Mainos

Lukijoiden lumoavat tarinat, osa I: Kuka ystäväni on halauksen arvoinen?

Anna.fi:n lukijat lähettivät meille runsain mitoin omia tarinoita siitä, kuka on se rakas ystävä, joka erityisesti ansaitsee lämpimän halauksen ja miksi. Poimimme tänne parhaita muistoja.

Anna.fi:n lukijat lähettivät meille runsain mitoin omia tarinoita siitä, kuka on se rakas ystävä, joka erityisesti ansaitsee lämpimän halauksen ja miksi. Poimimme tänne parhaita muistoja.

sydan_1Roosa: ”Ihana ystäväni Riikka ansaitsee suuren, suuren halin! Riikka on ollut tukena ja apuna elämän käännekohdissa ja myötäelänyt kanssani monissa mutkissa. Olemme jakaneet vuosien aikana unohtumattomia hetkiä, täysi-ikäisyyden tuomat ilot ja vastuut, opiskeluihin liittyvät haasteet, ensimmäiset työpaikat, asunnot ja seurustelusuhteisiin liittyvät vaikeudet ja onnen hetket. Riikalle olen voinut laittaa keskellä yötä viestiä ja tiennyt että hän nauraa vitsilleni tai miettii ratkaisua ongelmaani. Hän oli myös ensimmäinen ihminen, jolle kerroin positiivisesta raskaustestistä ja itkimme onnen kyyneleitä. Riikasta tulee nyt esikoispoikani kummi, koska hän on paras ystäväni.”

 

sydan_2Maiju: ”Antaisin halin pitkäaikaisimmalle ihanalle ystävälleni, jonka kanssa olemme pitäneet yhtä 4- ja 5-vuotiaista asti. Aluksi asuimme pikkukylässä naapureina ja nykyisinkin olemme samassa kaupungissa. Vuosia on mennyt lähes kolmekymmentä ja välillä yhteydenpito on hiljaisempaa, mutta edelleen nauramme hölmöille jutuille ja halaamme tavatessa.”

 

sydan_1Liisa: ”Tutustuin Ulla-Maijaan, kun menin ensimmäiseen työpaikkaani. Työelämään siirtyminen oli uutta ja haasteellista, mutta hänestä tuli minulle kuin toinen äiti. Monet kerrat sinkkuna ollessani vietin aikaan Ulla-Maijan perheen luona ja istuin heidän ruokapöydässään kuin yksi perheenjäsenistä. Vaikka hänellä on paljon sairauksia, hän on silti aina kaikkien ystäviensä tukena. Siksi Ulla-Maija ansaitsisi kunnon halauksen. Ehdottomasti!”

 

sydan_2Tiina: ”Rakkain ystäväni on naapurini Minna. Tutustuin häneen muutettuani mieheni kanssa naapuritaloon. Muutin maaseudulle Helsingistä, joten en tuntenut juuri ketään uudelta paikkakunnalta. Muistoja on paljon, sillä matkan varrella minulle on syntynyt kolme ihanaa tyttöä. Erityisesti on jäänyt mieleen Minnan minulle järjestämät yllätysjuhlat täytettyäni 40 vuotta. Hän oli keksinyt kaikkea ihanaa ja vietimme niin hauskan illan! Tämän jälkeen aloinkin heti odottamaan kolmatta lastani. Minna on tukenut keskenmenoissani ja muutenkin vaikeilla hetkillä. Viimeinen lämmin muisto on lähimenneisyydestä, jolloin mieheni ajoi pahan kolarin. Kun Minna kuuli asiasta, hän tuli saman tien minun ja lasten luokse pyytämättä, ihan vain olemaan läsnä. Parempaa ystävää ei voisi olla <3”

 

sydan_1Lilja: ”Paras ystäväni on oma äitini. Aina kun epäröin päätöksiäni, hän on tukenani. Voin kertoa äidille kaikki synkimmätkin salaisuudet ja huolet ja tiedän, että hän ymmärtää. Mikään ei ole elämässä niin mahtavaa, kuin se että äiti-tytär-suhteen lisäksi välillämme on syvä ystävyys. Olen juuri tällä hetkellä elämäni suurimman päätöksen edessä, joka tulee vaikuttamaan merkittävästi tulevaisuuteeni ja jossa on omat riskinsä. Tiedän silti saavani 100 % tuen äidiltäni, valitsin minkä polun tahansa. Hän asuu kaukana minusta ja jos voisin, antaisin hänelle halauksen joka päivä. Hän on sen arvoinen ja enemmänkin.”

 

sydan_2Mirka: ”Halin ansaitsee pikkusiskoni, josta en pitänyt pienenä ja olimme aina napit vastakkain. Silloin kiusasimme toisiamme, minä enimmäkseen häntä : ) Myöhemmin olen alkanut arvostaa siskoani hyvin paljon ja olemme nykyään yhteydessä melkein päivittäin. Hän on jopa suostunut olemaan kaasona häissäni ja esimerkiksi hoitaa kissoja, kun olemme reissussa. Kun mieheni kuuli lapsuusajan muistelmiani, pudisteli hän päätään ja ihmetteli, miksi siskoni enää edes puhuu minulle. Aika kultaa muistot, ja sisaruus tulee tärkeämmäksi aikuistuessa. Omatunto onkin alkanut kolkuttaa siitä, miksi nuoruudessa pitikin olla niin tyhmä! Onneksi siskoni on niin tiiviisti elämässämme mukana kaikesta huolimatta : )”

 

sydan_1Mirkka: ”Hennan kanssa olemme olleet ystäviä jo yli 20 vuotta. Henna asuu Ruotsissa, minä Kaustisella, joten näemme nykyään harvoin. Mutta ystävyys ja lämpö välillämme säilyvät! Kerran lapsena olimme meidän mökillä yötä. Huoneessani oli kaksi sänkyä erillään, joten sinne mahtui hyvin kaveri yökylään. Myöhään illalla huomasimme, että Hennan sängyssä oli kuollut jättihyttynen! Kumpikaan ei uskaltanut koskea siihen eikä tohdittu herättää vanhempia, joten nukuimme lopulta samassa kapeassa sängyssä. Äitiä ja isää hieman nauratti aamulla.”

 

sydan_2Riikka: ”Ystäväni Maiska on kaikkien maailman halien arvoinen. Hän on tukenut minua useasti, kun on ollut vaikeaa. Esimerkiksi kerran olin auto-onnettomuudessa, jossa autoni syttyi palamaan. Maiska ymmärsi, miten pelottavaa ajaminen minulle oli sen jälkeen – jaksoi lohduttaa ja kuskata minua ympäriinsä monta viikkoa, ennen kuin vihdoin pääsin itse palaamaan auton rattiin. Toivoisin, että voisin jotenkin kiittää häntä tästä.”

 

sydan_1Tiina: ”Paras ystäväni polki vesisateessa 10 kilometrin matkan meille ihan vain piristääkseen minua, kun olin puhelimessa kovin allapäin ja masentunut. Hän tuli kylään pienen samppanjapullon kanssa ja muistutti minua siitä, että elämässä on myös juhlahetkiä.”

 

sydan_2Taina: ”Siskoni on paras ystäväni. Parhaimpia muistoja ovat yhteiset hetket, kun hihittelimme hassuille jutuille. Yhdessä on koettu monet naurut, ilot, yllätykset ja jopa benji-hyppy. Aina olemme kannustaneet toisiamme vaikeissa tilanteissa ja pidämme toisiamme kädestä kiinni elämän raskaina hetkinä. Kerran jännitin luokkakokousta todella paljon, sillä jouduin kohtaamaan siellä lapsuusajan kiusaajani. Siskoni saattoi minut sinne, kannusti, halasi ja niin sekin jännitys helpotti. Yhteen liitettyjen käsien kannustava puristus ja lämmin tukeva katse ovat kantaneet meitä molempia lukemattomat kerrat, edes sanoja ei silloin tarvita. Hän on halauksen arvoinen, ihan joka päivä. Minun rakkain ystäväni.”

 

sydan_1Tarja: ”Tuulan kanssa ystävystyimme 6-vuotiaina. Yhteisiä muistoja on kertynyt jo lähes kuudenkymmenen vuoden ajalta, mutta erityinen tapaus sattui ollessamme noin kymmenen vuoden ikäisiä. Seikkailimme talvisessa metsässä, jossa lunta oli tosi paljon. Äkkiä tipahdin näkymättömissä olevaan ojaan vyötäisiäni myöten. En heti päässyt sieltä pois, mistä Tuula hätääntyi – ja hyppäsi sen jälkeen vierelleni ojan pohjalle. Sanoi, ettei muutakaan keksinyt. Aivan hervottomina naurusta lopulta kierittelimme itsemme ojasta ylös ja kotiin. Tapahtumaa on muisteltu monet kerrat hymy huulilla. Kaveria ei jätetty ja ongelma jaettiin perusteellisesti tasan.”

 

sydan_2Taija: ”Erityisesti mummoni ansaitsee halauksen, sillä hänelle voi kertoa niin iloista kuin suruista ja hän kuuntelee, kannustaa, rohkaisee ja lohduttaa tarpeen mukaan. Mummoni myös iloitsee aidosti onnistumisistani, eikä koskaan vähättele tekemisiäni. Hänen kanssaan olen kokenut monia lämpimiä hetkiä.”

 

sydan_1Kaisa: ”Hyvä ystävä tunnetaan siitä, että hän tietää saapua huonoina aikoina juuri silloin, kun apua kaivataan eniten. Ystäväni Pave on juuri tällainen henkilö, ja siksi hän onkin kullanarvoinen. Pave on seissyt vierelläni kaikkina aikoina. Hauskin muisto yhteiseltä taipaleelta on, kun kävelimme 8 kilometriä rankkasateessa ilman sateenvarjoja vain siksi, että saisimme perillä syödä mielin määrin suklaata. Perille päästyämme litimärkinä todistimme, että tosi ystävyys kestää elämän myrskyt, samoin kuin kova suklaan himo : )”

 

Millaisia lämpimiä muistoja sinulle tulee mieleen ystävyydestä? Kuka ystäväsi on erityisen kiitoksen arvoinen? Kerro meille oma tarinasi, voit voittaa upean 160 euron arvoisen Hali-korusetin sekä sinulle että ystävällesi.  Pääset osallistumaan mukaan kisaan täältä.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

X