Yli pyykkivuorten

Rippikoulu: nuoruuden upeimpia muistoja

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
ripari
rippikoulu

Tärkeintä oli, että pääsimme lähtemään sinne yhdessä. Laukut oli pakattu huolellisesti ja tarkistettu moneen kertaan. Olimme niin valmiita kuin vain voi olla. Olimme odottaneet tätä usean vuoden ajan.

Saavuimme leirikeskukseen. Minä ja paras ystäväni, joka asui eri paikkakunnalla kuin minä, halusimme ehdottomasti kokea tämän yhdessä. Olimme valinneet  paikan, joka ei ollut kummankaan kotipaikkakunnalla. Halusimme ottaa vähän etäisyyttä muista ja saada ihan oman, yhteisen kokemuksemme.

Oli kesä. Silloin kesäisin paistoi aurinko ja pystyi käyttämään shortseja ja t-paitaa.

Silloin kesäisin tarkeni käydä uimassa. Me kävimme, ja niin kävivät pojatkin.

Pojat. Niitä oli tullut leirikeskukseen ympäri Suomen. Oli aika komeitakin, monta. Katselimme heitä ja kuiskuttelimme heistä vähän iltaisin sen jälkeen, kun olimme kokoontuneet leirinuotiolle ja lähteneet sen jälkeen iltatoimiin.

ripari

Nuotio ja kitara

Tuli ritisi, loimusi ja lämmitti nuotiossa lammen rannalla. Lammen vedenpinta oli aina tyyni.

Kitaran soinnut tulivat iholle asti. Laulut olivat tuttuja jo lapsuudesta, niitä kaikista parhaimpia lauluja. Se The Punainen laulukirja.

Isoset esittivät maailman hauskimpia sketsejä. Leirin vetäjät puhuivat aiheista, jotka jäivät mieleen pitkäksi ajaksi.

Ruoka oli hyvää. Linnut lauloivat. Paras kaveri oli lähellä. Uusia kavereita tuli monia. Isonen piti hyvää huolta ja oli hirmuisen hauska.

Lammella soudettiin veneellä, jossa ei ollut tappia. Tai oli. Tai en muista. Ehkä oli.

Oli vaan aika siistiä kaikki se.

ripari

Yhdessäoloa ja ajateltavaa

Puhuimme tärkeistä ja isoista asioista aikuisten ja isosten johdolla sekä keskenämmekin. Jatkoimme juttelua saunan lauteilla, pienissä nukkuma-aitoissamme sekä kirkon penkissäkin. Ne asiat toivat turvaa.

Viimeisenä iltana olimme olleet tunnin nukkumassa, kun meidät tultiin herättämään. Menimme leirinuotiolle, lauloimme, katselimme sketsejä ja lopuksi juoksimme kaikki vaatteet päällä lampeen. Minä en tosin tainnut juosta, mutta kastuin, kun isoset kävivät halaamassa kaikkia, jotka eivät juosseet.

Kaikki oli juuri sellaista kuin olin ajatellutkin. Se tunnelma ja se läheisyys imivät mukaansa. Sen oman leirini jälkeen olin monena kesänä isosenakin. Se tuntui kodilta, sellaiselta, jota usein kaipaan, vaikka olenkin arjessani samojen asioiden ympärillä. Haluaisin yhä pakata makuupussin ja rinkan ja asetella makuupussini kerrossängyn yläpedille hirsisessä aitassa, joka on nukkumaanmenoaikaan täynnä itikoita.

ripari

Hiljainen ja arka

En koskaan unohda sitä kesää, sitä leiriä, niitä ihmisiä, sitä ikää lapsuuden ja nuoruuden välillä ja sitä, kun ystävät ja sukulaiset tulivat juhlimaan juuri minua. Se oli hiljaiselle ja aralle tytölle hyvin merkityksellistä. Siitä kaikesta on tänä vuonna jo 23 vuotta, mutta minä muistan yhä.

Tämän vuoden kesällä esikoiseni saa kokea sen saman. Toivon ja uskon, että hänelle kokemus on yhtä merkittävä.

Rippikoulu, yksi nuoruuden ehdottomasti parhaista kokemuksista.

Millaisia muistoja sinulla on rippikoulusta? Onko teidän perheessänne rippikoululaista?

Lue myös

X