Yli pyykkivuorten

Onnea 16-vuotias cavalier kingcharlesinspanielini!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Kaksikymmentävuotiaana kaikki oli uutta ja jännittävää. Lukion ja yhden työntäyteisen välivuoden jälkeen lähdin opiskelemaan toiselle puolelle Suomea lähelle A:n opiskelupaikkaa. Opiskelujen alkamisen ja A:n kanssa yhteen muuttamisen kruunasi koko elämäni mittainen haave: otin oman koiranpennun.

Olin tutustunut opiskelupaikassani kahteen ihanaan nuoreen naiseen, joiden kanssa lähdimme Ilmajoelta kohti Merikarviaa hakemaan minulle omaa koiraa. Tricolour-värinen cavalier kingcharlesinspaniel Magnumin Armi´s Shadow (synt. 15.7.2000) oli pienempi kuin A4-paperiarkki ja suloinen kuin ihanin pehmolelu. Se käpertyi syliini auton takapenkillä ja pelkäsi vähän pientä keltaista kumikoiraa, jonka olin sille ostanut jo valmiiksi.

Opettelimme elämää kolmestaan. Nelliksi nimetty pikkuinen seurasi minua kaikkialle ja nukkui jalkapöytäni päällä, kun seisoin tekemässä ruokaa. Se käpertyi syliini aina, kun istuin ja toi usein innokkaana lelujaan heitettäväksi. Nelli kasvoi ja lenkit pitenivät. Teimme metsäretkiä ja harrastimme tokoa ja agilityä. Nelli oli nopea liikkeissään ja innokas oppimaan. Se alkoi haukkua jo hyvissä ajoin ennen kenttää, kun näki, minne olimme menossa.

vanha koira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, tricolour, kennel, kennel Magnumin, cavalier kingcharlesinspaniel

Muutimme Seinäjoelle vaihtaessani koulua ammattikorkeakouluun. Vuoden päästä muutimme jälleen. Olimme menneet naimisiin. Minä vaihdoin opiskelupaikkani jälleen kerran päästessäni Jyväskylän yliopistoon.

Vuoden päästä elämämme muuttui jälleen, kun ensimmäinen lapsemme syntyi. Muistan, miten metsälenkeillämme Nelli juoksi edelläni ja pysähtyi sitten odottamaan minua, kun lyllersin ison mahani kanssa perässä. Muistan ajatelleeni silloin, että minä kyllä odotan sitä sitten, kun se on vanha.

Mitä ikinä teimme, seurasi Nelli mukana. Harrastimme innokkaasti agilitya, mitä Nelli rakasti. Odottaessani toista lastamme Nelli alkoi kieltäytyä lenkkeilystä. Perjantaina asian huomasin ja varasin eläinlääkäriajan maanantaille. Nellin selkää ja jalkoja kuvattiin, jolloin huomattiin paha kohtutulehdus. Välitön leikkaus pelasti viisivuotiaan koiramme hengen.
Jossain vaiheessa Nellillä huomattiin myös selän nikamissa ongelmia, minkä vuoksi agility jäi. Kohtutulehduksen jälkimainingit toivat Nellille uuden rakkauden: ruuan. Ensimmäisten vuosien aikana se ei ruuasta välittänyt, mutta nyt alkoi ruoka maistua, ja vahingossa annoimmekin sitä vähän liikaa.

vanha koira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, tricolour, kennel, kennel Magnumin, cavalier kingcharlesinspaniel

Nelli rakasti veneilyä ja autoilua yli kaiken. Opiskeluaikoinamme se tottui matkustamaan junassa kanssamme ja myöhemmin farmariauton takaosassa. Se oli aina valmis lähtemään kaikkialle ja kaikkien mukaan. Vanhempieni kodista tuli sille toinen koti, josta se ei olisi halunnut koskaan lähteä pois.

Nellin selkävika oireili enemmän ja se alkoi yhä enemmän lepäillä täytettyään 10 vuotta. Lastemme ja heidän kavereidensa leikit ja äänet alkoivat stressata sitä. Kun aloin odottaa kolmatta lastamme, teimme kaikkia tukevan, mutta raskaan päätöksen: yhdellä lomalla Nelli jäi vanhempieni luo samanikäisen villakoiran kaveriksi. Mummolassa Nelli sai tarpeeksi lepoa, koirakaverin ja pitempiä lenkkejä kuin kolmen pienen lapsen perheessä, jossa toinen vanhempi on paljon työmatkoilla.

Mummolassa Nelli sai myös veneillä, palvoa aurinkoa, olla vapaana isolla pihalla ja kesämökillä ja tulla halutessaan rapsutettavaksi. Se laihtui sopivampaan painoon ja sai rakkautta osakseen valtavasti.

vanha koira, koira, lemmikki, 16-vuotias koira, tricolour, kennel, kennel Magnumin, cavalier kingcharlesinspaniel         

Cavalier kingcharlesinspanielien keski-ikä on 12 vuotta. Aloitin tarinani imperfekstissä, mutta vaihdan sen nyt preesensiin. Yllätykseksemme Nelli on yhä täällä: 15. heinäkuuta se täytti upeat 16 vuotta. Se on yhä pirteä, mutta näkö on toisesta silmästä huono, ja kävely on jo horjuvaa välillä. Sen sydämessä on sivuääni. Sen hampaita ei enää puhdisteta eikä turkkia leikata kuin vain sen verran, kuin on pakko. Se pääsee yhä veneilemään ja muistaa pyytää herkun heti, kun sitä on vähän harjattu.Nelli lopetti leikkimisen jo parivuotiaana eikä ole koskaan halunnut hakea keppiä tai uida. Sen sijaan se rakastaa varastaa rakkaittensa vaatteita ja nukkua niiden päällä.

Kun jossain on vähänkin aurinkoa, on Nelli siinä kohdassa katse kohti aurinkoa. Metsässä se piti nuorempana piilosleikistä, jossa etsi omia ihmisiään. Sisällä herkkujen etsiminen ja tokotemput olivat aiemmin sen ehdottomia suosikkeja.Se tulee yhä tervehtimään innokkaasti ja rakastaa kaikkia yhtä paljon. Se jaksaa yhä pieniä kävelyretkiä ja innostuu välillä juoksemaankin.

Vuodessa on kuitenkin tapahtunut paljon: meidän Nellimme on jo vanhus.Olen kasvanut 20-vuotiaasta opiskelijasta 36-vuotiaaksi kolmen lapsen äidiksi ja oman alani ammattilaiseksi. Tunnen itseni ihan eri ihmiseksi kuin silloin nuorena.

Paikkakunnat ovat vaihtuneet, ulkonäköni on kenties muuttunut ja moni asia on kaukainen muisto enää. On uskomatonta ajatella, että se pieni A4-kokoinen koiranpentu on yhä täällä kanssamme, kaikkien näiden elämäni merkittävimpien vuosien jälkeen.

Eläimiin liittyvään rakkauteen kuuluu myös tarkastella, koska ystävä on liian väsynyt ja sen aika on lähteä. Nellin kanssa mennään nyt päivä kerrallaan. Kesälomallaan vanhempani voivat auttaa Nelliä kaikessa, ja se pääsee tarpeeksi usein ulos. Aika näyttää, pärjääkö Nelli syksyn pitkiä päiviä enää.

Sitten, kun Nellistä aika jättää, on luultavasti tehtävä pian kaksinkertainen surutyö: miten reagoi syksyllä 16 vuotta täyttävä kääpiövillakoira Roosa,  kun sen paras ystävä ei enää palaakaan kotiin?Miten me ihmiset selviämme?

Kiitos Nelli kaikesta jo nyt! Ehkä ensi kerralla palatessamme mummolaan et enää ole siellä.

 

”Hyvää matkaa, hyvää matkaa. Sinua paljon rakastin.” Nelli 15.7.2000‒24.9.2016.

Lue myös

X