Saako vanhempi päättää koululaisen hius- ja vaatetyylin?

”Meidän perheessä ei pojalla saa olla pitkiä hiuksia”, sanoi joku. ”Kouluun laitetaan aina siistit kouluvaatteet”, sanoi toinen. ”Syyskuusta alkaen meidän koululaisilla on ulkohousut, pipot ja kaulahuivit”, sanoi kolmas.Kerran eläessäni elämää ennen lapsia kyttäsin Prisman hyllyjen välistä tuntematonta perhettä. Äidillä oli mustat nilkkurit, pillifarkut ja musta villakangastakki. Isällä oli mustat kävelykengät, siistit farkut ja musta takki. Lapsella oli liian isot kumpparit, rikkinäinen ja likainen takki, jonka alta näkyi nuhjuinen röyhelömekko, ja päässä jääkiekkoseuran tupsullinen pipo. Kuljin heidän perässään kuin vakooja luikahdellen hyllyjen väliin piiloon kyttäämään heitä. Olin järkyttynyt näkemästäni: miksi tyylikäs äiti puki lapsensa noin kauhean rumasti? Miksi hän välitti vain omasta pukeutumisestaan?

Tämä tapahtui aikana, jolloin luulin, että äidit ja isät päättävät, mitä lapset pukevat ylleen. Voi veljet, eivät he päätä. Vanhemmmat kyllä täyttävät ainakin pienimpien lasten vaatekaapit omasta mielestään siisteillä ja hyvillä vaatteilla, mutta asiahan on niin, että lapset tietävät mielipiteensä vaatetuksestaan jo ennen kuin oppivat puhumaan.

Lapsen päätös: balleriinat ja villasukat joulukuussa

Kärjistäen: 2‒5-vuotiaalle pojalle kelpaa vaatteiksi vain Salama McQueen -kuosilliset vaatteet ja samanikäiselle tytölle vain prinsessahörhelöt ja pipon päällekin aseteltu kruunu. Alle kouluikäinen saattaa suostua käyttämään vain kumppareita, Kuomia tai balleriinoja. Vähän isommaksi kasvettua käy vain lenkkarit ja Crocsit.

Mielestäni aikuinen päättää alle kouluikäisen vaatteet useimmiten, ainakin ulos, juhliin ja kylään lähtiessä. Saako aikuinen päättää, mitä vaatteita kouluikäinen pukee ja millaiset hiukset hänellä on?

Elämme nyt lokakuusta huhtikuuhun kestävää ajanjaksoa, jolloin äidillä on aina kylmä ja lapsilla aina hiki. Menossa on seitsemän kuukauden pukeutumisvääntö. Jos äiti saa päättää, on koko perheellä ulos lähtiessä ulkohousut, fleecetakit, kuoritakit, kaulahuivit, pipot ja hanskat. Ainakaan meillä äiti ei kuitenkaan saa päättää.Paljon urheileva 10-vuotias ei palele ulkoillessaan, mutta minä palelen. Hän kulkee takin kaulus auki ja pelkillä verkkareilla, kun minulla on jo iglutason varustus. Minulla on kylmä aina, kun on alle 20 astetta plussaa, mutta lapsilla vain silloin, kun he huomaavat, että pyyhe onkin pesussa ja he parkuvat läpimärkinä kylppärin ovella vanhempaa tuomaan pyyhkeen. Muissa tilanteissa ei ole ikinä kylmä.

Ymmärrän, että lapset ovat ulkoillessaan liikkeessä koko ajan, mutta huomaan joskus myös sinisiä huulia ja kylmiä käsiä sekä ilmeitä, joista voi tulkita, että äiti olikin oikeassa. On hyvin vaikea ymmärtää, miksi kylmä on parempi kuin lämmin. Ymmärrän, että hiki ei ole kiva, mutta en ymmärrä, miksi asua ei voisi tilanteen mukaan vaihtaa. Juosta äkkiä sisälle, ottaa hanskat ja hattu ja juosta takaisin ulos. Viisi sekuntia meni.

Saako lapsella olla pakkasella paljaat nilkat? Onko pakko olla kaulahuivi, jos lapsi väittää, että ei sitä tarvitse?

Maalaisjärkeä ja auktoriteettia löytyy kyllä täältäkin päästä lasten kasvattamiseen ja pukemiseen ihan oikea määrä, mutta silti kysyn teiltä, että kuinka pitkälle aikuinen voi määrätä, ja koska voi luottaa lapsen omaan harkintakykyyn? Kyseessä siis esimerkiksi 9‒14-vuotias lapsi.

Likaiset lenkkarit osa minuutta

Kuinka pitkälle me vanhemmat saamme määrätä yli 10-vuotiaiden ulkonäöstä? Minä haluaisin, että vaikka ravintolaan syömään lähtiessä olisi päällä siistimmät tummat takit ja siistit tennarit tai kävelykengät, mutta poika haluaa laittaa lenkkarit.

Totta kai eri tilaisuuksia kunnioitetaan tietyin aikuisen määräämin juhla-asuin, mutta kun puhutaan suhteellisen tavallisesta ravintolassa käymisestä, niin saavatko lapset silloin päättää itse asunsa? Onko vain suljettava silmänsä lapsen likaisille, rakkaille verkkareille ja unohdettava farkkutoive? Mitä te ajattelette? Vanhempana voin käskeä ja vaatia, mutta kuinka kunnioittaa lasta ja hänen makuaan ja opettaa samalla tapoja? Mikä minä olen ymmärtämään nuorisokulttuuria, jossa raitaverkkarit ovat se juttu eivätkä minun tuputtamat mustat farkut? Kumpi on tärkeämpää: minun ja muiden aikuisten silmissä siisti lapsi vai lapsen oma hyvä fiilis?

Tukka hyvin

Mielestäni poikani hiukset voisivat olla hieman lyhyemmät, mutta hän haluaa pitää mahdollisimman pitkät hiukset. Onko minulla oikeutta sanoa, että hiukset ovat vääränlaiset, kun hän itse on hyvin tyytyväinen?

Minä halusin kasvattaa viisivuotiaalta etuhiukset kokonaan pois, mutta kuten tässä kirjoitin, hän leikkasi itse lyhyet etuhiukset olkapäille ylettyneiden hiusten tultua kasvojen eteen. Sama se, millaiset hiukset minä hänelle halusin. Hän halusi toisenlaiset. Onko hänellä oikeus päättää itse jatkossa hiustensa malli?

Hippinuori

Tiedän, että on tärkeää antaa lapsen toteuttaa itseään. Viisaat vanhempani vain huokasivat ja kenties häpesivät, mutta antoivat minun kulkea 90-luvun lopussa vihreissä hiuksissa ja 60-luvun kirpparirytkyissä. Lukioikäisenä muiden tyylistä vahvasti poikkeava ulkonäkö oli minulle koko kehittyvän minuuteni ja itsetuntoni perusta. Jos pukeutumistyylini olisi kielletty tai sitä olisi arvosteltu, olisin ahdistunut. Kymmenenvuotias on kuitenkin paljon nuorempi kuin 17-vuotias, mutta onko kyseessä jo sama asia?