Yli pyykkivuorten

Aikuisten kaverikirja

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Oona From Oona to you -blogista haastoi Kaksplussan bloggaajat aikuisten kaverikirja -haasteeseen. Otinpa aikani kuluksi haasteen vastaan, kun istuin perjantai-iltana tietokoneen ääressä ihan liian myöhään, muun perheen nukkuessa onnellisina.
Nimeni on Hanna.
Jotkut tosin kutsuvat minua Hansuksi. Jos kutsut Hanskiksi, suutun. En ole Hanski!
Olen syntynyt vuonna 1980, mikä tarkoittaa sitä, että odotan kauhulla ikää, joka täyttyy kolmen vuoden päästä. Myönnän, minulla on se mitä lukua ei sanota ääneen -kriisi.
Lapsuuskotini langallinen numero: hämmästyttävää, että en muista. Ehkä paras ystäväni muistaa sen.
Pienenä olin varma, että minusta tulee isona: luonnontutkija, jolla on vuorikiipeilyn jälkeisellä evästauolla eväänä kaakaota. Mukana on luonnontutkijakollegani, päivähoitokaverini Ilkka O.
Mutta isona minusta tulikin: toimittaja, tiedottaja, bloggaaja, äiti ja vaimo.
Täydellinen puoliso: jokainen ansaitsisi sellaisen itselleen. Minulla on, olen onnekas.
Jos saisin lisää tunteja vuorokauteen: Lukisin kirjoja enemmän. Ehkä ohjaisin luovan kirjoittamisen ryhmiä. Tapaisin ystäviä. Nukkuisin. Käyttäisin aikaa sen pohtimiseen, mistä saamme lapsenvahdin ja veisin mieheni treffeille. Antaisin keinussa vauhtia. Pelaisin lasten kanssa lautapelejä. Oikeasti ehkä vain siivoisin, bloggaisin tai katselin tv-sarjoja kuitenkin, en tiedä. Iltani ovat usein tällaista hullunmyllyä: postaus Työssä käyvän arki-illat ovat ihan liian lyhyiä.
Harrastan nyt: pyykinpesua, ruuanlaittoa, satujen lukemista, leipomista, päivän kuulumisten kyselyä, harrastuksiin kuljettamista, perheenjäsenten halaamista aina heidän kulkiessaan ohitseni, bloggaamista ja liikuntaa, kun sille aikaa jää. Haluaisin ehtiä enemmän lukemaan kirjoja ja katsomaan hyviä sarjoja.
Parin lasillisen jälkeen perjantai-iltana kuuntelen Spotifystä: hmmm… En oikeastaan tee kumpaakaan. Kuuntelen musiikkia lähinnä autossa ja viiniä saatan juoda joskus viiniloppuna lasillisen. Kuuntelen Suomipoppia autossa.
Noloin teeveeohjelma, josta pidän: Huippumalli haussa.
Bravuurini keittiössä (viinin lipittämistä ei lasketa): raakakakut, kuten suklaa-juustokakku.
Melkein hävettää kertoa, mutta itken aina kun: katselen videoita, joissa ihmiset ovat onnellisia. Saatan itkeä myös koiranpennuista ja kissanpennuista kertovista videoita, ihmisten julmuudesta ja ihmisten ja eläinten syntymästä kertovista videoista.
Lapsuuteni lempilelu: Tessu-niminen pehmolelukoira. Koirani Nelli soi siltä silmän. Otin Tessun kiireesti talteen. Lapset eivät ole juurikaan leikkineet sillä. Cavalier Nelli elää muistoissa, lue tästä.
Lempilelu nykyään: kännykkä tietysti. Olen riippuvainen, mutta se ei haittaa minua. Kännykkä ja some ovat tuoneet elämääni paljon hyvää, kuten ystäviin yhteyden pitämistä, uutta tietoa monista asioista sekä arjen iloa ja huumoria.
Salainen paheeni: Syön lapsilta salaa joskus suklaapatukan.
Ei kun se ihan oikea salainen paheeni: Syön lapsilta salaa usein suklaalevyn.
Viisaus, jonka olen tähän mennessä oppinut: kannattaa tehdä kaikkensa, että lapset oppivat nukahtamaan yksin vain sänkyyn jättämällä. Meillä ei ole koskaan ”nukutettu” yhtäkään lasta, aina vain jätetty yksin nukahtamaan pinnasänkyyn, vaunuihin ja isompana omaan sänkyyn. Yksilöllistä, tiedän kyllä hyvin, ei toimi kaikilla, mutta meillä toiminut jostain syystä aina kaikkien kohdalla heti, aina vastasyntyneestä asti. Maksimoi sen vähäisen oman ajan, jota ilman en pärjäisi.

Lue myös

X