Yli pyykkivuorten

Minusta on tullut paska mutsi

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
yh

Minusta on tullut paska mutsi.

Ei lasten mielestä (ehkä) eikä puolison mielestä. Omasta mielestäni.

Ennen osasin vanhemmuuden ihan silleen keskitasoisesti tai jopa hyvinä päivinä vähän paremminkin. Olin kärsivällinen, lempeä, rakentavaa palautetta antava, innostava, osallistuva, rakastava, oikeudenmukainen, ystävällinen ja kaikin puolin ihana. Nykyään taas…

Ihan paska mutsi.

Lapset tappelevat, äiti karjuu

Nykyään, kun tulen kotiin töistä siinä kello 17 aikaan, puren huulta ja hampaita yhteen jo eteisessä. Siinä ehkä hillitsen itseni ja laitan eteisen kenkämeren suoraksi kuin kesäaamun tyyni järvenpinta. Kuljen kohti keittiötä. Siitä se sitten alkaa.

‒ Niin te ette sitten tyhjentäneet astianpesukonetta! Ei kun täällähän on likaisia! Miksi te ette ole laittaneet astioita koneeseen? Kaikki nämä mahtuis ihan hyvin koneeseen!

Sitten lähden etsimään koululaisia heidän huoneistaan.

‒ Miksi sängyt ei ole pedattu? Miksi kaikki tavarat on lattialla? Miksi sulla on täällä monen päivän likapyykit lattialla? Oletko tehnyt läksyt? Oletko tehnyt jotain muutakin kuin ollut kännykällä?

Vaihtoehtoisesti törmään lapsiin jo olohuoneessa. He tappelevat. Toinen ärsyttää minkä jaksaa ja toinen karjuu vastaan. Toinen laulaa tahallaan todella kovaa, kun toinen yrittää lukea kokeeseen. Mikä pahinta, toinen tunkee toisen huoneeseen, pyhälle alueelle.

‒ Menkää muualle tappelemaan!, sanon silloin yhtä kauniisti kuin esimerkiksi Amerikan presidentti hermostuessaan.

He tappelevat ja huutavat. Minä tappelen ja huudan.

Paska mutsi.

yli pyykkivuorten

Satuhetki sylissä riitti ennen

Olen jotenkin hämmentynyt tästä äitiyden muutoksesta. Olen hämmentynyt siitä, että alennun samalle tasolle kiukuttelemaan ja lisäksi valitan kaikesta, mutta eniten olen hämmentynyt arjen muutoksesta.

Tuntuu, että en enää osaa tätä rooliani.

Kaukana ovat ne ajat, jolloin riitti, että otin syliin ja luin sadun. Aiemmin ehdotukseni leikkipuistoon tai lastenkonserttiin menosta, Duploilla rakentamisesta, yhteisestä leikkihetkestä tai koko perheen painiottelusta sohvalla otettiin vastaan samalla reaktiolla, joka nykyään tulee vain, jos lupaan lapselle uuden kännykän. Hyvän kännykän, oikean merkkisen. Nykyään erilaiset ehdotukseni yhteisistä kivoista tekemistä saavat lähinnä reaktioita, joissa pyöritellään silmiä, hymähdellään ja sanotaan, että kiitos, mutta ei kiitos.

Avauduin Facebookin ryhmässäni (liity mukaan tästä) joku aika sitten keskustelustani lasten kanssa lauantaiaamuna. Mies lähti työmatkalle eikä meillä muilla ollut mitään suunnitelmia. Sanoin innoissani lapsille, että nyt keksitään jotain kivaa tekemistä meille neljälle! Huippukiva päivä tulossa! Vaikka elokuviin!

Seurasi jäätävä hiljaisuus, jonka rikkoi lopulta Aavan hihkunta My little pony -elokuvan katsomisesta. Matilda pyöräytti silmiään ja sanoi puoliksi leikillään, että hänen unelmapäiväänsä ei kuulu aika meidän kanssamme vaan aika yksin ilman meitä.

Teinin vanhemmuus: seinä, jota potkia

Kukaan lapsista ei ole kiinnostunut samasta tekemisestä kuin muut lapset. Kukaan ei ole juurikaan kiinnostunut sisarusten tai vanhempien seurasta. Tai no ehkä Aava, hän on vielä pieni, mutta myös samalla uhmakiukkuinen.

Isommatkin kyllä voivat tehdä jotain vanhemman kanssa, mutta ehdottomasti ilman sisaruksia. Repeä siinä sitten kolmeen suuntaan.

Minua hämmentää, että en enää kelpaa. Hämmentää, kun en repeä arjessa koko ajan kaikkien toiveisiin ja vaatimuksiin. Hämmentää, että valitan koko ajan kodin sotkuisuudesta, lasten ulkovaatetuksesta (lue tästä kunnon avautuminen aiheesta), sisarusten tappelemisesta ja koko perheen väsymyksestä. Tavallaan minua tarvitaan paljon vähemmän ja tavallaan paljon enemmän. Tuntuu, että tekemisiäni, sanomisiani ja reaktiotani peilataan paljon enemmän kuin ennen.

”Peili, jota peilata ja seinä, jota potkia”, kuvasi Anni Sinnemäki teinin äitiyttä. Tuntuu, että en ole koskaan riittävän hyvä seinä enkä peili, kun kolme eri vaiheessa elävää lasta potkivat ja peilaavat yhtä aikaa. Silti nämä kolme tuovat juuri sen arjen, jota olen halunnutkin, sitä ei ole tarvetta kyseenalaistaa.

Hämmentää myös ajatus siitä, että teini on neljän vuoden päästä 18-vuotias, ja minä käytän yhteisen aikamme, joka hupenee koko ajan, valittamiseen. Ja lapset taas käyttävät ajan tappelemiseen.

Tallink Silja

Pimeää ulkona ja sisällä

On meillä hyviäkin hetkiä, paljon. Ehkä se on vain tämä loputon pimeys ja kiire. Kun päivänvaloa ei näe viikkoihin ja kun viikonloppuihinkin osuu menoja, alkaa väsyttää.

Teini purkaa koeviikkojen stressiään pikkuveljeen, eskarilainen on ihan puhki eskarin ja aamu- ja iltapäivähoidon täyttämien, vanhempien työpäivää pitempien koulupäivien takia, omat työt stressaavat ja yöuni jää joka yö alle seitsemään tuntiin.

Paska mutsi ei oikein tiedä, miten pitäisi olla. Pienten lasten kanssa oli luonnollista touhuta, pelata, leikkiä ja sylitellä koko ajan, mutta nyt ovat työt, lasten koulu ja harrastukset, kotityöt, tuhannet metatyöt ja arki-iltojen kolmen tunnin kaikkien hereilläolon aikaikkuna, jolloin pitäisi ehtiä tehdä kaikki.

Kun olisi aikaa tehdä jotain lasten kanssa, he eivät todellakaan halua vanhemman aikaa silloin, mutta haluavat sitä kaikki yhtä aikaa tai silloin, kun kaikkien pitäisi jo nukkua. Jokainen pitäisi huomioida, kaikki kotityöt pitäisi ehtiä tehdä, parisuhdetta hoitaa, läksyjä kysellä, pitää huolta omasta liikkumisesta…

Pienten lasten vanhemmuus oli niin erilaista, niin tuttua.

Lue tästä Työssäkäyvän arki-illat ovat liian lyhyitä.

Tule joulu kultainen vähän äkkiä

‒ Äiti, iloitaan, että nyt on vielä viikonloppu, huusi Aava juuri huoneestaan ihan yhtäkkiä vaihtaessaan yöpukua. Kyllä, iloitaan, ehdottomasti.

Ehkä paska mutsi -fiilis tasoittuu, kun viikonlopun lisäksi tulee joululoma ja kaikilla stressi ja väsymys helpottavat edes hetkeksi. Ehkä sitten emme kiukkua koko ajan.

Hämmentääkö sinua äitiyden roolin muuttuminen lasten kasvaessa? Mikä on sinulle helpointa: olla taaperon, pikkukoululaisen vai teinin vanhempi?

Blogipostauksia murrosiästä

Murrosikäinen, meitä pelottaa

Missä vaiheessa vauva kasvoi kahdeksasluokkalaiseksi?

Eskarilaisen ja yläkoululaisen tytön arjen eroavaisuudet

Syyt, joiden vuoksi sisarukset tappelevat

Ilta, jolloin kaikki tappelivat

Koululaiset jumaliste, nyt äiti opettaa miten puetaan päälle

50 kysymystä, joihin koululainen vastaa ei

Lue myös

X