helpottaa jossain vaiheessa kun vauva laskeutuu. Nyt jälkikäteen kun katson vatsaani edellisistä raskauksista on se jo roikkunut tosi alhaalla jo kuukaudenkin ennen laskettua aikaa..

Eilen illasta aloin miettimään sitä, että joskus 9 viikon päästä (jos vauva ei ole vielä syntynyt) elellään varmaan aika jänniä aikoja. Mä en tiedä oikeastaan mitään kutkuttavampaa kuin se raskauden viimeisten päivien jännitys siitä, milloin kaikki alkaa ja vauva syntyy. Muta kysyttiin tähän liittyen muun muassa sitäkin että olenko suunnitellut synnytystä, mutta mä en ole koskaan kokenut jotenkin tarvetta siihen. Mä luotan lääkäreihin ja kätilöihin ja uskon oman olotilan kertovan sen, mikä milloinkin on tarpeen. Ensimmäisessä synnytyksessä sain epiduraalin, toisessa en ja nyt en ole suunnitellut mitään suuntaan enkä toiseen. Tosin koin kyllä ekan synnytyksen ehkä aavistuksen mukavampana koska siinä sai keskittyä muuhunkin kuin siihen kivun sietämiseen. Kyllähän mä anelin sitä epiduraalia viimeksikin, mutta minkäs teit kun oli jo liian myöhäistä. Sen kuitenkin tiedän, että sinne kylpyammeeseen en tasan mene lillumaan. Siitä ei omalla kohdalla ollut mitään hyötyä.

_DSC3393_DSC3437

Synnytykseen liittyen mulla on kuitenkin jonkun verran ajatuksia noin muuten. Suuri toive on se, että saisin taas alakautta synnyttää, kunhan vauvan asento on sopiva eikä mitään muuta terveydellistä estettä ole. Mielenkiinnolla ja innostuksen sekaisella jännityksellä mietin kuitenkin sitä, meneekö kaikki niin putkeen kuin kahden edellisen kanssa. Tuntuu, että mua on siunattu niin hienoilla synnytyskokemuksilla, että miten olisi edes mahdollista, että seuraavakin sujuisi yhtä mukavasti ja nopeasti kuin edelliset. Count your blessings ja sitä rataa. Ymmärrättekö mitä ajan takaa?

_DSC3426_DSC3337

takki: Lindex

farkut: H&M mama / nämä

kengät: Steve Madden

laukku: Fendi

huivi: Pura Finland

neule: Cubus

Toisaalta mä kyllä luotan kehooni ja siihen, että se kykenee suoriutumaan tuosta tehtävästä ja ainakin voin väittää, että asenteeni synnytyksen suhteen on hyvä. Olen aina pitänyt sitä upeimpana mahdollisena kokemuksena kivusta huolimatta. Se on sellainen seikkailu, jota ei todellakaan koe monesti ja olenkin monesti sanonut olevani valmis tekemään sen pelkästään tuon takia (huudettuani ensin kätilöille kivuissa, että kuka hullu tätä tekee:D, aika kultaa muistot ja sitä rataa:D).

Voi vitsit miten tässä ihan innostuu, mutta toivottavasti vauva malttaa kasvaa vielä sen ainakin 8 viikkoa ja mieluusti vähän enemmänkin. J0s mä saisin päättää niin vauva tulis viikolla 40, mutta multa ei luonnollisestikaan kysytä mielipidettä!:D

Nyt toivottelen teille ihanaa päivänjatkoa ja alan valmistautumaan ystävien kolmannen lapsen nimiäisiin. Meillä onkin hauskasti lapset syntyneet aina muutaman kuukauden sisään toisistaan. Esikoiset 4 kk toisistaan, keskimmäiset 11 päivän erolla ja nyt kolmannet taas 4 kk:n erolla toisin päin eli niin, että meidän on nuorempi. Meillä on myös mennyt aina vastakkain sukupuolet, joten naurettiin että niin ei voi mennä tällä kertaa ja siis tällähän logiikalla meillekin olisi poika tulossa. Meidän porukassa onkin tällä hetkellä syntymässä tai juuri syntynyt paljon poikia ja se on nyt 3-2 pojille. Tasapainon nimissä meillä olisi siis tyttö mahassa, mutta eipä tämä todennäköisyyslaskenta taida ihan näin pienessä otannassa toimia.. Oli kumpi tahansa, siitä tulee upea tilanne kun hänet saamme tavata!<3

 

Lue myös

Suosittelemme