Yli pyykkivuorten

Ostimme oman kodin!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Valkoista, harmaata ja beigeä. Valoa, tilaa ja rauhaa. Luonnon, palvelujen ja ystävien läheisyyttä.

Tämä maakunta, tämä kunta, tämä perhe. Tämä pieni elämä tässä ja nyt.

Vihdoinkin kaikki on ohi: haaveilu, etsiminen, pohdinta, kiertely, harkinta ja pitkät keskustelut tulevaisuudesta, tarjoaminen, tarjouksen vastaamiseen odottaminen, vastatarjouksen saaminen ja sen pohdinta, sopimukseen pääseminen, kuntokartoitus ja kauppojen tekeminen. Kauppakirjat on nyt kirjoitettu, nyt saan sen kertoa:

Me muutamme unelmiemme kotiin.

Tätä me olemme odottaneet, tätä varten kaikki on mennyt niin kuin on mennyt. Viides maakunta, yhdeksäs paikkakunta, ties kuinka mones muutto ja ties kuinka mones koti. Luopumista, haikeutta, surua ja uuden innokasta odottamista.

Kaiken tarkoituksena oli tämä.

Siinä on tarpeeksi huoneita leikkimiseen, nukkumiseen ja isoksi kasvamiseen. Olohuoneessa mahtuu järjestämään parin vuoden päästä rippijuhlat ja vaikka heti syksyllä tanssiaiset. Tavarat mahtuvat kaappeihin. Ikkunasta kimmeltää järvi. Pihalla on valkea leikkimökki hänelle, jonka leikkimökki-ikä ei ole vielä karannut liian kauas pois. Pihassa on myös sellaista, mistä emme osanneet edes haaveilla: pieni huvimaja ja kasvihuone.
Meillä ei ole vielä omia kuvia sisältä, mutta kun on, näytän jotain teillekin. Näytän esimerkiksi kuvan keittiöstä, jota rakastan jo nyt. Ehkä esittelen kaikki huoneemme sitten, kun kaikki on valmista.

Olohuoneesta makuuhuoneisiin johtavissa portaissa on numerot ykkösestä kahdeksaan. Ehkä ne kuvaavat askeleita, joita olemme ottaneet yhdessä päätyäksemme Itä-Suomesta tänne Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen kautta.

Vielä on välissämme onnellinen ja toivottavasti kuuma kesä, jonka päättymistä odotamme tällä kertaa malttamattomana. Elokuussa käännämme perheemme historiassa uuden lehden. Avaamme oven ja astumme sisään uuteen seikkailuun. Seikkailuun nimeltä elämä, arki, koti ja rakkaus.

Lisää aiheesta

Lue myös

X