Yli pyykkivuorten

Serkut: yhtä rakkaita ja ärsyttäviä kuin sisarukset

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Viikonloppuna ne tulivat taas. Ne ärsyttävät penskat, jotka heräävät lauantaiaamuna ennen seitsemää, tulevat hyppimään päälle, sytyttävät valot huoneeseen, juoksevat huoneesta pois ja laittavat telkkarista lastenohjelmat täysillä päälle. 
Ne vievät just sen Aku Ankan, joka itsellä sattuu olemaan kesken. Ne ovat koko ajan liikkeessä, etenevät kärrynpyörillä ja riehumisliikkeillä ja hyppäävät roikkumaan niskaan.
Ne ovat koko ajan äänessä: kirkuvat, huutavat, laulavat sekä hittibiisejä että itse sanoittamiaan, tulevat koko ajan puhumaan ties mitä ”pehmolelut katosi, tule etsimään niitä heti nyt ja haluatko nähdä, miten kiipeän ovenkarmeja ylös” -tarinoitaan ja nauravat koko ajan.
Ne vetävät hetkessä koko vaatekaapin lattialle, jos etsivät yhtä lelua vaatteiden keskeltä. Ne haluavat koskea jokaiseen tavaraan ja tehdä itse kaiken. Ne eivät ymmärrä, että kymmenenvuotiaan pojan tavarat eivät ole tarkoitettu pienille tytöille.
Ne tunkevat syliin istumaan kirjan kanssa eikä niille riitä yhden sadun lukeminen. Ne haluavat koko ajan vaan lisää aikaa ja huomiota. Ne haluavat reppuselkään, jos ollaan vaikka paistamassa laavulla makkaraa ja pitää kävellä ihan lyhytkin matka. Ne haluavat koko ajan, että niille näytetään pelejä, joita on isomman serkun puhelimessa.
Ne piirtävät aika söpöjä piirustuksia, joita antavat lahjaksi koko ajan. Ne tulevat koko ajan tuomaan jotain barbia, jolle pitää laittaa joku irronnut jalka takaisin kiinni, koska isommat osaa auttaa semmoisissa. Ne katsovat samanlaisilla silmillä kuin jollain Petshopeilla.
Vaikka ne ovat tyttöjä ja vasta 2,5-, 6- ja 8-vuotiaita niin on ne aika söpöjä ja ihan jees. Pieninä annoksina. Ne on kuitenkin meidän serkkuja.

Lue myös

X