Yli pyykkivuorten

Miksi haluat, että lapsi on iholla koko ajan?

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
äiti

Jotkut nauttivat siitä, että koti on hiljainen aamuisin. Muut nukkuvat, ja itse saa istua rauhassa, lukea lehteä ja syödä aamupalaa. Minä en ole yksi heistä. Toki herään yli puoli tuntia ennen lasta, mutta vain siksi, että saan kiireellä tehtyä kaikki vaadittavat aamutoimet. Kun on aika herättää lapsi tai lapset, on jo kiire.

Minä haluan omaa aikaa illalla. Olemme aina pyrkineet laittamaan pienet lapset nukkumaan kello 20, ja olemme siinä onnistuneet. Joku korkeampi voima on tehnyt lapsistamme sellaisia, että heitä ei ole edes vauvana tarvinnut ”nukuttaa”. Nukuttamisella tarkoitan sellaista, että istutaan samassa huoneessa, silitellään lasta tai hytkytellään vaunuja kauan, vaikka tunnin.

Kiitos, kiitos, kiitos, meidän lapsemme ovat nukahtaneet aina heti, kun heidät on jätetty yksin nukkumaan iltapalan, pesun, sadun ja muiden iltarutiinien jälkeen. Useimmiten se on tapahtunut kello 20. Lapset ovat olleet silloin väsyneitä.

Vaikka nautimmekin lastemme seurasta (paitsi jos uhmis raivoaa tunteja putkeen naama punaisena niin ihan joka hetki ei ole sellainen, mitä vanhana muistelen), haluamme oman ilta-aikamme. En jaksaisi ilman sitä olla äiti, vaimo tai työntekijä tai mitään niistä.

En ole ikinä ymmärtänyt, koska aikuiset katsovat uutisia tai vaikka K18-leffoja, jos lapset valvovat yhtä kauan kuin aikuiset? Eivätkö he koskaan katso? Onko koko päivä silloin pelkkää Fröbelin palikkaa, Titi nallea, uhmakiukkua ja jatkuvaa iholla oloa, jos herätään ja mennään nukkumaan yhtä aikaa?

Käsi sydämellä: riittääkö pelkkä RyhmäHau-arki?

Eivätkö kaikki kaipaa sitä hetkeä, jolloin titteli on vain minä, tai korkeintaan vain puoliso, mutta ei missään tapauksessa saman vuorokauden aikana enää äiti tai isä? Eikö välillä tule fiilistä, kuten Helmoissa-blogi Matun kirjoitti, että valitettavasti tavoittelemanne äiti on pois käytöstä?

Lapsi hyppii sängyssä klo 23.58

Tiedän, mitä on, kun lapsi itkee yöt hampaiden tulon, ikävän, pimeän pelon, uhmaiän tai vaikka pitkään jatkuvan sairauden vuoksi. Aavan keliakian diagnosoimista ennen meillä oli 1,5 vuotta itkua, hätäännystä ja kipua öisin.

Kaikki lapset ovat erilaisia ja perheet erilaisia. Joku lapsi nukahtaa vasta puolilta öin vaikka vanhemmat veisivät lapsen päivän aikana HopLoppiin, Linnanmäelle ja juoksemaan maratonin. Sille ei vaan voi mitään, että välillä lapsi hyppii sängyssään kello 23.58 eikä väsytä yhtään.  Munakoisoni ja minä -blogissa pohdittiin juuri lapsen päiväkodissa nukkumien päiväunien tuomaa koko perheen väsymystä ja turhautumista. Se on eri asia kuin se, että haluaa lapsen menevän nukkumaan vasta myöhään.

Lähinnä vain kysyn, että jos tykkäätte kääntää lapsen rytmiä niin, että hän menee myöhään nukkumaan, niin miten ihmeessä te jaksatte? Vai ettekö te tarvitse omaa aikaa? Oikeasti?

lapsiperhe

Lapsi aikaisin nukkumaan = hyvinvoiva äiti

Vauva.fi julkaisi juuri artikkelin lapsen nukkumaanmenoajan vaikutuksesta vanhemman mielenterveyteen. Lehti siteerasi australialaista tutkimusta, jonka mukaan ”äidin mielenterveys ja parempi henkinen hyvinvointi liittyi lapsen aikaiseen nukkumaanmenoaikaan erityisesti, kun lapset olivat 6–7-vuotiaita”. Lehden mukaan ”jo aiemmin on todistettu, myös tieteellisesti, että vauvaikäisten uniongelmat vaikuttavat äitien mielenterveyteen riippumatta siitä, onko äidillä ei ole aiempaa masennustaustaa”.

Jos joku kysyy minulta yhtä ohjetta lastenkasvatukseen, sanon aina, että jos vaan mitenkään voit, opeta jo vauva nukahtamaan yksin. Siinä, missä joku istuu tunnin käsi vääntyneenä pinnasängyn laitojen välistä, minä olen jo tunnin viettänyt omaa aikaa. Vaan miten se tapahtuu, sitä en tiedä. Meillä on kokemusta vain näistä kolmesta, jotka nukahtivat jo kun heitä oli vasta laskemassa sänkyyn tai vaunuihin.

Ehkä joku ei aidosti kaipaa yhtään omaa hetkeä vaan haluaa olla lapsen lähellä koko ajan? Toki saa olla niin lähellä kuin haluaa, jos aidosti äitikin, tai isä, haluaa juuri sitä. Tietenkin vauva tarvitsee vanhempansa 24/7, mutta tarvitseeko vaikka viisivuotias?

Toisaalta, äkkiä nämä kasvavat. Enää koululaisemme eivät kömmi yöllä kainaloon unipupua retuuttaen. Enää he eivät halua olla lähellä koko ajan. Eivät todellakaan. Nykyään tosin voin jo heidän kanssaan katsoa jonkun leffan illalla. Se on ihan eri kuin se, että joku hyppii sohvalla, kaataa iltapalalla teemukini ja kysyy sata kertaa, mitä muurahaisen sisällä on ja miten pissa ja kakka oikein menee siellä putkistoissa.

Valitettavasti tavoittelemanne äiti haluaa olla poissa käytöstä edes yhden tunnin iltaisin ennen kuin on pakko mennä nukkumaan.

 

Kaipaatko omaa aikaa? Haluatko sitä illalla vai aamulla? Onko teillä uniongelmia?

 

Lue myös

Lapsi sylissä yöllä, kun muut nukkuvat

Kolmannen odotusta ei enää onnitella

Lue myös

X