Lasten syntymäpäiväjuhlat vievät aikuisilta suhteellisuudentajun

Synttärit olivat lapsena kauan odotettu tapahtuma. Juhlissa sai karkkia, jäätelökakkua ja limsaa. Oli ilmapalloja ja tikkarinsyöntikilpailu! Kavereiden ojentamista paketeista löytyi kirjepapereita, lyijykyniä, joiden pä ässä heilui vieterillä hauska eläin sekä hajukumeja, joilla ei voinut pyyhkiä lyijykynän jälkeä, muttajotka olivat ihania ja mansikalta tuoksuvia. Joskus paketista löytyi karkkia, jota sai vainharvoin. Se oli todellinen juhlapäivä!
Nykyäänkin synttärit ovatlapselle suuri ja odotettu tapahtuma. Koska mi nä rakastan järjestääjuhlia ja vahingossa leipomisinnossani leivon aina liikaa, on minulleihan sama, onko lapsia kylässä viisi vai kaksitoista. Varsinkin isompien lasten synttäreillä, jolloin voi jo järjestää mukavia askarteluhetkiä ja sketsihahmokilpailuja ja juhlat sujuvat ilman, että kukaan hermostuu tai mikään paikka hajoaa, on kymmenen vierasta ihan hyvä määrä. Pojan synttärit ovat onneksi kesällä, jolloin vilkkaan poikajoukon voi viedä vaikka pelaamaan lipunryöstöä metsään.
Suuressa vierasjoukossa on vain yksi hassu ja vähän kurjakin juttu: lahjojen vuori, todellinen käärepapereista paljastuva ihanuuden Mount Everest. Mediatuottaja Tuomas Rajala kirjoitti juuri aiheesta kirjoituksen Milloin lastenjuhlista tuli tilaisuus mitata lompakon kestokykyä, joten minä päätin pohtia samaa.
Liika lahjamäärä on liikaa
Ajattelen sillä tavalla vanhanaikaisesti, että lapsi ei tarvitse määräänsä enempää lahjoja. Liika on liikaa. Jos kahden päivän kuluttua juhlista on osa lahjoista avaamatta muovikääreistään, on lahjoja liikaa. Jos osa lahjoista on avaamatta vi elä viikonkin päästä, on aikuisilla karannut totaalisesti lahjaostosmopo käsistä.
Meidän pian 13-vuotias sai ystäviltään viime vuon na uskomattoman ihania lahjoja, joista hän oli hyvin onnellinen. Kymmenen vieraanojentamista pak eteista nousi aikamoinen vuori ihanuutta tytön ympärille. Kaikista paketeista kuoriutui vähintään 20 euron lahjoja: lahjakortteja,kalliita kirjoja, 20 euron seteli kirjekuoressa. Lapsen silmätloistivat, ja olimme toki iloisia ja kiitollisia.
Mietin tuolloin, lapsen täyttäessä 12 vuotta, että mielestäni 20 euroa vuosi aiemmin luokalle tulleen tytön synttärilahjaan on aivan liikaa. Vanhemmille tulee kiusaantunut olo niin kalliista lahjoista, saati sitten 25 euron tai jopa yli 30 euron lahjoista! Luokkak averin, siis vanhemmille usein puoliksi vieraan lapsen, synttärilahjaan on 25 euroa mielestäni ihan käsittämättömän paljon!
Kymppikin on iso raha!
Ostan lasteni luokkakavereiden lahjat 5‒12 eur olla. Kummilaste n, sukulaislasten ja perhetuttujen lahjoihinlaitan 15‒25 euroa. Mielestäni niillä summilla saa kivoja lahjoja. Vieläkin halvemmallakin saisi halutessaan.Vanhemmat ja sukulaiset hankkivat sen isomman lahjan, ja ystäviltäriittää joku pieni juttu. Kuuden euron muovailuvahatkin ovat jo huippujuttu päiväkoti-ikäiselle. Ei kaverilahjan tarvitse olla kallis Lego-paketti!
Ajattelevatko vanhemmat, että noin 10 euron lahja on jotenkin nolo, ja lahja liian pieni? Miksi tarrat, askarteluvälineet, tussit, ne meidän aikojemme kirjepaperit, vihkot, tehtäväkirjat, pienet lelut, tyynyliina tai tarjous-cd-levy eivät muka riittäisi? Miksi me opetamme lapsillemme, että alle 20 euron lahja ei ole mitään? ”Ei sillä saa mitään”, sanovat monet. Kyllä saa, kun vain miettii, kiertelee ja hyödyntää alet.
Synttärikutsu voi olla kauhistus
7-vuotisjuhlien budjetti 250 euroa
sitten sisälle jätskille, ovat lasten mielestä ihan yhtä kivat kuin vaikeammin ja kalliimmalla toteutetut.
Kommentit
En vaan Tuomas Rajalan kirjoituksesta, jonka linkitin. Kävin lukemassa tekstisi nyt. Hyvää pohdintaa, samaa mieltä!
Kommentit
Mä oon vuosi vuodelta onnellisempi,että me asutaan maalla.keskellä metsää. Täälä kun lasten synttäreitä vietetään kotona.ohjelmaksi piisaa tietovisa,aarteen etsintä ym.tarjottavaksi jätski ja sipsi! Kaverilahja(jos sellaisen haluaa antaa)on usein purkkapötkö:) lahjoja toki löytyy kaiken hintaisia,meidän 9vee poika oli viimeksi kaikista onnellisin paketista jossa oli KAKSI karkkipussia, koska ei ole ikinä sellaista saanut! Mutta juu,kyllä nuo synttärit on mennyt vähän hulluksi touhuksi! !
Voi olla joo, että maalla on vähän erilaisia juhlia kuin kaupungissa. Ei ainakaan ole Hoplopeja ja muita.
Meidän esikoinen täyttää pian kolme vuotta, ja toki juhlitaan ystävien kesken. Vielä hänen ystävänsä koostuvat äidin ystävien lapsista, joten tuota "ongelmaa" ei vielä ole.
Mutta. Minä rakastan järjestää juhlia. Rakastan leipoa överikakkuja ja suunitella juttuja. Niin huomasin miettiväni näitä samantyylisiä postauksia luettuani, että voinkohan enää toteuttaa pojan synttäreille kaikki suunnitelmani, ettei muille tule sitten paha mieli.. en ehkä osaa selittää mitä just nyt tarkoitan, mutta tiedät varmaan mitä haen takaa. Toki tämä ei vielä varmastikaan ole mikään ongelma, koska kutsutut ovat lähipiiriä.
Mutta muutaman vuoden päästä. Voiko meidän pojilla olla fantasiakakut pöydissä ja se sama pöytä kallellaan ties mistä herkuista. KÄÄÄK!
Kutsuihin voisi toki jotenkin kivasti muotoilla, että ethän stressaa lahjasta, kunhan tulet leikkimään!
Ole miettinyt ihan samaa mitä Ida. Itse tykkään järjestää teemajuhlia ja askarrella koristeluja jne. Nytkin on frozen-juhlat tulossa ja kovasti ollaan tytön kanssa suunniteltu miten saadaan olkkarista jäälinna. Rahaa meillä ei ole paljonkaan juhliin laittaa, mutta juhlavalmisteluihin menee toki aikaa ja energiaa jota monet kauhistelee. Mutta kun se on minusta kivaa! Pitääkö mun järkätä tytölle vähemmän kivat juhlat ettei kavereille tule paha mieli tai kavereiden äideille paineita? Viimeaikaisten somekeskustelujen perusteella tulee vähän semmonen fiilis että pitäisi.
Totta!
Juu, suhteellisuudentajua toki, mutta kun nykypäivänä ajatellaan kaikesta aina, että mitä jos joku loukkaantuu. Se on ärsyttävää, varsinkin jos huomaan tekeväni sitä itse.
Meillä on myös liuta kummilapsia, sukulaiset ja ystävät. Se summa on ihan mieletön mikä menee synttäri- ja joululahjoihin!
Mäkin kirjoitin, että rakastan järjestää juhlia. Kyllä me saamme leipoa överit ja suunnitella koristelut, mutta en haluaisi, että ajatellaan, että överikoristelut tai Hoplop-juhlat ovat välttämättömyys.
Kyllä meidän lapset rakastavat lahjoja ja minä rakastan niitä ostaa. En haluaisi sitäkään, että vanhemmat käskevät, että lahjoja ei saa tuoda. Peräänkuulutan vaan suhteellisuudentajua. 10 euron lahja riittää kyllä!
Näitä asioita on tosiaan tullut pohdittu, kun iltapäivälehtien lööpit ja netti olivat tätä keskustelua täynnä juuri kun järjestimme pojan 9-vuotissyntyärit viime viikolla. Kirjoitin asiasta blogiinkin. Samoilla linjoilla olen kuin sinäkin, vaikka tällä kertaa juhlat järjestettiin muualla kuin kotona.
Täytyypä lukea sun blogista! Kiitos vinkistä!
Hyviä pointteja, itse koen myös että tarjoilujen suhteen ammutaan helposti yli. Lapsille tärkeää on toisten seura ja iloinen tunnelma. Tarjoilujen ja lahjojen suhteen voisi hellittää monesti.
Totta! Lapset haluaa karkkia, sipsiä ja jäätelöä, harvoin muuta. Itse juhlat ovat tärkein asia.
Olet rohkea, kun otat teeman esille. Olen samoilla linjoilla. Joskus tosin lapseni saattaa antaa kalliimman oloisen lahjan, jos olen saanut sen työn kautta ilmaiseksi tai todella edullisesti. Silloin toivon, ettei "kallis" lahja aiheuta vastaanottavalle taholle paineita, kun tarkoitus on vain ilahduttaa. Mutta yleensä ottaen ihan hyvä opettaa, että pienikin riittää ja kaikki muistamiset ovat yhtä arvokkaita.
Niinpä, mäkin oon innoissani, jos löydän alesta kalliimman lahjan. AKyllä, pienikin riittää!
Mä kirjoitin tästä joskus, mutta vähän päinvastaisesta kulmasta. Siitä, että miksi vanhemmat eivät saisi panostaa lastensa juhliin niin halutessaan ja keneltä se on pois. Kyllä nekin lapset, jotka juhlivat muualla kuin kotona, osaavat arvostaa lahjoja ja sitä, että kaverit tulevvat synttäreille. Karkkipussi on vallan erinomainen lahja, mutta minä mielelläni panostan lapsen parhaiden kavereiden lahjaan muutamankin kympin. Kuopuksen synttäreitä vietetään joulukuussa vielä meillä kotona, mutta sen jälkeen nekin ulkoistetaan. On niin paljon helpompaa kestitä ne viisitoista kaveria jossain muualla kuin kotona. 😉 Mutta molempi parempi, tätä oli mielenkiintoista lukea. 🙂
Oikein hyvä puoli asiasta! Mäkin rakastan juhlien järjestämistä! Olen myös onnellinen aina, kun lapset saavat kutsun. 🙂
Itse ajattelen, että hoplooopit ja muut eivät ole hienostelua vaan itselleni helppoutta elämään. Ei tarvitse jaksaa puunata kotia siistiksi sekä ennen ja jälkeen syntyäreiden. Ei tarvitse miettiä liikaa.
Sama juttu lahjojen kanssa. En jaksaisi käyttää kovin paljoa aikaa lahjan etsimiseen. Minulle ei ole väliä maksaako lahja kympin vai kaksikymppiä. Jos se kahdenkympin lahja löytyy nopeammin, onko väärin ostaa se? En todellakaan itse odota vastaavia lahjoja, mutta kokevatko muut sen kiusalliseksi, jos ostankin jotain vähän kalliimpaa.
Minäkään en ole mikään askartelija, joten valmis ja nopeasti löydettävä lahja on usein paras. Ajattelen tuon hoplop-asian niin, että toivon, että kukaan ei ajattele, että on PAKKO olla 200 euroa lapsen synttäreihin. Saa laittaa toki.
Nappasitko täältä idean vai oltiinko muuten vaan ihan samoissa ajatuksissa? 😀
http://pandamamablogi.blogspot.com/2016/10/lasten-synttarit-mika-on-sinun-tyylisi.html
Hyvä aihe pohtia siis minunkin mielestäni!
En vaan Tuomas Rajalan kirjoituksesta, jonka linkitin. Kävin lukemassa tekstisi nyt. Hyvää pohdintaa, samaa mieltä!