Yli pyykkivuorten

Hätäkeskus ei auttanut – lapset jäivät yöksi keskenään

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
äiti väsymys
Hätäkeskus ei auttanut lapsiperhettä

Hätäkeskus auttaa, kun tarvitaan apua. Auttaako aina?

Ystävälleni tapahtui tässä tämän vuoden tammikuussa tilanne, jossa kukaan ei auttanut. Edes hätäkeskus ei auttanut vaan nosti kädet pystyyn. Tämän vuoksi ei ollut mitään muuta vaihtoehtoa kuin jättää lapset yöksi keskenään kotiin. Miksi hätäkeskus ei auttanut perhettä? Mitä tästä sanoisi lastensuojelu?

Tässä tarinassa joka sana on totta.

Pienet lapset jäivät yöksi ilman aikuista

Tämä tapahtui tammikuussa 2018 silloin, kun oli valtavan kova pakkanen osassa Suomea.

Ystäväni lähti illalla kello 22 hakemaan 3-, 7- ja 9-vuotiaille lapsilleen lämpimämpiä vaatteita autotallista, joka on erillinen rakennus omakotitalon pihapiirissä. Ystäväni oli juuri katsonut mittarista, että pakkasta oli 25 astetta.

Ystävä laittoi yöpukunsa päälle takin ja jalkaansa miehensä talvikengät, jotka olivat monta numeroa liian isot. Hän otti koiran samalla mukaan iltapissalle. Oli kauhean kylmä!

Ystävä otti nopeasti tarvittavat vaatteet autotallista ja läimäytti autotallin oven kiinni. Samalla hän tajusi, että avaimet jäivät autotalliin sisään.  Autotallin ovi oli tietysti lukossa.

Kodin etuovi oli myös tietysti lukossa. Kodin takaovikin oli lukossa. Vara-avain ei ollut paikallaan.

Ystäväni mies oli työmatkalla.

Lapset eivät heränneet

Ystäväni soitti ovikelloa varovasti, että vain eteisen vieressä olevassa huoneessa nukkuva esikoinen heräisi. Hän ei herännyt. Ystävä soitti kovempaa. Lopulta hän oikein rämpytti ovikelloa. Hän hakkasi ovea ja esikoisen huoneen ikkunaa. Ei mitään vaikutusta.

Puhelinkin oli tietysti sisällä.

Lapset, jotka heräävät heti, jos avaa karkkipussin, nukkuivat nyt sikeämmin kuin ikinä.

Ystäväni hakkasi ovea ja ikkunoita aivan jäässä. Jos hänen iso koiransa olisi ollut sisällä, se olisi haukkunut villisti sellaisesta metelistä ja saanut lapset hereille, mutta kun koirakin oli ulkona!

Aikuiset yrittivät herättää nukkuvat lapset

Vartin päästä hän luovutti. Ystäväni juoksi koiransa kanssa naapurin ovelle. He sentään avasivat oven.

Ystävä ja naapuripariskunta siirtyivät kolmen hengen iskujengillä soittamaan ovikelloa ja hakkaamaan ikkunoita. He soittelivat naapureiden puhelimilla esikoisen kännykkään. Ei mitään reaktioita!

Tunnin verran he jyskyttivät ikkunoita ja ovia epätoivon vallassa. Miten lapset voivat ikinä nukkua noin hyvin?

Lopulta he soittivat päivystävään lukkoliikkeeseen.

Hätäkeskus: emme voi auttaa

”Liian kova pakkanen, omakotitalon lukkoja on hankala tiirikoida”, sanoi vanhan kuuloinen miesääni luurin toisessa päässä.

He soittivat hätäkeskukseen.

”Emme pysty antamaan viranomanomaisapua tähän. Rikkokaa ikkuna, ei viranomainenkaan pysty tekemään muuta”, kuului hätäkeskuksen ainoa ohje.

Hätäkeskuksen ohje oli rikkoa ikkuna 25 asteen pakkasella. Miten ystäväni olisi saanut yöllä peitettyä ikkunan? Aamulla piti olla töissä, joten ikkuna olisi ollut rikki ehkä kauankin. Työmatkalla oleva mieskään ei puhelimessa innostunut ajatuksesta ikkunan rikkomisesta.

Hätäkeskus ei lähettänyt paikalle edes poliisipartiota turvaamaan keskenään nukkuvien lasten unta. Mitä lastensuojelu on mieltä siitä, että 3-, 7- ja 8-vuotiaat nukkuivat keskenään omakotitalossa?

Isoin pelko oli, että 3-vuotias herää yöllä ja lähtee etsimään äitiään ulkoa paukkupakkasessa! Se riski oli todellinen!

Olisiko ystäväni pitänyt valita vain ikkunan rikkomisen ja kuistille nukkumaan käpertymisen väliltä?

Kello oli jo puoliyö ja oli niin saakelin kylmä. Ei auttanut kuin ottaa koira kainaloon ja mennä naapuriin yöksi.

Lööppi: 3-vuotias harhaili yöpuvussa pakkasessa

Siinä naapurin vieraspatjalla maatessaan ystäväni ei voinut miettiä mitään muuta kuin sitä, että pienin lapsi herää yöllä ja lähtee ulos etsimään häntä. Hän näki silmissään lapsen hortoilevan pakkasessa yöpuvussaan. Hän näki ambulanssit, lumihanget ja lööpit.

Ystäväni kävi puolen tunnin välein kuuntelemassa oven takana itkeekö kukaan. Ennen nukkumaan menoa he tekivät lapsille kyltin kuistille jossa luki, että äiti on naapurissa ja sinne täytyy soittaa. Vaan kun eihän kolmevuotias osaa lukea…

”Äiti on lähtenyt”

Työmatkalla oleva mies piti onneksi kännykän äänet päällä yöllä. Onnea on myös, että hän heräsi, kun hänen kännykkänsä soi yhtäkkiä kello 2.15. Puhelimessa oli järkyttynyt esikoinen.

”Äiti on lähtenyt töihin ja X (pikkusisko) itkee,” oli tokaluokkalainen sanonut.

Viisas tyttö oli päätellyt, että vuorotyötä tekevälle äidille oli tullut työkeikka. Hän oli onneksi ymmärtänyt hakea apua tilanteeseen isältä, vaikka isä olikin kaukana työmatkalla.

Onneksi myös naapurissa herättiin puhelinsoittoon nopeasti, ja ystäväni ja koira kiisivät kotiin. Kuopus nyyhkytti sohvalla siskon rauhoitellessa häntä. Isosisko oli tehnyt parhaansa lohduttaakseen: hän oli laittanut Pipsa Possun pyörimään.

No, ikkunat olivat ehjät ja lapset pysyivät sisällä. Vara-avainkin päätyi myöhemmin oikeaan paikkaan takaisin.

Silti: onko hyvinvointivaltion ainoa ratkaisu rikkoa ikkuna 25 asteen pakkasella tai jättää lapset keskenään kotiin nukkumaan?

Mitä jos jotakin olisi oikeasti sattunut? Kenen vastuulla olisi ollut pakkasessa harhaileva taapero?

Kuva Pixabay.com

Lue myös

X