Yli pyykkivuorten

Kaunis kiitos kaikesta, päiväkodin kasvattajat!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
päiväkoti

– Olisitpa sinä päiväkodin hoitaja ja X (hoitajan nimi) minun äiti.

– Olisiko se ihanaa?

– Joo!

– Mutta sitten sinä et enää näkisi kesän jälkeen minua.

– Niin, hän huokaisi onnellinen ja haaveileva hymy kasvoillaan.

Ei ollut ihan ensimmäinen kerta, kun Aava toivoi, että hoitaja olisi hänen äitinsä enkä minä. Mitä minä siitä ajattelen? Se tuntuu aivan ihanalta!

päiväkoti

**

Kolmen asuinkunnan, kolmen lapsen ja 13 vuoden (miinus äitiyslomat ja hoitovapaat) päivähoitokokemuksella takanamme on kolme perhepäivähoitajaa ja kolme päiväkotia. Kaikki päättyy joskus, niin myös meidän perheemme päivähoitokausi. Syksyllä Aava siirtyy koulun eskariin.

Tunnelmat ovat haikeat. Ehkä parhaiten meidänkin tunnelmiamme kuvasi samassa elämänvaiheessa elävä ystäväni, joka kirjoitti Facebookiin näin:

”Rakas päiväkoti. Kiitos hiuksiin väkerretyistä leteistä, kynttilänvalossa vietetyistä kanelintuoksuisista riisipuuroaamuista ja hellepäivinä vesialtaan äärellä loiskutelluista iltapäivistä. Kiitos, että kuopuksemme sai kasvaa ja kukoistaa omana itsenään. Meillä tulee ikävä.”

Lisään vain, että kiitos, että sanotte näin: ”Kiitos, että toit lapsesi iloksemme”.

**

Kiitos perhepäivähoitaja, joka avasit oven aina kyykyssä niin, että kasvosi olivat lapsen kasvojen tasalla. Kiitos, että otit aamulla vastaan ensisijaisesti lapsen etkä vanhempaa. Kiitos pieni yksityinen päiväkoti, kun jaksoitte niin usein sanoa sydämestänne, että lapsemme ovat suuri riemu ja onni ja heitä on ihana odottaa aamuisin.

Kiitos kaikki te lastenhoitajat, lastentarhanopettajat ja perhepäivähoitajat, että olette ottaneet vastaan koko perheen sekä kaiken sen: arjen väsymyksen, uhmaraivarit ja unohtuneet kurahousut. Kiitos, että syliin on saanut aina tulla.

Kiitos.

lapsen keliakia

**

Yritin kysyä Aavalta joitain ajatuksia hoitajista heidän kortteihinsa. Tämän mielellään äitiin vaihdettavan hoitajan kohdalla hän levitti kätensä sivuille kuin halatakseen. Silmät tuikkivat ja suu oli täynnä naurua, kun hän huusi:

– Rakastaaaaaaan!!!!

Ei ole ihan sama, kuka hoitaa lasta silloin, kun hoidolle on tarvetta. Voisiko lastaan antaa päivien ajaksi ihanampaan paikkaan kuin ihmisten luo, joita lapsi rakastaa? Sellaista hoitopaikkaa toivon ihan jokaiselle lapselle.

On ihanaa, jos lapsi rakastaa hoitajaa yhtä paljon kuin vanhempiaan, tai omasta mielestään hetkittäin jopa enemmänkin. Se on onni ja siunaus.

Lue myös

X