Yli pyykkivuorten

Koululaisen kasvio: koko perheen ilo vai stressi?

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
kasvien kerääminen
kasvien kerääminen

Kun keski-ikäiset puhuvat koulumuistoistaan, moni mainitsee kasvion keräämisen. Aika monelle kesäiset niittyjen kahlaukset ovat jääneet mieleen jonkin sortin traumana. Niin tai näin, muisto yhdistää monia keski-ikäisiä.

Lasteni yli 90-vuotias isoisoäiti keräsi kouluaikanaan 80 kukkivaa kasvia. Minun äitinikin keräsi oppikoulun toisella luokalla eli 12-vuotiaana 40 kasvia ja seuraavana vuonna toiset 40 kasvia. En tiedä, millä perusteella isoisoäiti valitsi kasveja, mutta äitini sai itse päättää, mitkä kasvit hän keräsi.

Minun ikäluokkani ei kerännyt kasviota, tai ei ainakaan minun kotikunnassani kerätty. Olen siis täysin ulkona tästä tiettyyn aikaan kukkivien kasvien keräämisestä ja kuivattamisesta kesäloman aikana.

Tänä keväänä seitsemättä luokkaa lopetteleva Matilda tuli kotiin kasvio-ohjeen kanssa. Kesän aikana hänen on kerättävä 20-40 kukkivaa kasvia, jotka on tarkasti lueteltu. Kerätty määrä vaikuttaa suoraan kahdeksannen luokan biologian numeroon.

voikukka, kesä

Kasvio-stressi yltyy

Kun kuulin kasvion keräämisestä, ahdistuin ja stressasin. Onko tosiaan niin, että kesälomallekin täytyy antaa läksyjä ja vielä tuollainen tehtävä, jota täytyy tehdä koko kesä? Kasviolistassa oli jokaiselle kesän kuukaudelle omia kukkivia kasveja, joiden kukinta-aikaa täytyy seurata skarppina lähes koko ajan. Alku meni jo mönkään: sinivuokon kukinta meni niin nopeasti ohi, että Matilda ei ehtinyt saada talteen sinivuokkoa viimeisten kokeiden ja kevätjuhlaharjoitusten keskellä.

Tunnustan, että en tunne luonnonkukkia kovinkaan hyvin. Olen itse asiassa aika surkea niiden tunnistamisessa. Minua stressasi ajatus, että kesä menee jatkuvassa kukkien perässä metsässä hortoilussa. Muistaako 13-vuotias varmasti asian itse? Entä, jos tietty kukka kukkii, kun olemme lomalla poissa Suomesta? Osaako hän kuivattaa kasvit oikein? Onko perheen pakko osallistua?

kesä, luonto, kasvio

Kasvio jo alakoulussa

Ystäväni asuu Keski-Suomessa Muuramessa, jossa kasvion kerääminen on koko perheen juttu. Muuramessa kerätään 30 luonnonvaraista kasvia alakoulun loppuun mennessä. Aivan kuten meidänkin kunnassa, lapset saavat itse valita, keräävätkö kasvit kuivattaen vai digikuvaten. Opettajat alkavat muistutella perheitä asiasta jo kolmannella luokalla. Ystäväni mukaan perheestä ja lapsesta riippuen lapsi kerää kasvit itse hyvinkin itsenäisesti tai on vain mukana, kun vanhemmat tunnistavat ja opastavat. Kasviota ei arvostella.

13-vuotias on kuitenkin aika iso keräämään kukkia, isompi kuin alakoululainen. Hänet voi vastuuttaa itse tekemään oman läksynsä. Se ei ole vanhempien kesätyö vaan hänen. Vaikka meillä voi itse valita, kuinka monta kukkaa kerää ja samalla mihin arvosanaan pyrkii, niin silti pohdin, että ehkä vaikka vuoden vanhempi nuori olisi vielä motivoituneempi hommaan. Pitkä lista vaatii myös aikamoista kasveihin tutustumista, että ne varmasti tunnistaa luonnosta.

kasvit, puutarha, kesä

Perhekin oppii kasvit

Ahdistukseni ja stressini meni itse asiassa aika nopeasti ohi. Olemme nyt käyneet kahdestaan muutaman iltalenkin aikana keräämässä kasveja. Kerääminen on opettanut minuakin paljon. Enpä oikeastaan ole huomannut, mitä paljon kukkivia kasveja on ihan lähimetsässämmekin. Nyt tunnistan myös ainakin seitsemän eri sammalta.

Matilda on päättänyt kerätä niin paljon kasveja listaltaan kun vain löytää. Kannustin häntä keräämään ihan oikean kasvion, kun siihen kerran ryhtyy. Hän teippaa kuivatun kasvin paperille, kirjoittaa tietokoneella kasvin viereen sen nimen ja keräyspaikan ja -ajan ja laittaa kasvit muovitaskuun kansioon. Kasviosta tulee hauska ja säilyvä muisto.

Koko kesän kestävä projekti opettaa lasta myös pitkäjännitteisyyteen ja prosessityöskentelyyn. Jos yhtenä päivänä tekee työtä kasvion eteen vaikka kolme tuntia, työtä saa valtavasti eteenpäin. Asia ei ole koko ajan ahdistavana tekemättömänä työnä mielessä, kun sen eteen tekee silloin tällöin kunnolla töitä – ja ajoissa. Koen kuitenkin, että vanhemman on hyvä olla mukana ainakin muistuttamassa, lempeästi patistamassa ja sopivasti kiinnostuneena prosessista.

Alakouluikäisen lapsen koko kesän prosessi tuntuisi työntäyteisen kesän päälle ainakin aluksi ajatellen kurjalta vanhempien tehtävältä. Toisaalta taas nyt, kun meillä työ tuli vasta kahdeksannelle siirtyvälle ja Matilda on jo pitkällä projektissaan, ajattelen, että kasvion kerääminen on upea juttu digiajan keskellä eläville lapsille ja vanhemmillekin.

Ehkä olen jopa innostunutkin. Kasviosta puuttuu nyt ainakin vielä keltapiisku, kangasmaitikka, suopursu, suokukka, riidenlieko ja taikinamarja. Opin siis pian tunnistamaan nekin, jos ehdin tytön mukaan metsiin ja soille. Osaan myös tunnistaa Aavan hiekkakakkukukkapitsasta jo monta ainesosaa, heh.

kasvit, kukat, luonnonmukaiset kasvit

Täytyykö teidän kunnassa tehdä kasvio? Missä iässä? Onko se mielestäsi vain yksin koululaisen tehtävä?

Oletko sinä kerännyt kasvion? Jäikö trauma vai tykkäsitkö?

Lue myös

X