Yli pyykkivuorten

Kukaan ei osta enää kirpputorilta!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
Duplo
Duplo

Note to myself: Älä enää ikinä varaa yhtään kirpputoripöytää. Oikeasti, ei. Ei enää ikinä.

Eilen illalla menin kello 16 Aavan huoneen isoon vaatehuoneeseen. Kävin läpi Aavan vaatehyllyt. Poistin liian pienet vaatteet sekä vaatteet, joista emme pidä. Juhlamekkojen kohdalla pohdin aika kauan – ja päätin poistaa kaapista muutaman ihanuuden, joka enää mahtuvat juuri ja juuri. Hieman haikeana hyvästelin mekot, joille ei ole enää perheessämme käyttäjää.

Kävin läpi jokaisen lelulaatikon. Lajittelin Duploista pois työkoneet ja autot, joilla Aava ei enää leiki. Otin hyllyiltä pois pikkuautot, autoradat ja nuket ja nukenvaatteet, joilla Aava ei ikinä leiki. Tuijottelin leluja haikeana. Monista muistui mieleeni Henrikin ja Matildan pikkulapsivuodet, mutta laitoin lelut kuitenkin samaan Ikean isoon kassiin, jossa Aavan vaatteet jo olivat.

Kävin läpi kaikkien lasten kirjahyllyt, Henrikin vaatehuoneen ja vielä autotallista läpi kevään vaate- ja kenkävarastot. Kannoin isoja sylillisiä tavaroita yläkerran aulan lattialle ja istuin tavaroiden keskelle.

kirppari, kirppis

Kello 20 olin valmis. Olin lajitellut, viikannut ja hinnoitellut kaikki tavarat. Olin valmis tämän päivän kirpputoritapahtumaan, joka järjestettäisiin omassa kylässämme. Koko projektilleni oli selkeä tavoite: piakkoin hankittavan lasten trampoliinin rahoituksen pesämunan hankinta.

Ajelin tapahtumaan ja asettelin pöydälle kaikki tavarat.

Vuosien kokemuksella olin varannut mukaan vain hyvää tavaraa: Duploja, Puppe-kirjoja, merkkivaatteita. Ehjiä, puhtaita, kestäviä ja hyviä tuotteita. En mitään sellaista surkeaa, mitä en itsekään ostaisi. Hintani olivat pieniä, minkä lisäksi pöydälläni oli lappu, jossa luki, että saa tinkiä.

kirppari, kirppis

En tiedä, oliko syynä markkinoinnin epäonnistuminen, hyvä sää, palmusunnuntai ja virpomiset, äänestys vai kaikki niistä, mutta paikalla oli vain kourallinen ostajia. Muutama Duplo, nukke ja pikkuauto vaihtoivat omistajaa, mutta siinä kaikki. Yhtä huonosti meni muillakin pöydillä.

Onko vain niin, että kukaan ei enää tarvitse mitään eikä varsinkaan käytettynä? Onko mukavampi ostaa uutta? Miksi yhdellä lapsella ollut, virheetön 100 euron Reimatecin haalari ei mene 8-10 eurolla kaupaksi? Miksi tavalliset, siistit ja kauniit, 2010-luvun lastenvaatteet eivät kiinnosta?

Onko kaikilla vain yksinkertaisesti jo kaikkea niin liikaa, että Puppe-kirjakaan ei mene 1-2 eurolla? Täytyykö summan olla 0,10 euroa, että sitä edes katsotaan? Etsitäänkö kirppiksiltä enää vain Vimman Lettejä ja Gugguun mekkoja ja Blaa!:n tunikoita, ja niitäkin alle eurolla kappale?

Missä ovat ne lapsiperheet, joilla on tiukkaa? Miksi he eivät osta kirpputoreilta kaikkia mahdollisia lasten leluja, mitä ikinä voi kuvitella, pikkukolikoilla? Jos keppihevosen saa vaikka kahdella eurolla, trendikkään yksisarvisponipehmon eurolla ja auroradan kolmella eurolla, niin onko se liikaa? Onko liikaa, vaikka hintana olisi 0,10-0,50 euroa?

Jos niin on, että kirpputoreja ei enää tarvita, niin silloinhan kaikilla meillä on tarpeeksi kaikkea, talous on kunnossa ja kierrättäminen turhaa?

kirppis, kirppari

On mahtavaa saada kaapeista pois tavaroita, eikä kukaan mene kirpputorille rikastumaan. Kuitenkin tuntuu siltä, että vaikka kahdeksan vuotta sitten lasten lelut ja vaatteet menivät kaupaksi kirpputoreilla. Nyt ei enää mene – paitsi ehkä ne Vimmat ja vastaavat. Tavalliselle tavaralle, kuten vaikka Me and I:n vaatteille, ei ole enää kysyntää.

Ei ole todellakaan ensimmäinen kerta, kun lähden kirpputoritapahtumasta tai myyntiviikon jälkeen kotiin lähes saman tavaramäärän kanssa. Sain tänään käteeni kolmen tunnin myynnistä reilun 20 euroa, mistä vähennetään 10 euron pöytämaksu. Luovutin tuntia ennen tapahtuman loppumista. Olin niin ärsyyntynyt, että ostin rahoilla kahviosta suklaakakkua kotiinviemiseksi. Se siitä trampoliinin pesämunasta. Kakku oli hyvää.

Minua ärsytti se, että tiesin, että tässä käy näin. Käytin viikonlopustani seitsemän tuntia siihen, että sain reilun kympin. Jotenkin ajattelin, että edes kaikki Duplo-autot ja -työkoneet menisivät, mutta eivät ne menneet.

Kotimatkalla pudotin kaksi pussillista vaatteita vaatekeräyslaatikkoon. Kaksi kassillista leluja ja kirjoja vien päiväkotiin tai seurakunnan diakoniatyöhön. Ärsyttää, että en tehnyt sitä heti, vaikka tiesin, että tavara, ainakaan meidän tavaramme, ei ole kovaa valuuttaa kirppismyynnissä.

Seitsemän tunnin sijaan olisin käynyt kaapit läpi kahdessa tunnissa, mutta olisinko siihen ryhtynyt nyt, sitä en tiedä. Pääasia, että tavarat eivät palanneet meille kotiin joko väärässä paikassa lojuvina kasseina tai takaisin samoille paikoille.

Ensi kerralla, kun käyn kaapit taas läpi, lahjoitan heti tavarat pois jonnekin, missä ne otetaan heti vastaan. En myy kirpputorilla enkä netissä. En mittaa kai-kai:ta, en odota yv:tä enkä av:ta, tavarat eivät kulkeudu mukanani Rovaniemelle tai Porvooseen enkä odota, että kysytään mieheltä ja että haetaan, jos saadaan kyyti. Kierrätys on mahtavaa, mutta nyt lähiaikoina olen kyllästynyt siihen niin, että en enää yritä yhtään mitään – ainakaan käytä arvokkaasta viikonlopustani seitsemää tuntia. Se on paljon, se on lähes kokonainen työpäivä.

Saatko sinä myytyä tavaroita live- ja nettikirpputorilla? Mitkä tavarat menevät kaupaksi? Jaksatko pestä, silittää ja hinnoitella? Onko joku muukin kyllästynyt kirpputorimyymiseen?

Lue myös

X