Yli pyykkivuorten

Älä kasvata sisaruksia tasapuolisesti!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
siko ja veli

”Me pidämme aina huolta, että sisaruksia kohdellaan tasa-arvoisesti ja kaikki saavat samaa mitä muutkin.” Bullshit.

”Kaikki ovat yhtä rakkaita.” Kyllä, ehdottomasti.

”Jos joku saa jotain, saavat muutkin.” No eivät todellakaan saa.

 

Karkit

 

Lapsi A sai tänään yhden karkin koulussa, koska oli Janna-Johannan syntymäpäivä, joten muut perheestä saavat yhden karkin päivällisen jälkeen.

Koska isi söi kahvitauolla jäätelön, saavat muut oman jäätelönsä iltapalalla. Jäätelöitä syödessä lapsi B paljastaa, että hän sai tikkarin palkinnoksi naamiaisten asukilpailusta, joten kaapista kaivetaan muillekin tikkarit. Tässä vaiheessa lapsi C muistaa, että päväkodissahan oli välipalalla kakkua – käydään äkkiä hakemassa kaupan pakastealtaasta kakku kruunaamaan iltapalan. Nyt äitikin tunnustaa, että työkeikalla tarjottiin herkullisia keksejä. Eipä siinä mitään, kaivetaan kaapista keksipakettikin pöytään.

On reilua, että muutkin saavat, jos kerta yksikin on saanut! Näin lapset ajattelevat. Aina.

Älä kasvata sisaruksia tasapuolisesti herkkujen suhteen. Jos yksi saa tänään karkin, niin muut saavat sitten joskus myöhemmin. Elämä on. 

Synttärit

Kun lapsella A on synttärit, on hänen tärkeä päivänsä. Lapsi A saa silloin lahjoja ja häntä onnitellaan. Hän saa paistatella huomion keskipisteenä. Muut perheen lapset eivät saa silloin lahjoja, piste.

Miksi jotkut tuovat sisaruksillekin jotain? Eikö nimenomaan ole tärkeää opettaa pettymyksiä, odottamista ja toisen ilosta iloitsemista? Kyllä se oma vuoro sieltä tulee!

Tasapuolisuutta sisaruksille yhden syntymäpäivänä? No ei!

 

Hurvittelut

Lapsi B saa kutsun kaverin synttäreille, joten vanhemmat vievät korvaukseksi A:n ja C:n Hoploppiin. Olen oikeasti nähnyt näin tapahtuvan! Kyseinen äiti vähän valitti, että ei kyllä ehtisi, mutta onhan se vietävä, kun toisellakin on kivaa.

Elämään kuuluu odottaa omaa vuoroaan ja ymmärtää, että aina ei ole kaikilla kivaa. Me emme aio järjestää sinulle sirkushuveja tavallisena tiistaina työ- ja koulupäivän jälkeen siksi, että sisko sai kutsun synttäreille! Sinun iltapalallasi ei vedetä sokerihumalaa, vaikka sisko niin synttäreillä tekisikin. Jos tilanne sallii, voimme mennä vaikka uimaan, mutta jos se ei salli, voimme käydä vaikka kirjastossa yhdessä tai pelata nopea kierros lautapeliä tai sitten voit lukea vaikka itse Aku Ankkaa tai mitä nyt haluat tehdä. Ei sen kummempaa tarvita tiistai-iltana.

Jos lapsi C saa kutsun lähteä luokkakaverinsa kanssa tänään elokuviin ja saa jopa karkkirahaa mukaan, niin täytyykö B ja A viedä elokuviin viimeistään lauantaina, koska C:kin pääsi? Ei tarvitse.

Jos lapsi A kutsutaan kaverin luo yökylään, voiko B kutsua meille yövieraan? Ehkä, jos se sopii perheen aikatauluun ja vanhempien mielentilaan. Jos ei sovi, niin sitten katsotaan joskus myöhemmin. A:n ilo ei ole B:lta pois!

Raha

Lapset saavat hyvin menneestä kokeesta tietyn rahasumman. Lapsi A on vanhin. Hän lukee kokeeseen viikon ajan joka ilta kaksi tuntia. Lapsi B on kolme vuotta nuorempi. Hän silmäilee oman koealueensa puolessa tunnissa puolihuolimattomasti läpi. Kumpikin saa kokeesta numeron 9, joten saavatko he saman rahapalkkion?

Tämä jokaisen perheen täytyy päättää itse. Samoin on päätettävä myös se, miten menetellä, kun toiselle matematiikan numero 8 on tulos huolimattomuudesta ja toiselle numero 7 on tulos todella ahkerasta opiskelusta ja huolellisesta koepaperin täyttämisestä. Saako kasin saanut ison rahasumman ja hehkutuksen ja seiskan saanut ei mitään?

Mielestäni tasapuolista kasvatusta on tässäkin asiassa kasvattaa kutakin lasta yksilönä ja peilata häntä vain häneen itseensä, ei sisaruksiin.

 

Kun kaikki muutkin!

Eräässä perheessä oli neljä lasta. Yhdelle lapselle tarjoutui mahdollisuus lähteä harrastusporukan kanssa ulkomaille. Reissu oli niin kallis, että perheellä ei ollut varaa lähettää lasta matkaan. He pohtivat, mitä lapsi ajattelee, kun jää ainoana ryhmästä pois. Kaikki kaverit pääsisivät, mutta hän ei.

Lapsi ymmärsi helposti tilanteen. Tuolla rahalla he pystyivät tekemään jotain kivaa koko perhe. Ensisijassa lapsi vertaa itseään aina sisaruksiinsa, ei kavereihinsa, vaikka lapsi sanoisi mitä. Kallis kännykkä kaverilla aiheuttaa pientä kateutta, mutta kallis kännykkä siskolla voi aiheuttaa elinikäisen tunteen siitä, että hän ei ollut kalliin kännykän arvoinen vanhempien mielestä. ”Sisko olikin aina suosikki.” 

Ei olisi ollut reilua päästää yhtä lasta matkalle, jollaista ei olisi pystytty tarjoamaan muille.

Isoissa asioissa tasapuolisuus on tottakai kaiken perusta. Sitten, kun mennään tasolle, jossa on automaatio, että karkista tulee karkki kaikille muille ja synttärikutsuista sirkusreissu muille, ollaan vaarallisella tiellä.

 

Kolme yksilöä

Kaikki lapset ovat yksilöitä, sehän on selvä. Viiden pojan perheessä on viisi erilaista lasta. Meillä sukupuolta enemmän vaikuttavat lasten luonteet ja iät. Kaksi nuorempaa ovat hyvin samanlaisia, joten heidän toimintatapansa on tuttu. Vanhin on taas niin huikea sekoitus kummankin vanhemman luonteita, että hänen toimintansa on ennustettavaa siksi.

Välillä on kyllä hyvin haastavaa, kun lapset itse vaativat tasapuolisuutta. Tyttö, 5, poika, 10, ja tyttö, 13, elävät osittain hyvin erilaisissa maailmoissa. Käytössääntöjä vasta opettelevaa pienintä kohdellaan rumien sanojen kanssa hiukan eri tavalla kuin samoja sanoja siskolle tappelussa vastaan  huutavaa 10-vuotiasta. (”No miksi se sit saa huutaa, että mä oon tyhmä kakkapää?” No ei saakaan, mutta sinä et saa yllyttää ja tarjota mallia, että tuollaisia sanoja käytetään…)

Yläkouluun menevän on saatava jo vähän löysempi talutushihna kuin pienempien. Samalla esikoinen on kuitenkin se kokeilukappale, jonka kanssa kaikki asiat ovat uusia, outoja ja pelottavia. Täytyy opetella, mitä itse vanhempana on mistäkin asiasta mieltä ja miten siis tulee reagoida. Täytyy tietää millaisia sääntöjä meidän perheessä mistäkin asiasta luodaan!

Samalla myös maailma muuttuu. Keskimmäinen sai älypuhelimen paljon nuorempana kuin vanhin, mikä harmittaa vanhinta. Vanhinta ei meinattu päästää WhatsAppiin, koska se oli outo juttu, mutta nuorempi pääsi sinne heti, nuorempana kuin vanhempi.

Pyllistys sinulle lapseni

Vanhemmuutta kuvaa parhaiten ajatus siitä, että kun yhdelle kumartaa, vilkkuu lantiofarkkujen vyötärökaistaleen yläpuolelta työnaisen viiva toiselle. Muistan elävästi, miten päätin yllättää lapset, kun he olivat pieniä ja säätelimme ruutuaikaa hysteerisesti. Lupasin, että tänään pidämme elokuvaillan. Isompi alkoi nauraa ja hyppiä, pienempi itkeä ja heitellä tavaroita. Isompi oli juuri luvannut leikkiä pienemmän kanssa, kun minä tulin ja pilasin kaiken.

Mikä vanhemmuuden ohjekirja kertoo, mitä tehdä tilanteessa, jossa lapsi itkee sydäntäraastavasti ja huutaa, että ”Se lupasi leikkiä mun kanssa ja nyt se ei leiki” ja toinen lapsi itkee yhtä kovasti ja huutaa, että ”Sähän lupasit elokuvan, kyllä katsotaan!”?

Ahdistavan ihana vanhemmuus

Hittoon tasapuolisuus, ei sellaista olekaan. Vanhemmuus on elämän rakkain, antoisin ja upein kokemus, mutta on se samalla myös vaikein, ahdistavin ja turhauttavin tehtävä.

Lapsi ei mene pettymyksestä rikki. Tottakai kaikki saavat jotain kivaa, mutta sitten, kun on sen aika. Kaikille pettymyksiä, syliä, kivoja juttuja, tikkareita, uimahalleja, turvaa ja rakkautta, mutta ei välttämättä tänään kaikille, niin hyvin pärjätään!

Ps. Asiasta on herännyt hyvä keskustelu blogin Facebook-sivulla. Liity tykkääjäksi tästä! Facebookissa luvassa arvonta tykkääjille lähiaikoina 300 tykkääjän rajan ylittymisen kunniaksi.

Lue myös

X