Xenia's day

Vuoden 2013 Kohokohdat osa II

Teksti: Anna.fi

Ja jatkuu, ensimmäisen osan voitte lukea täältä jos ette ole sitä vielä huomanneet! 🙂 Heinäkuu Heinäkuun alussa sain S:n Suomeen vierailulle, jonka aikana laitettiin mun edellisen asunnon lattia kuntoon ja painuttiin sen jälkeen mun äitin ja hänen miesystävänsä mökille Heinolaan. S rakastui täysin suomalaiseen järvimaisemaan ja aloitti kovan kuumeilun oman kesäpaikan suhteen! Tulevaisuudessa tämä toive toivottavasti mahdollistuu, mikään ei olisi ihanampaa kuin viettää kesäviikonloppuja perheen kesken mökillä. Onneksi siihen asti äitini ja isäni kesäpaikat tarjoavat helpotusta tähän ”saaristokuumeeseen” ja ollaankin puhuttu ensi kesän mökkireissuista koko ison perheen kesken!<3 Suomen reissun jälkeen me lennettiin yhdessä Englantiin, josta meidän oli sit tarkoitus muuttaa S Suomeen heinäkuun lopussa. Tuon reissun aikana pyrittiin näkemään mahdollisimman paljon S:n ystäviä ja perhettä, hommattiin S:lle uusi passi ja nautittiin kesästä. Meidän pieni ihme sai alkunsa Englannissa, ja viimeisen viikon siellä voin todella kummallisesti. Mulla oli koko ajan vähän sellainen kuumottava ja hikinen olo ja sen jälkeen rinnat kipeytyi niin pahasti, että hyvä, että pystyin paitaa päälle vaihtamaan. Olin lisäksi tosi kiukkuinen, tässä postauksessa vaahtosin muun muassa niistä naurettavista asioista, mitkä oli sillä hetkellä ärsyttänyt. 😀 Tässä vaiheessa mä vasta ajattelin oireiden olevan oman, käynnistyvän hormonitoimintani aikaansaannoksia, ja niinhän ne periaatteesa olivatkin, vain eri tavalla kuin olin kuvitellut. Musta on kiva ajatella, että lennolla Suomeen meitä oli jo kolme, vaikka emme sitä itse tienneetkään. Olen iloinen siitä, että S:n tännemuutto oli puhtaasti minun takiani eikä sen vuoksi, että meille on lapsi tulossa!<3

P1010150 P1010399 P1010190 P1010320

Elokuu Elokuun alku oli meille jännää aikaa. Kummallinen olo sen kun jatkui ja 5.päivä elokuuta päätin aamuviideltä, että teen raskaustestin. Istuin vessassa katsomassa testiä ja huomasin siihen ilmestyneen myös toisen viivan, joskin haaleamman sellaisen. Siitä se sit alkoi. Seuraavan viikon aikana tein lukemattoman määrän testejä, en vain voinut uskoa, että tuo onni meitä kohtasi noin nopeasti. Oltiin samaan aikaan tehty töitä Evechicin eteen ja ilmoitin uudesta nettikaupastamme tässä postauksessa. Elokuu oli todella jännää aikaa. Ensin muutto Suomeen, sitten tieto raskaudesta ja sitten vielä Evechicin avaaminen. Mä tietenkin luin kaikki mahdolliset kauhutarinat ja kokemukset ja halusin mielenrauhan vuoksi käydä alkuraskauden ultrassa yksityisellä viikolla 8. Siellä me nähtiin, että siellä on pieni, 1,1 cm pitkä alkio, joka on oikeassa paikassa ja jonka sydän lyö. Vasta tässä vaiheessa kumpikin meistä oikeasti tajusi, että kyllä, siellä todella on jotain!<3 Monilla on alkuraskaudesta pahoinvointia, mulla oli lähinnä lievää kuvotusta ja nälkää sitäkin enemmän. Mun selkein oire oli kuitenkin selkeästi kiukkuisuus. Onko se sitten se muuttuva maailma ja siihen yhdistyvä stressi, mutta olin suurimman osan ensimmäisestä kolmesta kuukaudesta kun persuksiin ammuttu karhu ja välillä itkin vuolaasti mitä kummallisemmille asioille. Tää tunteellisuus on kyllä säilynyt, mutta kiukkuinen en ole enää. Päinvastoin oikeastaan. Mun kärsivällisyys on kasvanut ihan huimasti ja olo on rauhallinen! 🙂 Elokuun viimeisenä päivänä aukesi Evechic. Samoihin aikoihin päätettiin varata viikonloppumatka Prahaan, sen verran hommia oli tullut paiskittua koko kesän, että pieni getaway oli enemmän kuin tervetullut! 🙂 Allaolevat kuvat otettu juuri ennen ja jälkeen raskausuutisen saatuamme! <3 P1010472 P1010497 Syyskuu Syyskuun alku meni pitkälti yrityksen asioita hoitaessa ja uuteen arkeen tottuessa.  Onneksi meitä odotti pieni viikonloppuloma Prahaan, joka oli juuri sitä mitä sillä hetkellä tarvitsinkin; rentoutumista ja oleskelua. Tosin, tässä vaiheessa kärsin karmeasta turvotuksesta, joka aiheutti ärsytystä. Mikään ei mahtunut päälle ja kaikki tuntui puristavan inhottavasti vatsan kohdalta. Tilasin tässä vaiheessa itselleni mammafarkut ja ostin Prahasta treggingsit, jotka helpottivat pukeutumisongelmia ainakin vähäsen! 😀 Syyskuussa meille koitti aika myös kunnalliseen niska-poimu-ultraan, joka oli mieletön kokemus. Oli älytöntä nähdä pieni siellä hyppimässä ja pomppimassa ja saada kuulla, että kaikki näyttää olevan kunnossa. Oltiin ennen tätä ultraa kerrottu jo mun perheelle ja sen jälkeen kerrottiin myös S:n perheelle ilouutisesta. Oli mieletöntä nähdä miten iloiseksi tulevat isovanhemmat tulivat ja kuinka innoissaan tulevat sedät ja enot puolisoineen asiasta olivat!<3 Syyskuussa meille myös valkeni se tosiasia, että isompi asunto olisi aika välttämätön meidän kasvavaa perhettä ajatellen. Niinpä aloin etsimään asuntoja ja pitkään mietittiin sitä, mitä meidän kannattaisi tehdä. Ostaako pienempi asunto Helsingistä, vaiko auto ja isompi asunto Porvoosta läheltä tukijoukkoja ja perhettäni. Porvoossa syyskuun viimeisenä viikonloppuna käytyämme fiilis Porvoosta sen kun vahvistui. Kävin ystäväni babyshowereilla ja he olivat juuri ostaneet uuden kodin. Kotiinpalattuani sanoin S:lle, että musta tuntuu, että meidän pitäisi alkaa etsiä asuntoa Porvoosta, johon hän vastasi, että oli miettinyt täysin samaa asiaa!<3 Allaolevissa kuvissa alkaa huomaamaan kuinka vyötärönseutu kasvaa.. P1010027 P1010065 Lokakuu Lokakuun alussa pistin asuntoni myyntiin ja sainkin sen samantien parin viikon päästä myytyä. Yksi päivä tuolloin lokakuun alussa katseltiin sit kuvia eräästä ihanasta kohteesta Porvoosta ja soitettuani kiinteistönvälittäjälle sain kuulla, että kohteesta oli tehty jo tarjous, mutta että myyjät vielä miettivät asiaa. Päätimme sitten ottaa ja lähteä samantien isäni kyydillä Porvooseen katsomaan asuntoa ja niinhän siinä kävi, että rakastuttiin saman tien siihen kohteeseen! Seuraavana päivänä soiteltiin pankkiin lainatarjousta ja saatiin se parissa tunnissa. Sitten tehtiinkin jo tarjousta ja odoteltiin pari tuntia kunnes kiinteistönvälittäjä soitti meille ja sanoi, että me saatiin asunto! Voi tätä onnen määrää, käääks! 😀 Ja tässä sitä nyt ollaan, omassa kodissa, joka ei voisi olla meidän tarpeisiin sopivampi!<3 Puolivälissä lokakuuta kerroin myös teille ilouutisemme tässä postauksessa. Vastaanotto oli mitä ihanin ja  muistankin kyynelehtineeni sekä itse postausta kirjoittaessa, että teidän kommentteihin vastatessani!<3 Olin aluksi ajatellut, että odottaisin niinkin pitkälle kuin viikolle 20 ennen kuin teille kertoisin ihan siitä syystä, että mitä vain voi sattua ja siinä vaiheessa ei jaksa kaikille selittää asioiden laitaa. Mutta sit ajattelin, että miksi näin. Raskaus on kuitenkin luonnollinen asia, eikä siinä ole mitään hävettävää. Jos meidän pienelle sattuisi jotain uskoin ja toivoin, että ihmiset ymmärtäisivät antaa tilaa sellaisessa tilanteessa. Lisäksi kasvava masuni ja näin suuren asian teiltä salassa pitäminen oli hankalaa mulle. Tuntui, että koko ajan salasin jotain enkä oikein voinut kirjoittaa mitään omia ajatuksiani tänne sillä lailla kun olisin halunnut. Nyt jälkikäteen olen iloinen, että kerroin teille tässä vaiheessa, milloinkaan ei ole ollut yhtä kiva kirjoittaa tänne kuin sen jälkeen!<3 Kuun lopussa S kävi ennen meidän muuttoa viikonlopun Englannissa ja häntä lentokentältä hakiessani tunsin ensimmäistä kertaa lapsen liikkeen. <3 Se oli sellainen pulputus vasemmalla alavatsassa ja muistan hymyilleeni kun idiootti autoa ajaessani!<3 Seuraavana päivänä oli muutto ja siitä pari päivää postailinkin teille jo fiiliskuvia uudesta kodista tässä postauksessa! 10053657435_86035e8ace_o 10053463244_1037dd58a9_o Marraskuu Marraskuu oli ihana kuukausi. Mä aloin jo iloitsemaan joulusta ja laittelemaan joulukoristeita esiin. Lisäksi oltiin juuri muutettu uuteen kotiin, joka oli aina vain enemmän omaan mieleen!<3 Marraskuun alkupuolella käytiin myös katsastamassa pentuetta, josta meille oli tulossa koira ja lueskelinkin ahkeraan eri oppaita pennun valintaan ja hoitoon liittyen. Puolivälissä marraskuuta meille koitti 20. raskausviikon alkaessa aika mennä rakenneultraan. S:n äiti oli tulossa meille kylään, joten buukattiin ultra yksityiselle sitä ennen, saatiin samalla 4D kuvaa pienokaisesta ja video mukaamme, joka oli tulevalle isoäidille enemmän kuin mieleen! 🙂 Ultrassa saimme myös kuulla odottavamme pientä prinsessaa vaikka olimmekin olleet täysin varmoja, että poika siellä on. 😀 Tässä postauksessa kerroin tämän uutisen teillekin ja en olisi voinut olla onnellisempi kun saimme kuulla myös kaiken muun näyttävän olevan kunnossa!<3 Tuon rakenneultran rohkaisemana uskalsimme sitten ostaa ensimmäiset vaatteet pienelle, ja nyt niitä onkin kertynyt jo vähän enemmän, tein nimittäin eilen tilauksen Thewhitecompanyyn ja John Lewisille, sillä heillä on siellä alet ja mitä kauniimpia ja hyvämateriaalisempia vauvanvaatteita todella edullisesti! Loppukuusta kirjoittelin teille myös ajatuksiani rakkaudesta tässä postauksessa. Olo oli tuon ultran jälkeen jotenkin niin rauhallisen tyyni ja onnellinen, että sen huomasi!<3 IMG_4529-1024x1024 DSC_00491-1024x682 11085503423_da1a50f8f8_o Joulukuu Joulukuun ehdoton kohokohta oli se, että saatiin pieni Max koiramme kotiin. Ensimmäinen viikko oli samaan aikaan ihana ja todella raskas, mutta mitään en vaihtaisi, sen verran tiiviiksi osaksi on Max tullut meidän perhettämme!<3 On ollut hauska nähdä kuinka tämä tahvo kasvaa silmissä ja kuinka paljon uusia asioita tämä oppii koko ajan. Mä oon ihan varma, että Maxista tulee tulevaisuudessa hieno (ja iso, mitä on tassujen kokoa katsominen) koira, joka tuo iloa meidän kasvavaan perheeseen kaikin puolin. Joulukuuhan on mun lempikuukauteni vuodessa, joten saitte kuulla paljon jouluhöpinöitä, sori siitä näin jälkikäteen. Sen lisäksi, että saatiin Max, mä vietin myös mun 25-vuotissynttäreitäni samana päivänä kun aloitin 25 raskausviikkoni. Tässä vaiheessa mahani otti kasvun suhteen suuren edistysaskeleen, ero noihin ennen 20 viikkoa otettuihin kuviin on huomattava ja vatsa niihin verrattuna tällä hetkellä valtava (joskin varmaan pieni verrattuna parin kuukauden päästä häämöttävään mahan kokoon!:D). Synttäreiden jälkeen olikin joulunvieton aika ja tällä kertaa vietettiinkin sitä myös meidän luona kerta nyt täällä Porvoossa asutaan! 🙂 Joulu meni ihanan rauhallisesti perhepiirissä ja joulun jälkeen vastaanotettiinkin S:n veli ja tämän tyttöystävä meidän luoksemme. Meillä oli ihanat kolme päivää yhdessä rentoutuen, herkutellen ja Porvoota näyttäen. Sitten oltiinkin jo vuoden viimeisessä päivässä, joka meille muodostui hyvin rennoksi, edellisen viikon hälinästä johtuen. 11248262514_c296930ec9_o 11248317293_477243fe87_o 11351179123_454e279339_o 11433081596_11ed0eaf67_o 11544919056_b053d82948_o 11544920286_1c7745dbe9_o 11544932273_43384c9b14_o IMG_4721 IMG_4723 Nyt sitten eletäänkin jo vuoden 2014 toista päivää ja mulla on sellainen fiilis, että tästä vuodesta on tulossa vielä edellistä parempi, joskin vähemmän tapahtumarikas. Muita suuria muutoksia ei elämässä tällä hetkellä pienokaisen syntymän lisäksi näy, joten on ihana rauhoittua ja keskittyä siihen. Viime vuosi toi tullessaan muutoksia parin vuoden edestä, joten nyt on hyvin aikaa sitten vain nauttia siitä, että niitä muutoksia ei ole samalla tavalla, vaikka niistä jokainen mitä ihanin onkin ollut!<3 Sellainen oli mun vuosi 2013 pähkinänkuoressa. Kaikesta olen kiitollinen, en voi muuta sanoa!<3 Vielä kerran, ihanaa tämän vuoden alkua teille kaikille!<3 Otetaan tästä uudesta ”alusta” kaikki irti ja pyritään tekemään itsellemme ja perheillemme paljon hyviä asioita!<3

Lue myös

X