Äidiksi 23-vuotiaana: Jäin paitsi vain opiskelijabileistä

Nuoret saavat lapsia, koska eivät osaa ehkäistä.
”Oliko se vahinko”, kuiskittiin selkäni takana ja kysyttiin suoraankin. Ei ollut, ei todellakaan ollut, ja sitä paitsi: keneltä tuollaista saa kysyä? Ei niissä tilanteissa voi kuin tuijottaa suu auki. ”Noin nuori ja raskaana”, jupisivat keski-ikäiset rouvat kadulla takanani. Jatkoin hiljaa matkaa vaikka mieleni teki pysähtyä, kääntyä ja kysyä, miksi 23-vuotias, naimisissa oleva nainen on nykyään liian nuori äidiksi. Eihän ennenkään ollut.”Hannalla on varmaan kohta maha pystyssä”, sanoi joku kenties hieman pilkallisesti mennessämme naimisiin. ”En ole ikinä ajatellut, että olisit äitityyppiä”, sanoi toinen kertoessamme onnellisena, että saamme vauvan. ”Mitä tapahtuu opiskeluillesi?” kauhistui yksi keski-ikäinen nainen.Kiitos huolenpidosta, mutta ei kuulostanut kivalta. Olisi riittänyt yksi sana: onnea. Ei elämäni saati edes opiskeluni tähän ollut loppumassa!
Täytyy seurustella riittävän kauan ennen lasten saamista.
Ennen lasten hankkimista täytyy valmistua ammattiin ja saada työpaikka.
Nuorilla ei ole varaa lapsiin.
![]() |
Vuonna 2004. |
Nuoruus jää elämättä, jos saa lapsen nuorena. Jää paljosta paitsi.
Mistä jäimme paitsi tullessamme vanhemmiksi 23- ja 24-vuotiaina? Nuorena lapsen saamisen vuoksi jäin paitsi opiskelijabileistä, joihin en vauva-aikana edes halunnut mennä. Kun palasin yliopistoon, olivat muut edenneet opinnoissaan enkä päässyt enää luontevasti osaksi opiskelijaporukkaa. Ystäväporukkani oli muodostunut kuitenkin jo enemmän lapsiperheistä, joten menetys ei ollut suuri. Käperryimme kotiin omasta tahdostamme, mutta jos halusimme, pystyimme yhä menemään ystäviemme kanssa vaikka konsertteihin toisen jäädessä hoitamaan lasta. Jäimme vapaaehtoisesti pois muilla edessä olevasta lujasta putkesta rilluvuosien.
Kolmen lapsen vanhemmuus vie joskus ajatusleikkiin siitä, millaista olisi, jos ei olisi lapsia tai jos olisi lähellä tukiverkkoja. Meillä olisi spontaaneja reissuja keikoille, ravintoloihin ja jopa ulkomaille kahdestaan. Nautimme kuitenkin isosta perheestämme ja jo isoista lapsistamme. Voimme tehdä yhdessä vaikka mitä kivaa. Emme jää mistään paitsi, päinvastoin: on valtava rikkaus, että meillä on tässä iässä reilustikin alle 40-vuotiaina jo näin isot lapset ja näin iso perhe. Saamme nukkua viikonloppuisin pitkään, ja lapsista on seuraa ja valtavasti iloa.
Tiedän silti, mitä kahdessa eri oppilaitoksessa opiskelu, kolme lasta ja pitkät hoitovapaat ovat maksaneet minulle. Pankkitiliäkin näkyvämmin äitiys näkyy cv:ssani. Ansioluettelossani ei lue onnistuneita pottakoulutuksia, puolentoista vuoden tuskaisaa lapsen diagnoosin etsimistä, ennakoimistaitoa sopivankokoisten kausivaatteiden, luistinten ja iänmukaisten, kehittävien oppimislelujen ja -pelien hankinnasta, miehen työpaikan vuoksi oman työn, omien ystävien ja kaiken tutun menettämistä ja uutta alkua uudessa maakunnassa eikä lapsi sylissä istuttuja kymmeniä ja kymmeniä öitä. Töitä ehtii kyllä tehdä lasten kasvettuakin, mutta työmarkkinat voisivat silti entistä paremmin huomioida, miten perheenperustaminen näkyy selkeästi naisten työhistoriassa työvuosien määrässä.
36-vuotiaana koen välillä olevani työelämässä 10 vuotta nuorempi kuin ikäiseni kollegat. Lapsiperhegenressä koen taas olevani 10 vuotta ikäisiäni vanhempi. Moni ystäväni elää nyt kahden pienen lapsen kanssa samaa elämänvaihetta kuin minä 10 vuotta sitten. Toisaalta olen määrätietoisesti edistänyt ammatillista osaamistani erilaisilla freelancer-, vapaaehtois- ja projektitöillä myös perhearjen keskellä. Viis cv:sta, tämän polun valitsisin uudestaankin!
Nuorena jaksaa paremmin.
Nuoret eivät osaa kasvattaa lapsia.
Kaksi lasta, tyttö ja poika, on ihanne.
”Ensimmäistäkö odotat”, kysyttiin hymyillen odottaessani kuopusta. ”Ei kun kolmatta”, vastasin hymyillen. ”Ai jaa, onko hän sinun ja miehesi ensimmäinen yhteinen”, kysyttiin iloisesti onnitellen. ”Ei kun kolmas”, vastasin. ”Kolmas!” vastattiin tai oltiin vain hiljaa eikä todellakaan onniteltu. Jopa osa läheisistä kauhistui.
”Teillähän on jo tyttö ja poika”, huudahdettiin, kun paljastui kolmas odotuksemme.
Oikea ikä vanhemmaksi tulemiselle on …
Onko oikeaa ikää tulla vanhemmaksi? Onko ikä vain numero vai oikeasti vanhemmuutta määräävä tekijä? Marja Hintikka Live pureutuu maanantaina 7.11. vanhemman oikeaan ikään. Mitä mieltä sinä olet?
Kommentit
Niinpä, ei olekaan mitenkään nuori. Onneksi niitä ei tullut paljon.
Kommentit
Loistava teksti!☺ Olen samoilla linjoilla kanssasi, mun mielestä ikä ei millään mittaa vanhemmuutta ja oikeaa ikää saada lapsi ei ole. Kauhistuttavia noi kaikki kommentit, joita olet saanut��
Kiitos! Nostin tähän nyt niitä negatiivisia kommentteja, mutta pääasiassa olemme saaneet vain iloisia ja kannustavia kommentteja.
Meillä on kaksi poikaa. Ällistyin kun yksi sukulainen kysyi "kai te vielä tyttöä yritätte". 😮
Voi ei, kunnon aivopieru.
Eipä juuri onnitteluja tullut, kun kerroin olevani neljättä kertaa raskaana. Olihan meillä jo kaksi poikaa ja tyttö. "Oliko vahinko" ja "ettekai te enää tämän jälkeen?" "Sterilisaatio on hyvä ehkäisymenetemä." olivat lauseita, joita saimme kuulla. Kommentoijat tuskin enää muistavat, mutta minä muistan. Olin 27 ja naimisissa, kun esikoinen syntyi, joten iästä ei kommentoitu. Esikoinen oli 1,7v kun toinen syntyi, joten emme ehtineet myöskään saada kyselyitä toisesta lapsesta. Argh! Toivottavasti itse en ole yhtä törppö kommentoinneissani..
Joo eipä tuollaisia saamiaan kommentteja unohda itse…
No toi 23 ei ole ees mikään "Nuori" ikä tulla raskaaksi. Ihan normaali. Mulla monet kaverit saanut lapset jo 18 vuotiaina.
Ei minunkaan mielestä!
Ällistyttäviä kommentteja! Itse tulin äidiksi 25- ja 27-vuotiaana ja ne olivat sopivat iät meidän perheelle. Kukaan ei ole kauhistellut mihinkään suuntaan. Ideaalitilanne olisi, jos perheen perustaminen onnistuisi silloin, kun itse sitä toivoo.
Onneksi enemmän sain positiivisia kommentteja. Totta, on siunaus, jos lapsia saa silloin, kun itsestä aika tuntuu parhaalta.
Löysin blogisi instagramin kautta ja liityn kyllä lukijaksi. Pakko myös kommentoida, koska teksti täyttä asiaa ja koskettaa itseänikin. Itse tulin raskaaksi alle kaksikymppisenä ja päätin lapsen myös pitää, vaikka lukiokin oli kesken. Pidin raskauttani salassa, muilta kuin lähipiiriltäni, koska ajattelin saavani juuri tuon kaltaisia kommentteja iästäni yms. Vaikka eihän sen pitäisi olla iästä kiinni, kuka on hyvä äiti tai isä. Tosin pitkään mietin itsekin omaa ikääni, mutta poikani näyttää olevan ihan tyytyvöinen elämäänsä, joten mitä väliä iälläni ��
Niinpä, ei väliä iällä! Kiitos kommentista ja tervetuloa seuraamaan! Helpointa ehkä seurata Fb-ryhmän kautta. Sivupalkissa linkki 🙂
Ihmettelen noita muiden ihmisten kommentteja, itsekin olen lapsen saanut 24-vuotiaana mutta en ole törmännyt vastaavanlaisiin kommentteihin muilta ihmisiltä. :O Eihän 24-vuotias ole edes nuori tekemään lapsia, jotkuthan tekee ensimmäisen lapsensa jo 16-18 vuotiaana. Minä ainakin olin tuohon 24-vuoteen mennessä jo bilettänyt useita vuosia, joten en kokenut että olisin jäänyt bilevuosistakaan paitsi.. 😉 Juuri sopiva ikä hankkia lapsia tuossa iässä minun mielestäni. Itse en edes kokenut itseäni mitenkään erikoisen nuoreksi äidiksi kun 24 vuotiaana lapsen sain, nyt lapsi on jo yli 2 vuotias ja toinenkin on harkinnassa.. 🙂
Niinpä, ei olekaan mitenkään nuori. Onneksi niitä ei tullut paljon.
Oisin halunnut äidiksi jo 18-vuotiaana, mutta nyt 24-vuotiaana olen onnellisesti kahden pienen taaperon äiti. Hauskasti puettu teksti ja ihme kommentteja olet saanut! 😀
Onneksi olet saanut teidän ihanat tytöt 🙂 <3