Yli pyykkivuorten

#Badmomlista. Blogihaaste!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Kävin katsomassa ystäväni kanssa Bad moms -leffan, joka kyllä iski todella lujaa monella tapaa. Elokuvassa täydellinen äiti tekee lapsilleen aamupalan, kuskaa kouluun, juoksee töihin ja palavereihin ja töiden jälkeen kauppaan, jalkopallotreeneihin, vanhempainiltaan ja vanhempainvarttiin. Muut äidit kadehtivat hänen täydellistä suorittamistaan. Jossain vaiheessa tämä äiti tajuaa, että hänen elämässään on vain liikaa töitä, liikaa velvollisuuksia ja liikaa univelkaa eikä arvostusta heru mistään.

Äiti päättää tehdä sitä, mitä itse oikeasti haluaa. Hän vetää koko homman ihan läskiksi, mikä näyttää aika kahdehdittavalta. Siis aivan loistava leffa, käykää katsomassa! Todella terapeuttinen keski-iän ja ruuhkavuosien elokuvaistunto.

Uhmaikä vs murrosikä vs keski-ikä


Äitiys menee jotenkin näin:
  1.  Tiedät, millainen on hyvä äiti. Pyrit olemaan tällainen. 
  2. Pääset siihen hetkeen ja fiilikseen käsiksi keskimäärin kerran vuodessa yhden iltapäivän ajan sekä hyvällä säkällä myös joulupäivänä. 

Meillä kolme eri iässä olevaa lasta kaipaavat kaikki erilaista huomiota, mutta eivät yleensä halua aikaani silloin, kun minulla olisi sitä heille antaa. On sellainen sataan suuntaan revennyt olo jatkuvasti.

Uhmaikä kohtaa murrosiän ja murrosikä kohtaa keski-iän, niin siinä sitä sitten ollaan: pulassa aika usein!

Isossa perheessä on jatkuvasti päällä ajatus siitä, että kun yhdelle kumartaa, pyllistää toisille. Jos vien yhden lapsen hänen suuresta toiveestaan ihan kahdestaan kanssani vaikka elokuviin (tietenkin eri sukupuolta ja ikää edustavat haluavat katsoa kukin eri elokuvia kuin sisarukset), on edessä kaksi muuta vastaavaa reissua. Tosin olen yhä sitä mieltä, että sisaruksia ei voi kasvattaa tasapuolisesti tai tulee hulluksi.

Vaikka kaikki meistä yrittävät olla täydellisiä äitejä, niin emmehän me ole. On jokunen pieni juttu, miksi se täydellisyys ei vain onnistu… 

 

Tunnustan teille, miksi olen bad mom.

  • Koululaiset tekevät itse aamupalansa ja iltapalansa, koska minun aikani menee omissa ja Aavan aamu- ja iltatoimissa. Näillä aterioilla ei ole juuri koskaan kasviksia, hedelmiä, juureksia tai vihanneksia. Lapset syövät aika usein muroja tai vaaleaa leipää, jos minä tai A. emme huuda väliin, että terveellistä pöytään.
  • En nykyään jaksa keittää puuroa, koska Aava syö sitä hoidossa. Muut kyllä tykkäisivät, mutta en vain muka ehdi ja jaksa.
  • En jaksa innostua toisen ja kolmannen lapsen kohdalla asioista, joista innostuin esikoisen kanssa. Menen aina vanhempailtoihin, mutta esimerkiksi päiväkodin vanhempainilloissa en jaksa stressata tai hihkua joka himskatin asiasta niin kuin monet muut esikoisen vanhemmat. Hyvin se lapsi pärjää!  Kyllä ne hoitajat osaavat hommansa, älkää nyt joka asiasta kysykö! Jos teillä on noin niin fine, meillä ei ole pakko olla!
  • Ahdistun, jos minun pitää mennä sählyotteluun toimitsijaksi, kiertää myymässä mainoksia tai leipoa mokkapaloja luokkaretkeä varten. Vanhempaintoimikunnan kierrän nykyään kaukaa, toisin kuin esikoisen ollessa alaluokilla. Enää en jaksa osallistua neljän tunnin kokoukseen, jonka aiheena on koululaisten ksylitolpastillien tilaaminen (että kyllä vai ei ja miksi ja mitä jos jotkut eivät maksa mutta lapsi ottaa niitä silti kourallisen kerralla).
  • En muista kovinkaan usein tarkistaa 10- ja 13-vuotiaan reppuja ja läksyjä. Heidänhän se koulutyö ja vastuu on, ei minun. (Bad mom! Tuhma äiti!)
  • Muistan vasta yöllä luistimet, synttärikutsut ja rahakeräykset. Lapsi palauttaa palautettavat paperit usein viimeisenä mahdollisena päivänä. 
  • Joskus valmentaja joutuu muistuttamaan, että viimeinen ilmoittautumisaika ensi viikon peliin meni jo, mutta haluaako teidän Yrjö-Petteri nyt kuitenkin tulla.
  • En käy joka päivä Wilmassa. Välillä käyn vain kerran viikossa Wilmassa. En hermostu, jos luen merkinnän, että lapsi on joskus unohtanut vihkon kotiin. En soita tai viestitä opettajalle kuin hengen hädässä. 
  • Ulkoilen ja liikun liian vähän ja olen vähän someriippuvainen, joten näytän huonoa esimerkkiä. 
  • En välttämättä muista antaa lapsille d-vitamiinia joka päivä. Tai siis joka viikko.
  • Kassistani ei löydy ksylitolipastilleja kyläillessä eikä ravintoloissa käydessä. Jos purkat ja pastillit loppuvat, ne ovat sitten jonkin aikaa (päiviä) loppu ennen kuin tilaan lisää verkkokaupasta tai muistan ostaa ruokakaupasta. 
  • Hermostun liian herkästi. Käyttäydyn välillä huonommin kuin 5- tai 13-vuotias. 
  • Olen vähän turhan siivousneuroottinen.
  • En askartele lasten kanssa. 
  • En todellakaan osaa neuloa lapsilleni villasukkia.
  • En opeta lapsilleni sieniä, kasveja ja kaloja, koska en tunne niitä. Kärpässienen, kantarellin ja lohen (kalatiskistä) tunnen. Niin ja mustikan ja puolukan!
  • Elokuvaan liittyen: minäkin haaveilen pääseväni kahdeksi viikoksi sairaalaan toipumaan pienestä onnettomuudesta ja katsomaan peiton alle telkkaria. Täydellistä!
  • Sata muuta päivittäin eteen tulevaa asiaa. 

Tietenkin listani onnistumisista on pitempi kuin tämä, mutta tässä teille helpotuksen tunteeksi ja samaistumiseksi oma listani. Äidit, erityisesti bloggaavat ja feisbuukkaavat mammat:

 

Haastan teidät tekemään oman Bad mom -listanne! #badmomlista

Linkitä haasteeseen minun blogini, niin lukijat voivat verrata, löytyykö jopa minun listaani komeampaa listaa. Hah, kokeilkaa!

Lue myös

X