Yli pyykkivuorten

Lapsettomien lauantai – Ei kenenkään äiti

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Teki mieli potkaista jokaista vastaantulevaa pallomahaa.

Päätin, että jos emme tietyn ajan kuluttua ole onnistuneet, tapan itseni. Se auttoi jaksamaan.

Kolmannen keskenmenon jälkeen en enää jaksanut. Romahdin.

Lapsettomuushoidoissa mies ja hänen tunteensa olivat ilmaa. 

Ystävät haaveilivat esikoisesta yhtä aikaa. Nyt esikoinen on koulussa ja hänellä on kaksi pikkusisarusta. Meillä on hiljaista kuin haudassa.

En unohda koskaan Aavan kanssa viettämääni äitiyslomaa. Se vuosi oli täynnä onnea, mutta samalla itkin enemmän kuin koskaan. Sain tutustua tuon vuoden aikana 15 suomalaiseen, joilla oli takanaan lapsettomuuden polku.

Kun lapset nukkuivat, sukelsin keskelle keskenmenojen, raskaustestien, lapsettomuushoitojen ja toivon ja epätoivon täyttämiä tarinoita. Syntyi teos Ei kenenkään äiti – Kertomuksia lapsettomuudesta (Atena Kustannus 2012).

Koen, että pääsin niin syvälle lapsettomuutta kuin kukaan sitä itse kokematon voi ikinä päästä. Olen kiitollinen luottamuksesta ja kuulemistani kipeistä tarinoista. Ne tarinat repivät monen toimittamani teoksen kirjoittajan jälleen kerran ihan pieniksi palasiksi, mutta samalla kirjoittaminen auttoi heitä sekä kirjan lukeneita satoja ihmisiä.

Tarinoissa on onnellinen loppu, mutta se ei tarkoita aina vauvaa. Se tarkoittaa kasvamista lapsettoman identiteettiin, se tarkoittaa sen ymmärtämistä, että kaksikin on perhe, että ehkäisy voi olla oikea ratkaisu tai että elämä on hyvää juuri näin. 

Et ole yksin. Saat olla vihainen. Saat olla katkera. Sinun ei tarvitse kertoa kenellekään mitään, jos et halua.

Voimia vuoden vaikeimpaan päivään. Halaan teitä jokaista.

Lue myös

X