Yli pyykkivuorten

Työssäkäyvän äidin päivä kuvina

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Päätin pitkästä aikaa kirjoittaa päivä kuvina -postauksen. Päivä poikkesi kuitenkin paljon tavallisesta torstaista, koska A. ja lapset olivat yhä joululomalla. Päivästä puuttui siis koululaisten kouluasioista huolehtiminen sekä Aavan aamutoimet ja hoitoon vieminen ja hakeminen.Heräsin 6.30. Meikkasin, puin, söin yhden ruisleipäpalan ja lähdin 20 asteen pakkaseen kävelemään kahden kilometrin työmatkan. Tavallisena aamuna joudun aina viemään Aavan, joten en voi koskaan kävellä.

Olin töissä kello 8. Vein eväät jääkaappiin ja avasin tietokoneen. Minulla alkoi jo kolmas työsuhde samassa työpaikassa. Työkaveri mainitsi tyttönsä lukeneen Ensimmäinen työpäivä -postaukseni, jonka kirjoitin vuosi sitten aloittaessani työpaikassa ensimmäisen työsuhteeni. Naurattaa yhä se, millaista ensimmäisenä päivänä aina on. Sellaista pientä paniikkia ja kestohymyä. Lue postaus tästä.

Työkaverit ovat sisustaneet huonettani. Huoneessani on muun muassa kolme kasvia, jotka kasvavat koko ajan ja joista osa kukkii. En minä mitään kukista ymmärrä, mutta kauniita ovat.

Söin ruokatunnilla A:n edellisenä päivänä tekemää lihapataa. Kävelin kotiin, jossa olin 16.45. Aava ja Henrik riehuivat sisälläoloon kyllästyneinä. Olivat he kuitenkin ulkoilleetkin, mutta meno oli sellaista ”nujuamista”. Istuin sohvalle, ja Henrik tunki ihan vain Aavaa ärsyttääkseen syliini. Jäin painijoiden alle.

Meillä A. tykkää ruuanlaitosta ja laittaakin ruuan aina, kun ehtii. Olikin ihan luksusta käydä valmiiseen pöytään. Ruuan jälkeen Aava selaili meidän ehdottomia tämän hetken kirjasuosikkeja: Puluboi ja poni -kirjoja.

Totesin A:lle, että joka aamu ärsyynnyn, kun minulla on liian vähän farkkuja. Päätimmekin lähteä heti Koskikeskukseen Tampereelle, että voisin vihdoinkin ostaa yhdet uudet farkut, joista olen puhunut jo kauan. Koululaiset jäivät kotiin. Aava pikkuinen nukahti autoon, vaikka matka ei ole meiltä Tampereelle kuin reilun vartin mittainen.

Sovitin farkkuja, jopa Freddyjä. Niitä en kuitenkaan ostanut, mutta löysin kyllä ihan hyvät, korkeavyötäröiset farkut. A. lähti etsimään parturia ja minä ja Aava otimme palasen luksusta arkeen menemällä Linkosuon kahvilaan.

Kotona Matilda oli tempaissut ja siivonnut huoneensa laatikoita myöten, mikä oli kyllä mahtava juttu. En olekaan vielä ehtinyt esitellä uutta kotiamme kuin tässä olohuonepostaksessa, joten tässä nyt palanen Matildan huonetta. Ostin farkkujen lisäksi yhden syntymäpäivälahjan, heräteostoksena Koiramäki-kirjan sekä perhekalenterin, jollaista ilman en enää pärjää. Kirjoittelin kalenteriin sovittuja menoja kaikkien kohdalle.

Matilda tyhjensi astianpesukoneen, ja minä kaivoin pakastimesta marjoja iltapalaksi. Aava ja Henrik himoitsivat jäisiä mansikoita. A. soitti pianoa.

A. pesi Aavan hampaat ja minä peittelin Aavan nukkumaan. Tällä kertaa emme lukeneet iltasatua, kun meni vähän liian myöhään. Laskin, että Aavan sängyssä oli 12 pehmolelua. Mahtui kuitenkin tyttökin mukaan sänkyyn. Aavan huone oli taas täynnä päivän aikana syntyneitä taideteoksia.

Peittelin Henrikin nukkumaan. Sain luvan kuvata myös unikoiran, joka on ollut hänellä vastasyntyneestä asti. Kävin sanomassa Matildallekin hyvää yötä.

Pesin hampaat, vaihdoin yökkärin ja avasin tietokoneen. Luin muutamia Kaksplussan blogeja ja katsoin sitten uusimman Elossa 24 h -jakson. Oli luksusta käydä nukkumaan ilman herätyskellon virittämistä. Ihana loppiainen!

Pidätkö tällaisista postauksista? Onko kivempi lukea aihepostauksia vaikka sisustuksesta, ruuanlaitosta, keliakiasta tai lasten ikävaiheisiin liittyvistä jutuista vai tykkäätkö lukea arjestamme? Olen superiloinen, jos jaksat jättää kommentin! 

Lue myös

X