Yli pyykkivuorten

Jos meillä ei olisikaan iltatähteä…

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
sisarukset
Muutamia vuosia sitten jossain päin maailmaa kaukana kotoa.
sisarukset

ruokailu olisi helppoa. Ketään ei tarvitsisi auttaa pihvin leikkaamisessa eikä vahtia, ottavatko kaikki varmasti myös kasviksia. Laseja kaatuilisi paljon vähemmän, ja ruuasta kiukuttelua kuuluisi paljon vähemmän. Lattia pöydän alla olisi siisti ruokailujen jälkeen.

omaa aikaa olisi valtavasti. Olisi hiljaista, rauhallista ja aika outoa. Tosi outoa!

…kotona olisi paljon siistimpää. Ei olisi olohuoneen sohvapöydällä rivissä pieniä muovieläimiä, pompuloita ja pinnejä jokaisten housujen taskuissa ja laukkujen pohjalla, uuteen vaihdettuja prinsessamekkoja rytyssä siellä täällä, eväsretkileikkiä varten muoviastioilla, kankailla ja barbeilla täytettyjä reppuja keskellä eteistä…

lomilla ja matkoilla olisi huomattavan paljon helpompaa. Kukin pakkaisi itse tavaransa, kantaisi oman matkalaukkunsa, jaksaisi seisoa laukkuhihnan edessä tarvittavan ajan, ei eksyisi ihmisvilinässä, ei vaatisi viihdyttäjää lentokoneessa ja antaisi aikuisten lukea uima-altaan rantatuolissa omaa kirjaa…

vessa olisi vain tavallinen ja huomaamaton osa elämää eikä koko arjen keskipiste toisinaan.

…voisimme tehdä kahdestaan monenlaisia asioita, kuten käydä tuosta noin vain vaikka leffassa. Voisimme vaikka kävellä käsi kädessä! (Ei, koululaiset eivät suostuisi siihen. Supernoloa!)

…kotona ei olisi käynnissä sisarusten välinen sota yhtä usein kuin nyt. Vaan tätähän en voi tietää varmasti.

…kukaan ei kyselisi pikkutarkkoja kysymyksiä avaruudesta, saimaannorpan sukeltamisesta ja viemäriverkostosta enkä siis tutkisi näiden asioiden vuoksi Googlea tai kirjaston hyllyjä.

…kukaan ei raivostuisi siitä, että tietty mekko on pesussa tai lempileipä on loppu tai siitä, että joku hipaisi jotain tavaraa, joka tavallaan on hänen vaikka se ei olekaan hänen ja olisihan se pitänyt kaikkien tietää, että se on hänen maailman ihanin just tuollainen tavara, onhan se sitä paitsi pinkki ja miksi naapurin tytöllä on paljon ihanampia poneja eikä meille osteta koskaan mitään kivaa ja yhyyyy, jos hän ei saa iltapalaksi niitä tiettyjä muroja niin hän lähtee tästä talosta pois eikä tule ikinä takaisin!

sisarukset

…meillä ei soisi enää lastenlaulut, kukaan ei katselisi Pientä merenneitoa, söpöjä pehmoleluja ei olisi sohvan nurkissa ja ruokapöydän alla eikä kukaan vinkuisi päästä Muumimaailmaan, katsomaan uusinta lastenelokuvaa tai keinumaan leikkipuistoon. Niinpä minäkään en enää näkisi uusia lastenelokuvia enkä saisi halata pulleaa Muumimammaa Naantalissa. Kukaan ei laskisi kanssani liukumäestä eikä pukeutuisi kanssani samanlaisiin Vimman Letteihin.

…kukaan ei itkisi lohduttomana syliin takertuen sitä, että pehmolelu unohtui mummolaan. Isovanhemmat eivät pakkaisi rakkaudella unohtunutta pehmolelua postipakettiin 400 kilometrin päässä.

…kukaan ei itkisi suuret kyyneleet valuen sitä, että lähden aamulla töihin eikä kukaan ojentaisi suuresta rakkaudesta kertovaa piirustusta, kun saavun kotiin.

…11- ja 13-vuotiaiden elämässä olisi huomattavan paljon vähemmän halauksia, kikatuksia, söpöstelyä ja pusuja kuin ilman häntä.

…meillä naurettaisiin, tanssittaisiin ja laulettaisiin paljon vähemmän.

…perheessämme olisi paljon vähemmän lempinimiä ja hassuja, väärin pääteltyjä verbejä ja substantiiveja, kun meidän ihana ”Pikku ragemimmi” ei keksisi niitä.

…kukaan ei sanoisi monta kertaa päivässä, että olen ”satamiljoona kertaa rakas”.

…kukaan ei kömpisi yöllä viereeni peittoni alle, kuiskisi pahan unensa draaman kaarta ja käpertyisi sitten tiukasti minuun kiinni.

…perheemme ei olisi valmis, täydellinen ja juuri tällainen, kuin sen pitää ollakin. Onneksi saimme hänetkin. Olemme kiitollisia jokaisesta heistä ja juuri näistä ikäeroista.

 

 

Lapsiperheaiheisia blogipostauksia

En kaipaa enää vauvaa

Sisarusten kuuluukin tapella

Miksi näen unia, että olen raskaana?

Lapsi sylissä yöllä, kun muu nukkuvat

Sisarusten ikäerot

Lue myös

X