Yli pyykkivuorten

Perheellinenkin voi olla yksinäinen

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
äitiys
äitiys

Vaikka minulla on iso perhe, olen välillä yksinäinen. Sitä voi olla vaikea sivusta huomata.

Arkemme on välillä täynnä aikatauluja, kiirettä ja metatöiden ilotulitusta. (Lue tästä postaus Työssäkäyvän arki-illat ovat liian lyhyitä.) Joskus iltaisin tuntuu, että en jaksa edes puhua yhtäkään sanaa. Usein koko päivä on mennyt lähes toisten ihmisten ihossa kiinni. Silti joskus olen yksinäinen.

Parisuhde on siitä vinkeä juttu, että saa elää ja asua parhaan ystävänsä kanssa. Perhearki taas on siitä vinkeä ajanjakso elämässä, että tämän parhaan ystävänsä, joka on tietysti myös rakastaja, kanssa ei voi tuosta noin vain tehdä hauskoja asioita yhdessä. Yritys Perhe Ab:n jaettu johtajuus vaatii kummaltakin osakkaalta välillä 24/7 työtä, eikä silloin voi lähteä noin vain vaikka leffaan. Toki lähes joka päivä saa olla yhdessä, mutta vaikka lähtö terassille, hotellilomasta puhumattakaan, ei onnistukaan helposti.

Vaikka paras seura on koko ajan lähellä, perhearjessa ei onnistu yhdessä tekeminen ilman valtaisia järjestelyjä. Myös arjen aikataulut ja rutiinit käyvät usein työstä: työ, työmatkat, kotityöt, remontit ja lasten harrastukset ja hoitaminen vievät usein kaiken ajan ja voimavarat.

Perhearjessa on joskus helpompaa lähteä lenkille, keikalle tai shoppailemaan ystävän kuin puolison kanssa erityisesti, jos haluaa joskus mennä ilman lapsia. Toisaalta myös rakkautta on jäädä välillä itse lasten kanssa kotiin, että puoliso pääsee. Olenkin jo aiemmin kertonut, että tukiverkot ovat meillä 400 km:n päässä, joten emme helposti pääse minnekään kahdestaan.

Vaikka parisuhde on elämän merkittävin suhde, kummallakin on hyvä olla myös omia ystäviä, joiden alusvaatteita ei arjessa pese.

Ystävät satojen kilometrien päässä

Minun on helppo tutustua ihmisiin. Voin heti nimetä kymmenen ihmistä, joille voin kertoa kaiken ja jotka lähtisivät keskellä yötä tulemaan luokseni, jos minulla olisi hätä. Saan heiltä syvää ystävyyttä, mutta he asuvat kaukana ympäri Suomen. Ystävyyden esiliinana ja ainoana mahdollistajana on useimmiten kännykkä. Erityisesti muuttaessamme Jyväskylästä Pirkanmaalle jäi monta hyvää ystävää ja siskoni pitkän matkan päähän.

Olen yksinäinen sillä tavalla ja siksi, että minulla ei ole arjessa ystävää, joka tulisi illalla meille tapaamaan vain minua tai lähtisi kanssani terassille. Vaikka minulla on upea, iso perhe ja olen hyvin onnellinen mieheni kanssa, olen välillä vähän yksinäinen, koska minulta puuttuu lähellä asuva ystävä.

Asuimme Pirkanmaalla ensin rivitalossa, jonka yhteisöllisyyttä rakastin. Minusta oli ihanaa, että lapsia tuli ja meni sisään ja ulos ja että taloyhtiössä oli minullakin ystäviä. Juttelimme pihan naisten kanssa hiekkalaatikon reunalla, ovensuussa, toistemme kodeissa kahvikuppi kädessä ja taloyhtiön läheisellä rannalla kesäiltoina kuoharilasi kädessä. Kun muutimme omakotitaloon loppukesällä, kaikki tämä loppui, kun ystävät eivät olleet enää samassa pihapiirissä. Se vain jäi. 

Tapaaminen ilman siivosta ja leivontaa

Minulla on kyllä kotikunnassani ihania työkavereita ja ystäviäkin, mutta ei ole tällaista rennon tapaamisen kulttuuria. Meillä on kyllä perhetuttuja, joiden tapaamiseen varaamme koko viikonlopun tai vaikka lauantain koko perheelle. Ennen tapaamista suunnittelemme menun ja viikonlopun ohjelman ja siivoamme ja leivomme. Aavan kavereiden vanhempia saatan joskus tavata, mutta kukaan ei tule meille vain tapaamaan minua. Jos lapsi ei ole kotona, minuakaan ei tulla tapaamaan.

Kaipaan vain, että olisi ystävä, joka keskellä arkista työviikkoa työntäisi sohvaltani pyykit ja lelut lattialle, istuisi sohvalle, nostaisi jalat sohvapöydälle ja huokaisi, että ”Oliko sullakin yhtä p*ska päivä ku mulla?”. Hakisin meille teemukit, kähveltäisin lapsilleni lauantaille varatun karkkipussin ja sitten puhuisimme päivästämme sohvallamme.

sohva, Ikea Liatorp

Mistä perheellisen yksinäisyys johtuu?

Mistä perheellisen yksinäisyys johtuu? Johtuuko se siitä, että on niin kiire perheen ja työn keskellä? Työssäkäyvä ei ehdi leikkipuistoon eikä pääse enää perhekerhoon. Tai sitten siellä leikkipuistossa ei ole ketään tai perhekerhossa kaikki muut tuntevat jo toisensa.

Ajattelevatko muut, että perheellinen ei kuitenkaan ehdi tai jaksa lähteä mukaan minnekään? Toisaalta usein se onkin niin. Esimerkiksi omiin harrastuksiin ei ole aina mahdollista sitoutua. Kotiin on helppo jäädä ja sinne pitääkin yleensä jäädä. Lasten iltatoimet syövät ison osan arjesta, mutta kuitenkin juuri sen arjen pyörityksen keskellä kaipaisi ystävää.

Yksinäisyys näkyy niinkin, että haluaisin joskus iltaisin lähteä kotoani käymään jossakin yksin, mutta ei ole paikkaa, missä lähteä käymään. En ole keksinyt kuin ulkoilun, lenkkipolun, salin, kirjaston ja kaupat. Ei ole mitään paikkaa, missä lähteä vain käymään, kun ei ole mummoloita lähellä eikä ystävää, joka olisi kuin sisko.

Haluan ystävän, jonka luokse saan tulla vaikka ystävä ei olisi siivonnut kuukauteen eikä harjannut hiuksiaan viikkoon. Haluaisin olla tervetullut arjen keskelle ilman, että tuloni olisi ystävälle stressin aihe. Ei ole ketään, keneltä kysyä, että lähdetäänkö käymään nyt heti vaikka Ikeassa.

Tai ehkä minulla olisikin, montakin.

äitiblogi

Ehkä moni muukin on yksinäinen

Uskon, että en ole ainoa perheellinen yksinäinen. Kiire ja muut arjen vaatimukset sitovat meidät kotiin. Lapset ja parisuhde syövät ajan ystävyyssuhteilta. Uskon, että moni ajattelee samoin kuin minä, että ehkä kaikilla muilla on varmasti koko ajan jotain tekemistä ja ihmisiä ympärillä. Ei tule edes kysyttyä ketään kylään.

Tai ehkä oikeasti on niin, että kaikilla muilla on perhe, suku ja lapsuus- ja opiskelukaverit aina lähellä? Ehkä harva asuu itselleen vieraassa maakunnassa niin kuin me.

Uskon, että muutkin perheelliset ovat joskus yksinäisiä. Olenkin ottanut nyt askeleen eteenpäin ja laittanut parille kaverille viestin:

”Tulisitko joku ilta meille juomaan kupin teetä ja istumaan meidän sohvalle? Ei siivouksia, leipomisia eikä tuliaisia. Tulisit vain käymään.”

Jään odottamaan, ja muistan kysyä, onko joku muukin ystävän seuraa vailla. Rohkaistu sinäkin kutsumaan naapuri tai leikkipuiston äiti iltateelle ilman sen kummempia valmisteluja. Ehkä hänkin on yksinäinen.

 

Ehditkö tavata ystäviäsi perhearjen keskellä? Viekö perhearki ystäväsi? Oletko yksinäinen?

 

Lue myös

Työssäkäyvän arki-illat ovat ihan liian lyhyitä.

Isovanhemmat asuvat liian kaukana.

Nainen tarvitsee tällaisia ystäviä.

Lue myös

X