Xenia's day

Yömaidosta eroon ja kohti täysiä öitä

Teksti: Xenia

En tiedä missä asennossa tähdet olivat tuossa muutama päivä sitten kun poika päätti nukkua ihan itsekseen 19-07 välin. Minä tietysti heräsin tuttuun aikaan ja kävin sit kurkkimassa pientä miestä pariinkiin otteeseen ennen aamua. Siinä menee aina vähän aikaa, että tottuu siihen, että kyllä ne voi ihan oikeasti nukkuakin aamuun saakka ennen kuin uskaltaa jättää heidät ihan täysin rauhaan. Tai no. Kyllä me vieläkin käydään kurkkaamassa lapset ennen omaa nukkumaanmenoa. Se nyt taitaa kuitenkin olla enemmän sellainen rituaali eikä niinkään huolesta johtuva tapa. 🙂

Mulla on ollut aikeena jo useamman viikon ottaa härkää sarvista ja kouluttaa nuorimmainen pois yömaidosta. Meillä on tosiaan ollut ihan viime viikkoon saakka se yksi yömaito, joka tosin lähiaikoina on ollut jo selkeästi tapa eikä niinkään nälästä johtuva ruokailu. Ihan suoraan sanottuna en vain jaksanut opettaa häntä siitä pois kun se oli niin helppoa. Siinä meni puoliunessa viisi minuuttia ja pääsin takaisin omaan sänkyyn. Nyt kuitenkin kun poika nukkui läpi yön ihan itsekseen päätin ottaa härkää sarvista ja siihen loppui sit meidän yöimetykset. Arvasin kyllä, että seuraava yö ei menisi ihan samalla tavoin, mutta aika helpolla päästiin. Hän heräili normaaliin aikaan joskus 1.30 ja itkeskeli hyvin kevyesti ehkä 45 minuuttia välillä hiljentyen ja nukahti sit ja nukkui aamuun asti. Seuraavana yönä heräsi samaan aikaan ja nukahti nopeammin ja heräsi aamukuudelta ja hiljeni siitä vielä nukkumaan tunniks. Viime yönä heräsi samaan aikaan ja nukahti jo 10-15 minuutissa ilman käyntiä ja nukkui suoraan yli seiskan. Eli hyvältä näyttää siis.

Nyt siis jatketaan samalla linjalla. Ja mitä tulee tuohon miten me ollaan yöllä toimittu. Hänen kohdallaan (ja varmasti liittyy myös ikään) paras keino on ehdottomasti olla menemättä hänen huoneeseensa ellei itku ylly. Jos itkee kunnolla niin käydään rauhoittelemassa ja lähdetään pois. Mutta näistä kaikista lähiöiden heräilyistä ollaan käyty huoneessa ainoastaan kerran kun itki kunnolla. Muutoin itku on ollut niin kevyttä ja enemmän marinaa, että huoneessa käyminen aiheuttaisi vain sen, että hän heräisi enemmän ja itkisi sit enemmän kun lähdetään pois. Toisaalta keskimmäisemme kanssa me vedettiin se Ferber -metodin unikoulu joka toimi hänen kanssaan. Toki hän oli silloin 8 kk ja nyt tämä kundi on lähempänä 10 kk. Mutta siis varmaan aika vauva- ja ikäriippuvainen juttu minkälainen unikoulu sopii kellekin.

Imetys jatkunee vielä hetken, mutta maidontulo on heikentynyt heti kun yösyötöt lakkasi. Toisaalta nyt mulla on myös sellainen fiilis, että olen itse valmis siitä luopumaan eikä päätös ole ”pakotettu”. Hyvin meillä sit kuitenkin meni, vaikka tuossa on kyllä jos jonkinmoista haastetta osunut matkalle. Toki samaan aikaan näitä hetkiä tulee ikäväkin. Tai ehkä nimenomaan niitä hetkiä kun pieni vauva saattoi tankata rinnalla monta tuntia samalla kun myysailtiin sohvan nurkassa. Samaan aikaan niin raskaita, mutta super antoisia hetkiä.

Onko siellä muita, joilla lähiaikoina saatu täysiä öitä?

Lue myös

X