Yli pyykkivuorten

Ystäväni tarina: Johan on prkl, että täiongelmasta ei päästä!

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
täiongelma, saivare, täi

Nyt, kun koulut ovat alkaneet ja Wilmat käyvät taas kuumina, on ajankohtaista julkaista uudestaan tarina, jonka kirjoitin ystäväni kokemuksista viime syksynä. Ota hyvä asento – ja valmistaudu rapsuttamaan päänahkaasi…

”Äiti, mun päätä kutittaa”

Oli rauhallinen joulupäivä. Ruoka oli syöty eikä ollut mihinkään kiire. Joulun tunnelma särkyi yhteen ainoaan lauseeseen, jonka kuudesluokkalainen tyttäreni sanoi minulle. En unohda ikinä sitä lausetta: ”Äiti, mun päätä kutittaa.”

Se lause oli semmoinen joululahja, jota meidän tupaamme ei olisi tarvittu. Löysin lapseni päästä munia ja pari vipeltäjää! Olin hädissäni, ja etsin Googlesta tietoja. En tiennyt täistä yhtään mitään! Koska asumme maaseudulla, ajomatka lähimpään päivystävään apteekkiin on 70 kilometriä suuntaansa. Sinne me lähdimme yhdessä oikein kunnon joulupäivän ajelulle. Ei paljon autossa juteltu.

Ostimme ainetta, joka laitettiin päähän ja annettiin vaikuttaa yön yli. Laitoin aineet myös itselleni, vaikka minulta ei täitä löytynytkään. Ennen nukkumaanmenoa siivosin perusteellisesti, pesin liinavaatteet 60 asteessa ja saunotin 80-asteisessa saunassa peitot ja tyynyt parin tunnin ajan.

 

täiongelma, saivare, täi

Sadan euron täitartunta

Mietin, mistä tartunta on voinut tulla. Ainoa mahdollisuus oli koulun roolivaatteet ja sieltä joulunäytelmän harjoituksissa käytetyt tonttulakit.

Laitoin loman jälkeen kouluun viestiä ja kerroin epäilyni. Sain pahoittelevan viestin, mutta mitään täitiedotetta ei lähetetty muille oppilaille. Hoitokäsittely uusittiin tytölle viikon päästä ensimmäisestä käsittelystä, ja näin voitimme sodan täitä vastaan. Aineita meni kolme pulloa, ja koska piti hankkia täikammat, meni rahaa noin 100 euroa plus tietysti saunan sähköt sekä pyykinpesuaineet.

”Laitapa hauska hattu päähäsi, niin kuvataan!”

Huhtikuussa koulussa tehtiin elokuvaa, mistä tyttäreni oli innoissaan. Elokuvaa varten oli taas käyty roolivaatelaatikolla, ja tsadam: tyttären päässä kuhisi kutsumattomien vieraiden bileet. ”Ei taas!”, huusimme yhteen ääneen.

Tällä kertaa keitti huolella. Saman tien lähti Wilma-viesti opettajalle, rehtorille ja terveydenhoitajalle. Viestin saatuaan terkkari soitti ja lupasi infota myös muita vanhempia. Joukkoviesti lähtikin Wilmassa, ja  myös apteekkiin meni tieto, että on syytä varustautua kunnon asein.

Ostimme taas aineet ensimmäiseen käsittelyyn sekä viikon päästä tehtävään uusintakäsittelyyn. Sata euroa oli jälleen selällään sekä taas ne sähköt ja pesuaineet. Rahaa meni, mutta eniten harmitti lapsen puolesta. Ei ole kivaa, että pää on täynnä verta imeviä, ällöttäviä hyönteisiä!

Puolitoista tuntia päivässä

Tyttäreni aloitti juuri yläkoulun, ja roolivaatteet jäivät näin muiden perheiden riesaksi. Kun viikko oli käyty koulua, putosin polvilleni. Tuli katkera itku. Prkl, ei taas! Ei meillä, ei minun tyttäreni päässä!

Rutiinilla ryhdyimme työhön. Aluksi näytti siltä, että homma on nopeasti ohi. Olihan meillä jo kokemusta, ja aineitakin oli onneksi jo kotona. Kesken ne kuitenkin loppuivat, ja jälleen rikastutimme apteekkia satasella. Onhan se hyvä, että meidän perheemme elättää paikallista apteekkaria täiden voimalla.

Tällä kertaa hoito ei tehonnut. Tällä hetkellä joka aamu ja ilta kampaan tyttäreni hiukset täikammalla ja käyn vielä suoristusraudalla huolellisesti läpi.

Munat ovat mustia eikä niitä saa irti kuin kynsillä repimällä tai raudalla polttamalla. Joka aamu ja ilta meiltä menee tähän rutiiniin 45 minuuttia. Lapsen puoleen selkään ylettyvät hiukset pidetään ehdottomasti kiinni eikä meille saa hetkeen tulla yksikään kaveri kylään. Ei enää täitä meidän kotiimme!

Paha pelko toteutui

Ei kestänyt kauaa, kun tapahtui se, mitä eniten olen pelännyt. Pelko ei liity turhamaisuuteen vaan siihen, että sen myötä emme enää pärjää emmekä selviä. Oma pääni alkoi kutista.

Raastoin täikammalla paksuja hiuksiani ja tiesin, että ei sieltä mitään lähde. Munat ja saivareet eivät lähde kammalla vaan kynsillä vetämällä. Kaksi päivää raavin omaa päätäni kynnenaluset verillä. Koska olemme pääasiassa kahdestaan tyttäreni kanssa, en saanut apua pääni hoitamiseen. Lapsi ei vielä pysty täysin auttamaan taistelussa täipirulaisia vastaan.

Olin kasvattanut kahdeksan kuukautta hiuksiani, ja olin tyytyväinen polkkatukkaani. Pelkäsin, että koska en saa täitä itseltäni pois, tartutan ne uudestaan tyttärelleni. Oli vain yksi keino katkaista kierre ja täiden ylivalta.

Itkien otin koneen käteeni ja leikkasin tukkani pois. Leikkasin pois kaiken. Nyt olen kalju. Ehdinpä käyttää kaiken energiani tyttäreni kauniiden hiusten pelastamiseen. Mitäpä sitä ei lapsensa eteen tekisi?

Mutsi on nyt kalju. Onneksi en ole syöpähoitojen vaan täiden vuoksi kalju. Onneksi pipoja ja huiveja.

Miksi ette välitä?

Olen vaihtanut lakanat ja petivaatteet neljä kertaa viikon sisällä. Vesisateesta johtuen mikään ei tahdo kuivaa. Lähiaikoina olen vain pessyt ja puunannut ja  kammannut, repinyt ja raastanut. Täishampoot tekevät hiuksista todella kuivat ja takkuiset eikä niiden kanssa saa käyttää hoitoainetta. Tyttöparka. Apteekista suositeltiin Rausch-merkkistä pajunkuorishampoota ehkäisemään tartuntoja. Siitä olen nyt lukenut paljon hyvää. Aiomme käyttää sitä.

Luin muun muassa Helsingin Sanomien uutisesta, että täiongelma on kasvanut. Syynä on muun muassa se, että täiongelmaa ei osata tai haluta hoitaa oikein.

Täit eivät liity alempaan sosiaaliluokkaan, likaisuuteen tai epähygienisuuteen. Täit viihtyvät erinomaisesti juuri puhtaissa hiuksissa. Täitä voi tulla kenelle tahansa meistä, mutta miksi kuka tahansa meistä ei halua hoitaa täitä pois omien perheenjäsentensä hiuksista?! Miksi kukaan haluaa pitkittää tätä ongelmaa?

En suosittele kokeilemaan täikierrettä kotona.

Onko teillä ollut täitä? Mikä on paras keino päästä eroon täiongelmasta? Pelkäätkö täitartuntaa?

Lue myös

X