Yli pyykkivuorten

Parisuhdeaikakateus

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
seurustelu

Yhtäkkiä olen nähnyt niitä kaikkialla: Facebook-päivityksiä, joissa parit istuvat päät yhdessä ravintolassa kynttilän valossa, festareilla nurmikolla ihmisjoukossa ja etelän uimarannalla saman pyyhkeen päällä. Olen kuullut tarinoita risteilyistä, hotelliviikonlopuista ja kotipäivistä ihan kahdestaan.

Parit ovat saaneet uppoutua vain toisiinsa. He ovat saaneet rakastua taas toisiinsa, nauraa yhdessä, kävellä käsi kädessä, syödä ruuan lämpimänä ilman kaatuneita maitolaseja.

Tutustumiskohteina ovat olleet aikuisten konsertit, tapahtumat ja näyttelyt ilman syöttötuoleja, Hevisauruksia ja matkasänkyjä.

Yhtäkkiä olen huomannut, että olen kateellinen.

parisuhde

Teimme lapset itsellemme

Olemme tehneet lapset itsellemme eikä siinä ole mitään outoa, että hoidamme lapsemme aina itse.

Meillä on aina ollut tukiverkot kaukana. Jyväskylässä asuessamme meillä oli samassa kaupungissa siskoni perheineen ja Aavan kummit perheineen. Mummoloihin oli reilu 200 kilometriä. Nyt Pirkanmaalla asuessamme Jyväskylään on 160 kilometriä ja mummoloihin 400 kilometriä.

Lue tästä Isovanhemmat asuvat liian kaukana.

Olemme tottuneet pärjäämään aina yksin. Emme ole koskaan vieneet lapsia mummolaan kauppareissun ajaksi. Kukaan ei ole koskaan tullut laittamaan meille ruokaa valmiiksi uuniin tai hakenut lasta puolestamme hoidosta työpäivän venyessä.

Emme ole koskaan kaivanneet esimerkiksi isoäitiä pesemään meidän ikkunoitamme tai viihdyttämään koululaisiamme. Ajattelen vahvasti, että olemme tehneet lapset itsellemme eikä siinä ole mitään outoa, että hoidamme lapsemme aina itse.

Lapsemme ovat ihania ja helppoja tapauksia ja nautimme heidän seurastaan. Kouluarkena meillä on hiljaista kello 21, joten meillä on joka ilta aikaa syödä yhdessä iltapalaa, katsoa Netflix-sarjoja, pelata lautapelejä, näppäillä puhelimiamme sohvalla kylki käyljessä tai jutella.

Sängyssämme ei nuku ketään muuta kuin me kaksi.

Lapsiperhearkea vuodesta 2003

Olemme viettäneet lapsiperhe-elämää jo vuodesta 2003 alkaen. Näinä vuosina olemme saaneet kaksi kertaa käydä kahdestaan viikonpituisella matkalla, kun lähellä toisiaan asuvat isovanhemmat ovat jakaneet lasten hoitovastuun. Jälkeenpäin olen kuullut, että päivät pienten lasten kanssa ovat olleet rankkoja. Kuitenkin vanhempamme ovat sen meille lyhyestä kesälomastaan suoneet, mistä olen syvästi kiitollinen.

Olemme myös päässeet joihinkin juhliin sekä esimerkiksi risteilyille, kun sukulaiset ja ystävät ovat rientäneet apuun. Olen onnellinen, että meillä on sukulaisia, jotka haluavat auttaa, vaikka ovatkin niin kaukana, että hoitoapu on erittäin harvinaista.

yli pyykkivuorten

Olemme hyvä tiimi

Olemme hyvä tiimi. Hoidamme lapset sanattomasti ja joustavasti. Toinen antaa iltapalan ja pesee hampaat, toinen lukee iltasadun ja peittelee nukkumaan. Ravintolassa toinen auttaa toisella puolella pöytää ja toinen toisella puolella. Jos jonnekin ei voi pienen kanssa mennä, jää toinen leikkimään pienen kanssa ja toinen menee isojen kanssa. Aika usein jakaannumme näin kahteen jengiin.

Joskus otamme maksullisen lapsenvahdin ja käymme vaikka syömässä ja leffassa. Sellainen ilta tulee kalliiksi, mutta myös tarpeeseen. Joskus olemme rohkaistuneet kysymään naapureilta apua ja saaneet sitä. Ainakaan pariin-kolmeen vuoteen emme ole olleet missään yötä ilman lapsia.

Jos haluan mennä elokuviin, konserttiin tai teatteriin, yön yli -reissusta puhumattakaan, on helpointa aina mennä ystävän kanssa. Lapset saavat jäädä kotiin isän kanssa, jolloin heillä on varmasti kaikki hyvin. Voin mennä rauhallisesti ja nauttia täysillä.

Kaikki reissut ilman puolisoa

Ei ole hyvä, jos kaikki aikuisten reissut ja kokemukset saadaan ystävän kanssa eikä puolison, joka on kuitenkin se paras ystävä, elämän valittu ja rakastaja.

Olen lähiaikoina pysähtynyt miettimään tarkemmin parisuhdetta. Olen saanut kokea ystävien kanssa upeita hetkiä ja reissuja, joita muistellemme yhä vedet silmissä nauraen. Älyttömän kivoja muistoja! Olen kuitenkin pohtinut, miten huonoa on parisuhteelle sellainen, että kaikki aikuisten reissut ja kokemukset saadaan ystävän kanssa eikä puolison, joka on kuitenkin se paras ystävä, elämän valittu ja rakastaja.

Ensi vuonna olemme olleet yhdessä 20 vuotta, ja meillä on ollut paljon upeita kokemuksia yhdessä. Silti tällä hetkellä pysähdyn aina, kun kuulen tai luen, miten helposti ja huolettomasti muut voivat tehdä asioita yhdessä puolisonsa kanssa.

Pikkulapsiaika on meillä nyt ohi, joten enää ei ole sellaista polttavaa rakkauskuplaa, jossa kääritään koko perhe kuplamuoviin ja sylitellään peittojen alla yhdessä. Silloin ei haluakaan mitään muuta kuin pussailla pieniä varpaita ja katsoa, kun vauva kikattaa.

Nyt lapsemme haluavat jo tehdä muutakin kuin istua ja nukkua äidin ja isän sylissä 24/7.

jalat, rakkaus, avioliitto

Täytyykö parisuhde vain unohtaa?

Haluan nähdä mieheni myös rakastajanani, en vain toisena perheen taloudenhoitajana.

Olemme halunneet kolme lasta, jotka saimme opiskelujen ja töiden ajoittamalla tavalla isoilla ikäeroilla. Jos ajattelee, että 15-vuotias voi jäädä yksin kotiin vanhempien lähtiessä toiseen kaupunkiin vaikka festareille, niin meillä se tekee kotiin sidottua elämää yhteensä 23 vuotta, jos odotamme, että kuopus on 15-vuotias eikä häntä hoida kukaan muu kuin me itse.

Isovanhemmat kyllä auttaisivat meitä mielellään, mutta tuntuu hyvin hankalalta järjestää parisuhdeviikonloppu, kun isovanhemmat, joilla on omat työnsä, harrastuksensa ja menonsa, asuvat kuuden tunnin matkan päässä. Elämä on vienyt meidät tänne eikä sille taas voi mitään.

Täytyykö parisuhde vain unohtaa 20 vuodeksi?

Ei ihme, että moni eroaa pikkulapsiaikana, jos noin kauan täytyy odottaa. Itsellehän ne lapset tehdään, mutta eikö pieni breikki tekisi kaikille hyvää?

Rakastan lapsiperhe-elämää lähes suurperheen kokoisessa perheessämme yli kaiken enkä muuta kaipaa, mutta en myöskään halua, että rakastamani mies muuttuu vain yhteistyökumppanikseni ja kollegakseni Perhe Oy:ssä sekä samanlaiseksi rakkauden ilmentymäksi, jota kokee lapsiaan ja vanhempiaan kohtaan. Haluan nähdä hänet myös rakastajanani, en vain toisena perheen taloudenhoitajana.

rakastavaiset

Lähdemme kahdestaan matkalle!

Ne Facebook-postaukset… Niitä alkoi olla niin paljon, että ahdistuin.

Ei ole helppoa pyytää ystäviltä apua varsinkaan kolmelle lapselle, mutta me pyysimme. Ystävät riensivät apuun, vaikka heillä on omatkin lapset ja omat menonsa. Me saamme jättää lapset rakkaiden ystävien huomaan ja lähteä tällä viikolla yhdeksi yöksi pois!

Pääsemme Tallinnaan ihan kahdestaan! Saamme kävellä kahdestaan, syödä kahdestaan rauhassa ja jutella kokonaisia lauseita. Nimemme eivät ole silloin vain ”Äitiäiti Äitiäiti Katso” ja ”Iskäiskä Iskäiskä Katso”.

Ajatus kahdesta päivästä tuntuu viikon irtiotolta. Kiitos ystävät jo etukäteen!

Postaus on päivitetty vuodelta 2016, jolloin meillä oli 12-, 10- ja 5-vuotiaat lapset. Lue alta postaus matkastamme.

Lue myös

Pääsimme kahdestaan Tallinnaan, mikä tuntui lottovoitolta

Mallorca oli hyvä kohde pussailumatkalle

Äkkilähtö parisuhdelomalle!

Lue myös

X