Uusi koti: esittelyssä olohuone

Ostimme kesäkuussa omakotitalon, johon pääsimme muuttamaan elokuun lopussa. Pari kuukautta meni sellaisessa muuttosumussa ja -kaaoksessa, mutta nyt alkaa olla koti kunnossa. Muutamia tauluja ja sisustusratkaisuja puuttuu vielä keittiöstä, meidän makkarista ja Aavan huoneesta, mutta muuten alkaa tosiaan näyttää siltä, että voi jo alkaa elää kodissa.Minä ja A. ollaan aika arkoja värien käyttäjiä. On kyllä tosi hyvä, että sisustusmaku on kummallakin samanlainen, niin ei tarvitse taistella. Helppoa ostaa kotiin uutta, kun kumpikin on heti sitä mieltä, että tämä se on.

Ajattelin esitellä teille nyt meidän olohuoneen. Edellisen kotimme olohuone oli niin minipieni, että sinne mahtui juuri ja juuri sohva ja tv-taso. Nyt sitten saammekin nauttia ihanan isosta olohuoneesta, joka sijaitsee koko kotimme keskellä.Pyörittelimme aika kauan edellisestä kodistamme tuomiamme harmaata ja beigeä sohvaa sekä tv-tasoa, että mihin kohtaan löytäisimme niille parhaat paikat. Päädyimme myymään beigen sohvan ja ostamaan tilalle oikein ison harmaan sohvan. Jaoimme olohuoneen kahteen osaan: tv-osaan ja löhöilyosaan. Me katsotaan tosi vähän telkkaria, joten pienempi sohva kävi siihen. Isommalla sohvalla luetaan romaaneja, satukirjoja ja lehtiä, näppäillään kännyköitä, halaillaan ja taitellaan pyykkejä. Koska seinän takana on takkahuone, joka on minun ja A:n makkari, saattaa joskus vaikka painajaiseen herännyt lapsi jatkaa uniaan sohvalla meidän lähellä, jos sänky on jo täynnä.

Pohdin sohvapöydän valintaa tässä postauksessa. Päädyimme kuitenkin Ikean Liatorpiin, josta sarjasta meillä on myös astiakaappi. Koska muuttoon liittyi niin paljon kaikkea hankintaa huonekaluista ruohonleikkuriin, on tv-taso yhä hankkimatta. Meillä on nyt yli kymmenen vuotta vanha kokopuinen ruskea tv-taso, joka on jo kulunut. Sen entisöinti maksaisi kuulemma 400 euroa! Mitä olet mieltä: maalaammeko sen itse valkoiseksi, hankimmeko vaikka Liatorp-sarjan tv-tason vai annammeko olla? Häiritseekö ruskea mielestäsi harmaa-valkoista kokonaisuutta?

Rakastan tätä olohuonetta! Mielikuvissani istun isolla sohvalla villasukat jalassa, glögimuki ja naistenlehti kädessäni, kynttilöiden palaessa pöydällä. Todellisuudessa useimmiten illat siivoan, kuljetan harrastuksiin, teen ruokaa, lasten nukkuessa bloggaan ja jos istun alas, kömpii yksi kappale kikattajia syliini ja työntää käteeni Pupu Tupuna -kirjan. Vaan ei se haittaa. Tiedän, että tämä arjen kiire ei jatku ikuisesti. On onnea lukea uudella sohvalla Pupu Tupunaa pieni saparopää sylissä.