Yli pyykkivuorten

Lapsen raivokohtaukset ja jännittäminen

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
korona
pelko, lapsen jännitys

Lapsi on lähdössä kaverin synttäreille. Lähtökiireessä hän löytää vapulta jääneen vihreän hiussuihkeen ja pyytää, että laitan sitä hänelle. En suostu laittamaan arki-iltana mitään hankalasti pestäviä ja sotkevia hiusvärejä. Lapsi alkaa kiljua, potkia seiniä ja huutaa. Yhtäkkiä päällä oleva vaate on ihan tyhmä. Hän haluaa vain sen, joka on pesussa. Hän alkaa raivota sitä, että hän olisi halunnutkin värittää loppuun sen piirustuksen, jonka roskiin laittamiselle antoi itse luvan jo viisi päivää sitten.

Olemme lähdössä vartin päästä ajamaan kohti lentokenttää. Edessä on kauan odotettu, suuri seikkailu etelän lämmössä. Lapsi huutaa ja raivoaa, kun ei saa pakata mukaan kaikkia lelujaan. Sitä paitsi hän olisi halunnut sinisen matkalaukun itselleen eikä vaatteitaan samaan laukkuun muiden perheenjäsenten vaatteiden kanssa. Sisko nauroi hänelle, kun hän kaatui eilen. Tyhmä sisko!

Olemme kylässä. Iltapäivällä on edessä teatteriesitys, josta on puhuttu kauan. Lapsi tiuskii, raivoaa ja kiukkuaa. Hän ei halua istua tällä paikalla, hän ei halua maitoa vaan vettä, häntä päin ei saa katsoa, hän ei varmasti halua lähteä hetkeksikään ulos, ei ainakaan keinumaan. Kun lapselta kysyy, että haluaisiko hän vielä yhden leipäpalan, hän vastaa samalla äänensävyllä, kuin häneltä olisi kysytty, että amputoitaisiinko hänen kätensä.

Olemme lähdössä uimahalliin. Lapsi rakastaa uimista ja on pyytänyt uimahallireissua jo viikkojen ajan. Vihdoin ehdimme toteuttaa toiveen. Kun pyydämme lasta hakemaan oman pyyhkeensä, se alkaa taas. Hän ei jaksa, hän ei pysty, hänen jalkoihinsa sattuu ja sitä paitsi kaikki meidän pyyhkeemme ovat kauhean rumia! Hän ei edes tiedä, missä se tyhmä pyyhe on! Sitä paitsi jos hän ei saa istua etupenkillä nytkään niin hän ei lähde koko uimahalliin vaan muuttaa kotoa pois!

Meni aivan liian kauan tajuta, mistä on kyse kivan asian äärellä aivan tyhjästä syntyneessä raivossa. Kului kauan aikaa ja sekä rutkasti kaunista puhetta, maarittelua, sovittelua, hermostumista, uhkailua ja huutamista, ennen kuin me ymmärsimme.

lapsen jännitys, pelko

Raivo katoaa sylissä

Se iskee tuntia-paria ennen h-hetkeä. Kiukun syynä on naurettavan pieni asia, kuten väärän värinen muki. Raivo kasvaa ja yltyy kuin pyörremyrsky ihan mistä tahansa pienestä asiasta, kuten vaikka väärässä paikassa seisovasta sisaruksesta. Pyörremyrskyn silmässä olo juuri sillä kiireisellä hetkellä, kun valmistelemme lähtöä tai vaikka vieraiden meille tuloa, on rankkaa.

Tilanne menee näin:

Lapsi raivoaa, vapisee ja karjuu. Vastailemme hetken hänen kysymyksiinsä, kuten toteamme, että se paita on pesussa ja asialle ei voi mitään.

Aikuinen: Tuletko hetkeksi syliin?

Lapsi, raivon vaihtuessa välittömästi itkuun, syliin samalla juosten: Joo!

Aikuinen: Jännittääkö sinua?

Lapsi: JOOO! JÄNNITTÄÄ! Jännittää liikaa!

Hysteeristä itkua, takertumista tiukkaan syleilyyn.

Aikuinen: Sinulla ei ole mitään hätää. Synttärit / matka / uimahalli menee hyvin. Saat olla koko ajan sylissä, jos haluat.

Lapsi: Joo!

Kun lapsi on itkenyt hetken, tilanne menee ohi. Kun pääsemme paikalle, kukaan ei välttämättä huomaa, että etukäteen on ollut tilanne päällä. Lapsi on useimmiten tilanteessa iloinen ja avoin, ainakin alun tottumisen jälkeen.

Etukäteen vain jännittää tosi paljon. Sitä voi olla aikuisen vaikea ymmärtää ja huomata.

pelko, lapsen jännittäminen

Sanoita lapsen tunne

Elämämme muuttui, kun ymmärsimme, että raivon taustalla ovat pelko ja jännitys. Aikuisen on vaikea ymmärtää, että tutun, jopa parhaan ystävän synttäreiden tuoma etukäteisraivo voikin olla jännitystä, ja että ylipäätään kiva asia voikin yhtäkkiä jännittää liikaa.

On mahtava tunne muistaa kesken naurettavasta asiasta syntyneen kiukkukohtauksen, että ai niin, tämähän olikin nyt taas se juttu. On upea vanhemmuuden kokemus osata katkaista lapsen tunne ja auttaa lasta. Lapsen tunnekuohunta on välillä niin suurta, että pieni lapsi ei osaa välttämättä tunnistaa ja sanoittaa sitä itse.

Tuntuu jotenkin hassulta, että meillä tämän tyyppisiin kiukkukohtauksiin auttaa pelkkä syliin pääseminen. Älyttömän helpolla voikin auttaa lasta. Jollekin toiselle lapselle voi toimia joku muu juttu. Siinä missä toinen rauhoittuu sylissä, toinen voi tarvita vaikka yksinoloa. On ihan eri asia puhua vaikka ADHD-lapsen raivokohtauksista kuin näistä meidän jännityskiukuista. En halua kuitenkaan vähätellä kenenkään kokemusta ja arkea: kyllä tällainenkin yli 5-vuotiaan kiukkukohtaus on toisinaan aika kova pala purtavaksi. Varsinkin, kun välillä se kestää vaikka perjantaista sunnuntaihin; esimerkiksi koko kyläilyn ajan.

Siis: Jos lapsesi raivoaa kivan asian edessä, ennen kuin hermostut, kokeile sylin voimaa ja sanoita lapsen tunne. Kyllä parhaan ystävänkin luo meno voi ja saa jännittää. Helpottaa, jos joku vain sanoo sen ääneen.

Onko oma lapsesi jännittäjä? Miten asia ilmenee? Miten voisi auttaa lasta pääsemään eroon etukäteen jännittämisestä?

 

Lue myös

Kuusivuotias, niin pieni, niin iso

Eskariuhma: 4-6-vuotias ei osaa päättää mielialaansa.

Ilta, jolloin kaikki karjuivat

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Lue myös

X