Yli pyykkivuorten

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

”Äiti!” kuului terävä kuiskaus. ”Äiti!”

Kömmin lämpimän peittoni alta ja kävelin lähes silmät kiinni tutun reitin. Tyttöjen huoneen hämärässä pimeydessä avasin silmäni.

Kerrossängyn yläpedin kaiteen reunalla oli pieni leuka, unesta punaiset posket, vaalea, takkuinen kiharapilvi ja kaksi kirkasta, vakavaa silmää.

”Minä näin unta”, hän kuiskasi hiljaa ja hyvin rauhallisesti. ”Rosvot yrittivät napata minut.”

On ihan hiljaista

Hetket lapsen kanssa yöllä ovat jotenkin maagisia. Koko muu maailma, tai ainakin oma maa ja lähimaat, nukkuu. On ihan hiljaista, kaikki on  pysähtynyt. Mielestäni aikuisen ja lapsen kohtaaminen yöllä on kaikista syvintä vanhemmuutta, sellaista vanhemmuuden vahvinta olemusta. Lapsi tarvitsee siinä hetkessä aikuista, ja aikuinen tulee ja auttaa.

Vastasyntyneen kanssa sairaalan lapsivuodeosastolla. Lakot, lööpit, ristiriidat, päätökset ja sääilmiöt ovat yhtäkkiä toisessa ulottuvuudessa, jonne ei usko enää koskaan palaavansa. Ilmastointi pitää pientä ääntä, käytävältä kuuluu hiljaisia askeleita, oma vartalo on turta kuin olisi juossut maratonin ja joutunut sen jälkeen hakattavaksi. Tuntuu kuin olisi joutunut elokuvan kohtaukseen, tunnelma on epätodellinen.

Huone on hämärä ja pysähtynyt kuin metsämökki 1950-luvulla marraskuun yönä.

Lapsi itkee kissanpennun äänellä ja tarttuu rintaan kiinni kuin hai uimarin jalkaan. Lapsi avaa silmänsä ja katsoo suoraan kohti.

”Ihmetellä metsää, valtavuutta mantereen.
Katsetta ja viisautta vastasyntyneen.
Kasvojemme uurteita ja tähtikarttoja.
Ihmetellä kaupunkia aamunkoitteessa. Siksi laulan: Eläköön!”

Ehkä maagisin yön hetki ikinä.

Lapsi käpertyy syliin

Kaikki muut nukkuvat, ikkunoista ei loista valoa. Lapsi takertuu syliin ja itkee koliikkia, korvatulehdusta, aikuisen sylin ikävää, pahaa unta, kasvukipuja, riitaa kaverin kanssa. Jos et siinä hetkessä ole läsnä, ole aikuinen, ole turvana ja rakasta, koska sitten olet?

Siinä hetkessä on jotain pyhää, kun lapsi kaipaa lohdutusta tai turvaa ja saa sitä keskellä yötä juuri siltä aikuiselta, joka on hänen pienen elämänsä tärkein ihminen. Muu maailma on pysähtynyt, mutta tässä huoneessa tämä lapsi hakee turvaa joltain, joka ei välttämättä edes ymmärrä, miten merkityksellinen hän on tuolle lapselle.

Kun istuu kuumeinen lapsi sylissään sohvalla kahdelta yöllä ja tajuaa yhtäkkiä, että mikään ei ole tärkeämpää kuin tämä lapsi, tämä elämä, tämän pienen ihmisen ison ”pipin” helpottaminen.

Vahvasti elämässä, vahvoja tunteita, syvä hiljaisuus ympärillä. Olen tässä sinua varten, yritä rakas nukahtaa. Silitän sinua, kunnes nukahdat.

Kolme kertaa vauvavuosi

Väsyneenä yön hetkessä ei ole tietenkään mitään maagista. Olen valvonut kolme vuotta elämästäni, kolme vauvavuotta olen päivisin törmäillyt väsymyksestä seiniin. Olen itkenyt, kun olen ollut ihan puhki. Nostessani lapsen saman yön aikana kuudetta kertaa rinnoilleni olen ollut väsymyksestä aivan rikki, mutta silti kokenut edes pikkuisen sen hetken maagisuutta. Sen, että aikuinen saa lapsen itkun loppumaan omalla toiminnallaan. Jos koliikki-itkua ei saa loppumaan, niin ainakin on siinä lähellä ja yrittää auttaa, elää kipua lapsen kanssa yhdessä.

Olen käynyt yöllä itkevän lapsen luona kuulemassa, että hän vahingossa pyyhki iltapusun pois eikä hänellä siis ole sitä enää poskellaan. Olen etsinyt tuttia ja unileluja. Olen pessyt lasta ja vaihtanut lakanoita. Olen käynyt yöllä katsomassa kauhukohtauksen ravisteleman kolmevuotiaan kanssa autoamme, koska autot olivat elämän tärkein asia, ja auto sai huudon loppumaan. Olen kohottanut peittoani ja ottanut kainalooni lähes itseni kokoisen koululaisen, joka on herännyt painajaiseen.

Kun nukkumisasiat ovat muuten kunnossa ja arki sujuu, on satunnainen hetki yöllä yhdessä pysäyttävä. Meidän hetkemme.

Unen jatko

Tyttöjen huoneessa tarina unesta jatkui.

”Sitten isi tuli ja nappasi minut autoon. Me ajettiin pikavauhtia karkuun!”

”Hyvä, että isi pelasti sinut.”

”Nii-iin”, sanoi hän.

Sitten me kävimme pissalla ja sitten hän pyysi, että tulen vielä peittelemään.

Peittelin hänet takaisin kerrossängyn yläpedille Tuhkimopeiton alle ja laitoin pupun, kissan ja tiikerin hänen kainaloonsa. Annoin pusun ja lähdin takaisin nukkumaan.

Tämän unen hän halusi minulle kuiskata viime yönä kello kolmen aikaan yön hiljaisuudessa. Ja minä kuuntelin, vaikka väsytti.

Lue myös

X