Yli pyykkivuorten

Ultra Bra, sinä lähdit pois. Kiitos, että palaat!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Ultra Bran paluu, Ilosaarirock, Provinssirock, Ruisrock, 2017, kesä 2017, paluukeikka
Sinä lähdit pois. Minä katselin aikuisuuden parvekkeelta loittonevaa selkääsi. Kiersit vesilammikot ja arvaan ettet murehtinut tätä eroa. Minä kyllä murehdin.
Jos vietit nuoruutesi villeimmät ja kipeimmät kasvuvuodet 1990-luvulla, saatat tietää, mistä puhun. Puhun siitä, kun yön viimeinen drinkki vaihtui aamiaiseksi ja Ultra Bra jätti meidät. Noina nuoruuden hei hoi hauki -henkisinä hulvattomina vuosina olimme jakaneet päiväkirjoihimme ja ystävillemme surullisiakin juttuja ja toisaalta illoista rannoilla, jolloin mikään ei olisi voinut olla paremmin.
Yhdeksäntoistasataayhdeksänkymmentäseitsemän. Sellaista vuosilukua lapsemme eivät edes usko olleen olemassakaan, paitsi ehkä silloin, kun ei ollut vielä kännyköitä mutta oli dinosauruksia. Silloin me, Ultra Bra -sukupolvi, opettelimme aikuisuutta musiikin soidessa taustalla cd-soittimesta, johon rikkailla perheillä mahtui kaksi levyä yhtä aikaa, kumpikin omaan pesäänsä.
Ultra Bran paluu, Ilosaarirock, Provinssirock, Ruisrock, 2017, kesä 2017, paluukeikka
Kyllä, minulla on yhä nämä kaikki. En myy! Houkutusten kiihottava maku (1995) puuttuu.
Ultra Bra, se vain oli jotain suurta. Kun pääsin kesätöihin kahdeksi viikoksi, ostin palkalla Kroketti-albumin. Kuuntelin levyjä tehdessäni läksyjä ja lukiessani ylioppilaskirjoituksiin. En ymmärtänyt juurikaan kappaleiden poliittisesta sanomasta, mutta lauloin silti. Opin kuitenkin, että Shell on täällä tuomiolla ja tehdyt rikokset rangaistaan ansionsa mukaan. Ymmärsin, että ei ole itsestään selvää, ostetaanko kotimaisia vai ulkomaisia tuotteita.
Kaiken kruunasi 23.5.1999. Lähdimme isolla kaveriporukalla Itä-Suomen pikkukylästä isompaan kaupunkiin Savonlinnaan ja oikein jäähalliin. Eturivissä lauloimme, tanssimme ja lähes itkimme onnesta. Viulut soivat upeasti, Kerkko oli komea ja Terhi oli niin laiha ja kaunis pitkine hiuksineen. Siinä hetkessä oli kaikki hetken tässä.
Ultra Bran paluu, Ilosaarirock, Provinssirock, Ruisrock, 2017, kesä 2017, paluukeikka
Kroketti-levyn sisältä putosi aarre: muisto keväältä 1999.
”Minä suojelen sinua kaikelta, mitä ikinä keksitkin pelätä. Ei ole sellaista pimeää, jota minun hento käteni torjuisi.” Kaikki äitiyteni vuodet olen laulanut tätä lapsilleni, varsinkin iltaisin ja usein öisinkin. Lue tästä Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat.
”Kalat on mun kavereita, kaikki kampelat ja kolme kuhaa…” laulan kesämökillä, kun seisomme rantavedessä ja katselemme pieniä kalaparvia.
Aleksanterinkadullahan ei yksinkertaisesti voi kävellä hyräilemättä tarinaa siitä, miten kyseisellä kadulla oli valoisaa ja mulla oli laukussa yksien tyttöjen kirjoituksia. Jos puhe kääntyy Kaliforniaan, niin minähän laulan jo saman tien ruosteisista kukkuloista.
Kyllähän te tiedätte: Yön viimeinen drinkki, aamiaiseksi vaihtuu, lisäsin siihen kahvia. Veturi, taksi, valtamerilaiva. Hei pikku kissa, olet ahne ja typerä tyttö.
Ultra Bran paluu, Ilosaarirock, Provinssirock, Ruisrock, 2017, kesä 2017, paluukeikka
Ultra Bran paluu, Ilosaarirock, Provinssirock, Ruisrock, 2017, kesä 2017, paluukeikka
Oh happy days!
Miehellänikin on pari noilta ajoilta
jäänyttä kappaletta, joita hän laulelee minulle pilke silmäkulmassaan.
Toinen on varsinkin tiettyyn aikaan kuukaudesta laulettu ”Julma nainen,
naispaholainen, hänellä ei ole lainkaan tunteita…” ja toinen hiukan
härski laulu, jossa lauletaan naisesta, jolla on lähes sama nimi kuin
minulla. Kenties tiedät laulun tästä vihjeestä: ”Kaikkien kädet
nousivat, Anna oli ovensuussa. Heidän kätensä oli yhä pystyssä,
jääkaapin ovi jäi auki…”
Ultra Bra saattoi väistyä, mutta meistä hämmästyttävästi keski-ikäistyneistä faneista se ei ole lähtenyt ikinä! Hei hoi hauki!
En
enää katsele aikuisuutta parvekkeelta, Ultra Bra. Olen jo joutunut
aikuisuuden aitoja ylittävän ratsun, kiiltäväkylkisen ja tuuheaharjaisen
hevosen selkään. Pyörremyrskyistä on tullut arkipäivää myös tässä
rauhallisessa kaupungissa. Vaikka on mennyt jo monta vuotta, hämmästyin
yksi yö, miten äkkiä loppui lapsuus.
Ultra Bra. Sinä lähdit pois, mutta jo toistamiseen tulit palauttamaan meille ysärinuorille uskon tulevaisuuteen. Lupaat yhä suojella meitä kaikelta pahalta, myös siltä, että maailma kenties tuhoutuu kaksintaistelussa suurvaltojen. Minä odotin parvekkeellani kaikki nämä vuodet.
Ihanaa, että laulat taas meille, Ultra Bra. Minä siirrän sokeriastiaa ja annan sinun iskeä minua. Hymyilen sinulle pöydän yli.

Lue myös

X