Yli pyykkivuorten

Isovanhemmat asuvat liian kaukana

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten

Jos jommat kummat perheemme isovanhemmat asuisivat lähellä, olisi elämä monella tavalla erilaista. Meillä on toiseen mummolaan 400 km:n matka ja toiseen mummolaan lähes sama, vain 30 km:ä vähemmän. Lue tästä postaus Isovanhemmat 400 km:n päässä.Meillä ei ole koskaan ollut arjessa sellaista apua, että isovanhemmat hakisivat lapsen hoidosta, veisivät treeneihin tai uimahalliin, jäisivät sairaan lapsen kanssa kotiin tai kävisivät vaikka laittamassa meille ruuan uuniin. Hämmästyin todella paljon, kun kuulin kerran, että yksi perhe vei lapsensa mummolaan Prisma-reissun ajaksi. Se tuntui yksinkertaisesti erittäin kummalliselta.

Koska emme ole koskaan saaneet apua lastenhoitoon, emmekä ole sitä osanneet kaivatakaan. Olemme hyvä tiimi, ja tykkäämme olla yhdessä kotona. Kumpikaan meistä ei ole esimerkiksi politiikassa mukana, joten kummallakaan ei ole pitkiä kokouksia arki-iltaisin. Olemme aina selvinneet kahdestaan. Hätätilanteissa olemme kysyneet apua ystäviltä tai hankkineet maksullisen lapsenvahdin.

Meillä on kuitenkin se onni, että meillä on neljä nuorta ja hyvässä kunnossa olevaa isovanhempaa, jotka haluavat olla elämässämme läsnä. Lomilla heidän luonaan ja kesämökeillä saamme täysihoitoa, huolenpitoa, rakkautta ja seuraa. Se ei ole millään tavalla itsestäänselvyys. Olen siitä kiitollinen.

Vanhempani olivat juuri meillä talvilomallaan neljä päivää. He hoitivat Aavaa meidän ollessa töissä, tekivät ruokia, siivosivat, lukivat satuja, kuljettivat lapsia kouluun ja treeneihin ja istuivat kanssamme iltaa. Pääsimme myös elokuviin ihan kahdestaan! Olipa tosi kivaa! Ihanaa, että meillä on heidät!

Isovanhempien tulo: Riehumishetkiä ja satujenlukuhetkiä yhdessä isovanhempien kanssa ekana aamulla ja vikana illalla.

 

Lähellä ja kaukana asumisessa on muutamia eroja. Tässä joitain niistä.

Tapaaminen arjessa

Jos asuisimme lähellä, voisimme pullia leivottuamme kutsua heidät iltateelle. Voisimme vapaana iltana piipahtaa kylässä. Isovanhemmat voisivat tulla kevätjuhliin ja sählymatseihin. Jokainen lapsista voisi yksin mennä isovanhempien luo yökylään. Voisimme tapaamisen jälkeen ajella kotiin nukkumaan. Tekisimme myös yhdessä aikuisten juttuja. Kävisin vanhempieni tai anoppini kanssa shoppilemassa, kävisimme yhdessä konserteissa ja tapahtumissa. Näkisimme ilman sitä härdelliä, joka monesti syntyy siitä, että on monta pientä lasta mukana.

Koska asumme kaukana, on tapaaminen aina kuin lähtisimme hengellisiin seuroihin. Tulemme kimpsujen ja kampsujen kanssa isona laumana ja viivymme kauan. Matkalaukkuja siellä ja täällä, pienten lasten rikkoutuneita rytmejä, siskonpetejä ja paljon tiivistä yhdessäoloa. Lapset rakastavat mummolareissuja. Tapaamiset ovat pitkiä, mutta samalla intensiivisia. Tapaamisista otetaan kaikki irti, myös mehut. Mehut kaikista ihmisistä, myös huolella pullotetut marjamehut. Palaamme kotiin pestyt pyykit mukana ja kerätyt sienet ja hillotetut mansikat ja pullotetut mehut kainalossamme.

Isovanhempien tulo: Ihana iltapalahetki yhdessä perjantain tullen! Ihanaa kattaa pöytään lisää lautasia.

 

Auttaminen

Jos asuisimme lähellä, voisimme käyttää tarvittaessa mummolan koiraa ulkona, lainata puolin ja toisin vaikka autoja, kastella reissujen aikana kukkia ja auttaa toisiamme remonttihommissa. Kauppaan mennessä saattaisimme kysyä, että tuodaanko heillekin jotakin. Voisimme käydä mökillä haravoimassa ja osallistua puiden pilkkomiseen.Koska asumme kaukana, emme voi auttaa. He eivät voi hakea lasta hoidosta työpäivän venyessä emmekä me voi vaikka olla mukana mökin remontoimisessa.

Suhde lapsenlapsiin

Jos asuisimme lähellä, olisi mummola paikka, jonne lapset voisivat mennä yksin. Olisimme usein toistemme arjessa mukana, jolloin lapset kertoisivat luonnollisemmin isovanhemmille koulu- ja harrastuskuulumisiaan.Koska asumme kaukana, viestimme WhatsAppiin perustamassamme perheryhmässä. Ryhmässä näytetään koepaperit, uudet kodin sisustusratkaisut ja kuvat siitä, mitä kukakin touhuaa tällä hetkellä. Uskon, että suhde on yhtä hyvä kaukana asuessa kuin se olisi lähelläkin asuessa.
Isovanhempien tulo: Heti toisena iltana kahdestaan elokuviin! Uskomaton vapauden, aikuisuuden ja tavallisesta arki-illasta nauttimisen fiilis!

 

Lasten syntymäpäiväjuhlat

Jos asuisimme lähellä, järjestäisimme lapsillemme syntymäpäiväjuhlat, johon kutsuisimme isovanhempia, kummeja, serkkuja ja muita sukulaisia.

Koska asumme kaukana, ei meillä ole koskaan lapsilla sukulaissynttäreitä. Lapsille järjestetään vain yhdet juhlat, joihin kutsutaan ystäviä. Ei ole järkevää kutsua sukua 200-400 km:n päästä pariksi tunniksi kahville. Juhlimme sitten, kun saamme kaukana asuvat sukulaiset tai ystävät seuraksemme koko viikonlopuksi.

Isovanhempien tulo: Ei Aavan vientiä päiväkotiin, vaan yhteinen koulu- ja työmatka kävellen koululaisten kanssa. Harvinainen hetki yhdessä.

 

Oma vapaa-aika

Joskus vähän harmistuin, kuin luin, että joku kirjoitti ihan päättäneensä ottaa itseään niskasta kiinni ja alkavansa käydä kerran kuussa miehen kanssa kahdestaan jossain. Tuntui hämmentävältä lukea, että jollakin se on vain päätöksestä kiinni. Nykyään voimme käydä vaikka kaupassa niin, että Matilda hoitaa Aavaa, mutta ei näin ole kauan ollut. Yli kymmenen vuotta olemme selvinneet arjen kiemuroista pienten lasten kanssa keskenämme, mutta hyvin olemme pärjänneet. Itsellemmehän me olemme lapset tehneet, ja vielä monta.

Jos asuisimme lähellä, kävisimme silloin tällöin elokuvissa, syömässä, shoppailemassa tai vaikka uimassa kahdestaan. Isovanhemmat kyllä hoitaisivat lapsia mielellään.

Koska asumme kaukana, emme käy kahdestaan oikeastaan missään. Useimmiten käymme jossain niin, että toinen jää lasten kanssa. Muutaman kerran olemme ottaneet lapsenvahdin tai pyytäneet apua ystäviltä. Huhtikuussa yritämme järjestää poikkeuksellisesti kaksi sovittua menoa niin, että voimme kumpikin lähteä. Toivottavasti onnistuu!

Isovanhempien tulo: Perjantai-iltana aikuisten hetki viinin ja Alfapetin äärellä.

 

Kiitollisuus

Jos asuisimme lähellä, toivon, että emme pitäisi itsestäänselvänä sitä, että isovanhemmat osallistuisivat arkeemme ja auttaisivat meitä. Toivon, että osaisin kiittää ja arvostaa.

Koska asumme kaukana, yritän muistaa kiittää siitä, miten ihanasti he tekevät meillä kotitöitä ja meidän ollessa heillä passaavat meitä ja miten he huomioivat lapset koko ajan. Yritän muistaa taas ensi kerralla auttaa heitäkin, kun kohtaamme. Kiitos, että haluatte olla elämässämme läsnä huolimatta siitä, että me olemme lähteneet näin kauas teistä ja matka puolin ja toisin on hyvin pitkä!

Lue myös

X