Yrittäjyyden ja kotiäitiyden yhdistäminen?
Otsikon nähdessänne ajattelitte varmaan, että täältä tulee joku aivan huikea onnistumistarina, mutta ajattelinpa nyt jakaa teille hieman miettietänne, kun tässä viimeiset pari päivää on mennyt kaikkea muuta kuin positiivisissa fiiliksissä.
Tilanne nimittäin on se, että nyt on oikeasti vaikeaa. Vaikeaa yhdistää työnteko, kotiäitiys ja kodin pyörittäminen ylipäänsä. Itseasiassa niin vaikeaa, että sitten kun poika nukahtaa lyö mun pää ihan tyhjää ja huomaan muutenkin valuvani sellaiseen itsesääliin, missä ajattelen vain, että kunpa voittaisin suurin piirtein lotossa.
Sillä tämä tilanne ei ole todellakaan ideaali. Kyllähän se kuulostaa aivan huikealta kun voi tehdä töitä samalla kun lapsi on kotona, mutta kun ei se paperille raapustettu ajatus toimi sit käytännössä, ainakaan tällaisen pienen pojan kanssa, jolle pitäisi antaa huomiota jokaikinen hetki kun hän on hereillä.
Tämä tilanne saa aikaan sen, että mä koen epäonnistumisen ja riittämättömyyden tunnetta. Epäonnistumista siitä, etten voi keskittyä 100% kunnolla mihinkään mihin pitäisi. Näin karrikoidusti tuntuu kun ei saisi mitään tehtyä hyvin. Toki voisi illastakin alkaa tekemään töitä lasten nukkumaanmenon jälkeen, mutta mites sit parisuhde? Me kuitenkin priorisoidaan se, että me ollaan toimiva tiimi kaiken työn ja rahan edelle. Se ei ole siis vastaus tällä hetkellä ainakaan.
Siispä tein päätöksen. Päätöksen siitä, että otan lunkimmin nyt loppukevään ja kesän ajan. Sillä loppupeleissä mun tärkein tehtävä on olla pojan kanssa, mutta myös niin, että mun pään terveys pysyy hyvällä tolalla. Happy mum, happy child ja sitä rataa!<3
Nostan hattua teille, jotka onnistutte tuossa kombossa minua paremmin, onko jakaa mitään vinkkejä?
Kommentit
Moikka,
Pystyn samaistumaan tuohon riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteeseen jota koet. Itse olen reilun vuoden ikäisen pojan äiti ja poikani vaatii myöskin kaiken huomion valveillaoloaikanaan.
Jossain vaiheessa meillä ei edes nukuttu kunnolla päiväunia ja otettiin vain pieniä torkkuja silloin tällöin. Tuo aika turhautti kenties eniten..poika on myös kovin äidin perään joten monestikaan kukaan muu ei kelpaa ja sekös onkin samaan aikaan niin ihanaa mutta myös niin turhauttavaa.
Joskus heikkoina hetkinä olen kadehtinut muutamia lähipiirin äitejä, jotka onnistuvat jopa käymään koulussa vauvan kanssa. Mutta on se oma pieni poika vaan niin ihana ja eläväinen että nämä tunteet hälvenevät melko nopeasti. Koita vain nauttia siitä pienen poikasi huomionkaipuusta vaikka töiden suhteen se varmasti aiheuttaa haasteita.
Tsemppiä äitiyden, parisuhteen ja yrittäjyyden yhdistämiseen!
Kommentit
Jaksamista, ja nyt priorisoit varmasti ihan oikein! 🙂 Käy kirjoittelemassa kuulumisia, kun siltä tuntuu, täällä niitä aina innolla odotetaan <3
Kiitos!<3 olette ihania!
Pelkkä kodinhoito lastenhoidon ohella kun lapsia on kaksi tai enemmän niin on jo saavutus 😀 tuo itsensä ruoskiminen on paha tapa, joka usein tulee siitä omasta riittämättömyyden tunteesta tai muutoin huonosta päivästä, joita välillä on. Paras lääke on tuon sijaan iltaisin muistaa se miten työteliäs päivä takana olikaan ja kuinka siitäkin selvisi ja muistaa olla armollinen itselleen. Ihanaa kesää & ”lomaa” 😉
Samaa mieltä mitä edellinen kirjoittaja, pelkästään se että on kaksi lasta ja kodinhoito on ihan täystyöllistävä kombo, ei vois kuvitellakaan muuta työtä tähän lisäksi. Meillä myös 4vee ja 8kk vipeltäjät kotona 🙂 armollisuutta itselle!!
Moi Xenia! Tykkään lukea sun blogiasi ja olisin kiinnostunut tietämään kenen blogia itse seuraat? 🙂
Mulla on yks lapsi (1 v) ja en kyllä sais tässä kotiarjessa mitään töitä tehtyä samalla! Mä oon aina kaivannut aika paljon myös omaa aikaa ja sitä saan päivisin vain lapsen päikkäreiden aikaan. Eli sillon teen äkkiä kotihommia tms. välttämättömiä juttuja ja sit nautin hetken omasta ajasta. Eli ymmärrän kyllä! Tai siis en ymmärrä miten saat ees ton vertaa tehtyä 😀 Mun silmissä oot suorastaan supernainen!
Ajankohtainen ja paljon mietityttänyt aihe myös itselle.😊 olen vuoden verran ollut yrittäjänä, siihen päälle meillä on kolme alle kouluikäistä lasta. Teen viikossa kaksi päivää ja yhden illan töitä. meillä on hoitaja kotona kolme päivää kotona, kolmannen päivän voin käyttää paperihommiin puheluihin yms, jos on tarvetta. Toki välillä jos ei ole ihmeitä, niin rentoutua itsekseen tai käydä viikon ruokaostokset.😊
Alkuun yritin tehdä jotain paperi tms hommia myös niinä päivinä, kun olen lasten kans, mutta luovutin.
Juuri tuo riittämättömyys, haluan keskittyä hyvillä mielen siihen mille olen läsnä; joko omassa työssä tai muun ajan kotona kotiäidin työssä.💕
Olen löytänyt näin balanssin, jossa molemmat osa-alueet tukee toisia. Tämä on minun unelman toteutuminen voida valita molemmat.💕
Omat lapseni ovat jo aikuisia, mutta olen tehnyt kirjoitustöitä kotona ja kotoa käsin ”aina”. Vaikeinta oli silloin, kun kuopus syntyi ja osoittautui myös lapseksi, joka vaati huomiota koko ajan. Ainoa aika, jolloin saatoin keskittyä kirjoittamiseen, oli päiväuniaika. Muistan kyllä, miten kiihkeästi odotin sitä noin tunnin rupeamaa ja jos lapsi ei nukkunutkaan, miten pettynyt ja turhautunut olin.
Minulla ei ole mitään käytännön neuvoa, millä asiat saisi sujumaan paremmin, mutta tiedän, että aika korjaa tämänkin pulman. Oma kuopukseni meni ensin valvottuun leikkipuistoon muistaakseni reilut 2-vuotiaana ja sitten puolipäiväiseen leikkikouluun 4-vuotiaana. Päiväkotiin en halunnut lapsia laittaa.
Älä vaadi itseltäsi liikaa. Ainoa asia, mitä kadut jälkeenpäin on se, jos et ole lapsesi kanssa. Hän tarvitsee sinua moninkertaisesti enemmän kuin vaikkapa me lukijat, vaikka olet varmasti meillekin tärkeä.
Olen sanonut tätä monessa muussakin postauksessa, mutta en voi käsittää miten aikaansaava olet ollut pienten lasten äitinä! Itse otin tälle keväälle vapaaehtoista lisäopiskelua vauvan ja taaperon hoidon lisäksi ja välillä ryven sellaisessa itsesäälissä, että ulkopuolista saattaisi huvittaa! 😀 En voi sietää sotkuista kotia ja siksi saan siivouksestakin (tai siis siivoamattomuudesta) kauheaa stressiä aikaiseksi. Muista, että lapset on oikeasti pieniä vain todella lyhyen aikaa, eikä sitä aikaa saa koskaan takaisin. Sen muistuttaminen auttaa itseäni aina, kun huomaan syyllistäväni itseäni siitä, etten ”saa mitään aikaiseksi”, vaikka joka päivä olen saanut lapseni kasvatettua päivän vanhemmaksi 🙂 Se on oikeasti se tärkein ja hienoin saavutus <3
Hyvä päätös! <3 Kamppailessani myös samantapaisen ongelman kanssa yrittäjyyden, palkkatyön ja äitiyden välissä eräs ystäväni sanoi minulle kerran, että harva sitä kuolinvuoteella ajattelee ''olisinpa tehnyt enemmän töitä'' ja tämän lauseen myötä tein saman päätöksen, että otan rauhallisemmin töiden suhteen nyt vielä kun lapsi niin pieni. Oma hyvinvointi, lapset ja parisuhde on kuitenkin tärkeintä 🙂 Tätä ainutlaatuista aikaa ei saa takaisin ikinä, mutta kaikkea muuta ehtii tehdä vielä myöhemminkin <3
Itse olen suunnitellut tekeväni töitä äitiysloman aikana 20 h/vk jakaen 3 päivälle niin, että teen valtaosan töistä aamuneljältä aloittaen ja välillä 3 kk ikäistä lasta hoitaen. Ennen äitiyslomalle siirtymistä tein jopa 17-tuntisia työpäiviä pitäen 1 vapaapäivän viikossa, joten en usko olevan hankalampaa.
Yrittäjän työssä sen ohella on helpompaa, kun voin käydä tekemässä työt 0,5-1 h aikana 3-4 kertaa päivässä. Onneksi kaikkien töiden tekeminen onnistuu kotoa käsin. Jos kävisin muualla töissä, olisi se hankalampaa, mutta ei onneksi mahdotonta.
Toivottavasti tämä suunnitelma onnistuu, meidän poika nukkui niin huonosti, ettei ole ollut mitään mahdollisuutta heräillä aamuneljältä ellen halua vaipua epätoivoon univelkojen takia. Ne vaikuttaa muhun nimittäin paljon!:)
Moi! Tämä ei varsinaisesti tähän postaukseen liity, mutta voinko esittää postaustoiveen Porvoon must-jutuista? Missä syödä, käydä, mahdollisesti tehdä pientä shoppailua ja onko joitakin kivoja lapsiperheen paikkoja, puistoja tms.? Kesällä on tarkoitus poiketa kahdeksi päiväksi perheen kanssa Porvooseen.
Googlettamalla löysin postauksesi Porvoosta vuodelta 2015. Löytyykö sen lisäksi jotakin uutta?
Kiitos antoisasta blogistasi!
❤ Sepä siinä on se hauskuus, että ikinä ei voi etukäteen tietää, miten onnistuu, kun lapset on niin erilaisia. Jonkun täysiä öitä ja pitkiä säännöllisiä päiväunia nukkuvan lapsen kanssa nyt ehtii jotain tehdäkin, mutta vaikka omien sinänsä hyvin helppojen lasten kanssa ei tietokonehommista tullut ikinä mitään. Mikään oma leikki ei huvittanut, jos äitillä oli kone auki ja päiväunet olivat niin lyhyitä, ettei niihin paljon mahtunut.
On viisautta hyväksyä se, että aina ei vain asiat mene niin kuin olisi toivonut. Kohta tulee taas se aika, kun muita töitä ehtii enemmän. ❤
I feel you! En ymmärrä miten ehdit tekemään mitään töitä 😄 mulla samanikäiset lapset. Se että hoidan lapset, kodin ja yritän itse vähän urheilla ja hoitaa parisuhdetta niin on jo ihan tarpeeksi😊 Itse mietin myös vähän jatko-opiskelua mutta en tiedä jaksanko ottaa tähän mitään lisää vaikka tekisi niin mieli vähän kehittää itseään ja oppia taas uutta ☺️
Olen kyllä aika siivousfriikki kodin suhteen, että toisaalta jos vähän laskisin mun vaatimuksia niin olisi helpompaa 😄
Oletko ajatellut, että laittaisit pojan esim. hoitoon osaksi päivää? Näin saisit tehtyä päivällä vähän aikaa töitä kunnolla 🙂. Itselläni on täällä 8 kk ikäinen esikois poika ja hän on lähdössä syksyllä jo päiväkotiin. Haikein mielin olen häntä sinne laittamassa, mutta töihin olisi vähän pakko palata 🙁. Ajatuksena on tosin, että hän olisi hoidossa aluksi max. 5h pv. Näin olisi ainakin kevyempi aloitus aluksi 🙂. Tsemppiä!
Sama plääni on täälläkin! Osa-aikaisesti aluksi! Kaikki me teemme oman perheemme parhaaksi kaiken! Kyllä mäkin olisin mieluusti odottanut tammikuuhun, mutta nyt alkaa jo olee niin vaikeeta ja siihen päälle se, että saatiin paikka tututa pk:sta jossa tyttökin käy! <3
Mulla on vaativa työ, 2,5v. tytär ja mies. Jos yrittäisin suorittaa kaikki itselleni asettamani tavoitteet, ei stressiltä voisi mitenkään välttyä. Vaikka perhe ja tyttäreni maailman tärkeimpiä asioita ovatkin, niin olen myös nainen, joka nauttii töiden tekemisestä. Tästä naisia syyllistetään jatkuvasti. Jos keskityt myös uraasi, olet automaattisesti huonompi äiti, tämä välillä ärsyttää minua kovasti. Meillä mies osallistuu kodin hoitoon, meillä käy siivooja ja jos emme jaksa tehdä ruokaa, haemme noutoruokaa. Siinä siis muutamat vinkkini arjen helpottamiseksi ;).
Ihana Xenia! <3 älä ole liian ankara itsellesi! Tsemppiä :* :)<3
Itselläni on kotona kaksi lasta (4 & 1.5v), esikoinen käy kahdesti viikossa kerhossa kolme tuntia. Alkuun homma sujui hyvin, ehdin tekemään kotityöt ja yrityksen työt, kävin tuuraamassa jos joku henkilökunnasta sairastui aina päivän aikana. Kuopus nukkuu kokonaisuudessaan 3-4 tuntia yhdessä tai kahdessa pätkässä, töihin mulla menee 2-4 tuntia päivässä jonka lisäksi vastaan 9-15 toimiston puheluihin ja sähköpostiin. Yritän tehdä työt pois kuopuksen nukkuessa ja iltaisin lasten mentyä nukkumaan, mies on myös yrittäjä joten toisinaan nähdään enemmän ja toisinaan vain vilaukselta, olemme tuudittautuneet siihen että tämä aika on niin lyhyt jonka lapset ovat pieniä, yritän päivisin olla heidän kanssaan mahdollisimman paljon ja kotia koitan siivoilla joka päivä ettei isoa sotkua synny, joskus mennään siitä mistä aita on matalin ja tingitään yhteisestä ajasta ja kotitöistä. Toivottavasti saat arjen jotenkin handlattua toimivaksi, anna itsellesi ainakin himpun verran armoa 🙂
Moikka,
Pystyn samaistumaan tuohon riittämättömyyden ja epäonnistumisen tunteeseen jota koet. Itse olen reilun vuoden ikäisen pojan äiti ja poikani vaatii myöskin kaiken huomion valveillaoloaikanaan.
Jossain vaiheessa meillä ei edes nukuttu kunnolla päiväunia ja otettiin vain pieniä torkkuja silloin tällöin. Tuo aika turhautti kenties eniten..poika on myös kovin äidin perään joten monestikaan kukaan muu ei kelpaa ja sekös onkin samaan aikaan niin ihanaa mutta myös niin turhauttavaa.
Joskus heikkoina hetkinä olen kadehtinut muutamia lähipiirin äitejä, jotka onnistuvat jopa käymään koulussa vauvan kanssa. Mutta on se oma pieni poika vaan niin ihana ja eläväinen että nämä tunteet hälvenevät melko nopeasti. Koita vain nauttia siitä pienen poikasi huomionkaipuusta vaikka töiden suhteen se varmasti aiheuttaa haasteita.
Tsemppiä äitiyden, parisuhteen ja yrittäjyyden yhdistämiseen!