Yleinen

Yesterday's photos

12.9.2012 Teksti: Anna.fi
Eilen mulla on nimipäivä, tai oikeastaan toisen nimen nimipäivä, mutta sen lisäksi oli myös maailmaa järisyttäneiden WTC iskujen vuosipäivä. Muistan edelleen sen 11 vuoden takaisen päivän kun istuin käsityöluokassa tämän uutisen kuullessani. Edelleen asian ajattelu saa minulle kylmät väreet aikaan, ei vain voi ymmärtää, miten ihmiset haluavat niin paljon pahaa toinen toisillensa.

En tiedä teistä, mutta itse lukeudun niihin ihmisiin, jotka katsovat jokaikisen dokumentin liittyen kaikkiin suuriin luonnonmullistuksiin tai ihmisten aiheuttamaan pahaan. En tiedä mikä siinä on, mutta jotenkin välillä sitä oikein ”kiduttaa” itseään tekemällä itsensä näiden ohjelmien välityksellä surulliseksi. Mä olen aika myötäelävä ihminen ja pillitän aina tällaisia dokumentteja katsoessani, jotenkin en vain voi ymmärtää, miksi hyviä ihmisiä pitää rankaista tässä maailmassa. 
Jotta tämä ajattelupätkä ei jäisi tähän, on nostettava esiin se, miten hyvin meillä asiat täällä Suomessa loppupeleissä on. Siitä, jos mistä, pitää olla kiitollinen. Välillä tuntuu jopa siltä, että asiat on niin hyvin, että ihmiset väkisin vääntämällä yrittävät saada jotain negatiivista tähän maailmaan. Mitä järkeä siinä on? Hassua, että ihmiset ei osaa puhaltaa yhteiseen hiileen, tämän olen huomannut varsinkin naisten keskuudessa. Oletteko te koskaan miettineet, että naisen euro olisi varmasti miehen euroon suhteutettuna paljon parempi jos nainen ei kokisi toista naista aina uhkana työhön liittyvissä asioissa? Mistä johtuu, että naiset on paljon ilkeämpiä ja katkerampia toinen toisiaan kohtaan verrattuna siihen tsemppi asenteeseen mitä miesten keskuudessa on? Tämän mä olen huomannut kauhean monessa paikassa, onko teillä samoja kokemuksia? Mun mielestä olisi vaan parasta, että kaikki tsemppais toinen toisiaan eteenpäin. Kuten sanottu, toisen onni ei ole itseltä pois! 🙂
Taas hypin tuhannen ja yhden asian välillä, tää on niin perusteellista mua. Asiasta A asiaan B, ja siinä välissä C:n ja D:n kautta B:hen. Ja siinä vaiheessa kun ollaan päästy loppuun, en edes muista mistä aloin kirjoittamaan. 😀 Sen siitä saa kun oksentaa tähän koneelle tällaista ajatusvirtaa muokkaamatta sitä ollenkaan. Mutta, eipä sen niin väliä. Eikös blogien viehätys kumminkin perustu nimenomaan siihen, että täällä ruudun toisella puolella näpyttelee ihan tavis..

Ja nyt niitä kuvia eiliseltä. Aloitin hommat taas myöhässä ja alkuperäinen lukuvauhti 75 s/päivä on muuttunut about 200 sivuun/päivä. Tämä on tapa, josta oikeasti haluaisin päästä eroon. 😀

Mukavaa keskiviikkoa kaikille, nauttikaa jokaisesta päivästänne, jonka saatte täällä terveenä viettää!:)