Apua, murrosikä!

En tule selviämään murrosiästä. Lapsen, omastani olen
selvinnyt (tosin äiti ehkä ei vieläkään). Tai siis kolmen lapsen. Kolme murrosikää!
sehän on luonnollinen reaktio ärsyyntymiseen. Mieheni ei karju. Hän sulkeutuu
jonnekin sisäiseen bunkkeriin, jonne ei vaimo näy eikä kuulu. Sytyttelee tyytyväisenä
mennessään sillan palamaan, että en varmasti pääse bunkkerin ovelle
mussuttamaan. Rakentelee tosin uuden sillan sitten, kun ääneni on käheytynyt.
kuin vertauskuvallisesti kaikki hänen vaatteensa vaatekaapista alas, jos
oikein kiehahtaa joku vaate- tai siivouskriisi, mutta hän vain seisoo edessäni.
Oikeasti hän on jo hyvän aikaa sitten lähtenyt bunkkeriinsa ja lukinnut oven
perässään kolmella munalukolla.
2017, mutta olen saanut jo asiaankuuluvasti muutaman sneak peekin. (EDIT: Arvelin, että tilastollisesti kahdeksannen luokan syksy voisi olla otollinen ajankohta.)
Niin kuin esimerkiksi sukat. Vain
nilkat paljaaksi jättävät sukat käyvät, muut ovat noloja ja huonoja ja kamalia.
perhe pakkaa autoon pulkkia ja rattikelkkoja lähtiessämme kohti laskettelurinteen
kokoista pulkkamäkeä auringon kimaltaessa pakkaspäivän hangilla. Toppahousuissani
suhisen huoneesta toiseen ja väännän vallan henkistä kättä siitä, minkälaiset
housut ja sukat laitetaan toppahousujen alle.
Että millaiset vaatteet sopivat minnekin ja miten sillä ei ole herranjestas mitään
väliä, miltä näyttää pulkkamäessä. Ja
että pitää ottaa paksu toppatakki, ei sitä kauppareissuille tarkoitettua
hienostelutakkia! Pulkkamäkeen, hyvänen aika!
säänsopivuudesta äänenvoimakkuudella, jolla voisi ihan hyvin huutaa Prisman
hedelmäosastolta leipähyllyillä ruisleipää valitsevalle miehelle, että muista
myös gluteenittomat sämpylät. Ja luennon jälkeen sanon, että no ihan sama, minä
en ainakaan halua kastua, palella, sairastua ja jäädä paitsi siitä ja siitä
sovitusta, ja sitten marssin kädet nyrkissä toppahanskoissani ja iglua muistuttavassa
toppatakissani ja toppahousut ja, mikä pahinta, Kuomat jalassani ja ilman
meikkiä autoon enkä tajua, miten nololta itse näytän. Pohjat!
Mitä isot
edellä…
ikäerolla, että kotona on yhtä aikaa murrosikäinen murkku ja uhmaikäinen uhmis.
Miten meni noin niinku omasta mielestä, voi kysyä.
olemaan samassa tilassa muiden kanssa ja ehkä jopa katsomaan jonkun perheenjäsen
kohdalle suunnilleen. Jos vanhempien tähdet ovat todella kohdallaan, saattaa
murkku osoittaa, että tuon kasvun piikkilanka-aitaisen suojamuurin takana on
yhä se sama huumorintajuinen tyyppi. Murkku saattaa heittää ilmoille hyvän
leuan, heittää niin sanotusti läppändeerusta. Silloin ei kannata kenenkään
yrittää edes hengittää, että tilanne ei rämähdä niin sanotusti perseelleen.
päällä on suuri, vaaleanpunainen bling-bling-kruunu ja asetella sen ihan
pokkana päähänsä lähtiessään kouluun muuten täysin mustaan pukeutuneena.
Sitten murkku katsoo, miten perheenjäsenet reagoivat. Muut tietysti nauravat onnellisina
ja helpottuneina sille, että muurin takana jurottava murkku on yhä ihminen, ja
tuttu vielä, siis yhä tuo sama ihana tyyppi, joka esimerkiksi kolmevuotiaana
hassutteli aamusta iltaan käyttäen höpsöjä sanoja, joita vanhemmat käyttävät itse yhä päivittäin.
tuollaista huumoria sulata vaan raivostuu silmittömästi. ”Se on minun
krrrrrrrruunu”, hän kirkuu pienen naaman vaihtaessa nopeasti väriä
vaaleasta pinkin kautta hehkuvan punaiseen.
älytöntä ideaansa lähestyä millään tavalla ja tasolla tuota uskomattoman
typerää perhettään. Hän paiskaa kruunun päästään uhmiksen jalkoihin ja lähtee ovet paukkuen kouluun sanomatta
kenellekään mitään muuta kuin että muistuttaa jälleen, että vihaa sitä, että pikkusisko
kirkuu joka asiasta. Uhmishan pelästyy ja syöksyy hysteerisesti itkien äidin
syliin, ja vanhemmat katsovat toisiaan ilmeellä, että wtf täällä taas tapahtui
tässä about kahden sekunnin sisällä.
Tulevaisuuden
timmi äiti?
on tulossa jotain isompaa. Saan ehkä vielä muutaman sneak peekin ennen sitä.
hetket kahdestaan saunan lauteilla sekä ystävän koiraa lenkittäessä. Tällä
reseptillä luulen pysyväni timmissä kunnossa, varsinkin jos hikoilemme yhdessä
suhteemme kuona-aineita pihalle mahdollisimman usein.
sävel: tuijotamme toistemme väriseviä kitarisoja välillä hyvinkin usein, ja muu
perhe pakenee huutomme alta. Olen miettinyt, että tulevaisuudessa saatan päästä
hänen bunkkeriinsa sisään esimerkiksi jäähallissa.
”Hyvä Tappara! Pois sieltä maalilta se kiekko! Nuijaaa! Hyvä, paina,
paina! Siivoa huoneesi ja tule kotiin, kun on sovittu! Lopeta se
vastaansanominen! Hoida sovitut asiat! Nuijaaa! Ja se on siellä, se on maali!”.
![]() |
Eikös se niin ole, että murrosikäiselle kelpaa vain pullana ja rahana osoitettu välittäminen? Saa nähdä, miten käy. |
Kommentit
Ymmärrän! 😀
Kommentit
Ai etta miten osuva kirjoitus! Nauroin! 😀
Voi kiitos! Taidat olla samassa suossa 😉
Ihan kuin meillä…. osui ja upposi! 😀
Loistavaa! Mistäs haluaisit, että kirjoittaisin meidän härdellissä? Mihin haluat samaistua? 😀
Sopii hyvin, perustetaan vaan 😀 .. samassa suossa sitä välillä rämmitään… teinityttö-03:n, "tällä hetkellä melko seesteisen" -05 pojan ja uhmis -12 pojan äitinä…. Löysin vasta hiljattain blogisi ja Tykkään! Terkkuja Turun lähistöltä! -TaruS-
Tai siis Anonyymit Murrosikäisten Aikuiset? Saatoithan olla myös iskä tai vaikka mummo tai vaikka naapurin Erkki, joka seuraa kärsivänä naapurin Pirjo-Liisan murrosikää. 🙂
Nonni, tiedät sitten hyvin 😀 Tervetuloa joukkoon. Perustetaanko Anonyymit Murrosikäisten Äidit?
Luojan lykky vanhempi poika asui jo omillaan ku nuoremmalla oli uhmis 😛
Ymmärrän! 😀