Yli pyykkivuorten

Kävin jalan magneettikuvauksessa – ja mietin aivosyöpää

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
puutarha

Kirjoitin aiemmin postauksen, jossa kerroin 10 asiaa itsestäni. Mainitsin postauksessa, että oikea jalkani on ollut viime vuoden kesäkuusta asti kipeä.

Pääsin tällä viikolla magneettikuvaukseen, jota olinkin ehtinyt toivoa jo aika kauan. Jalkani on välillä tosi kipeä ja välillä vähän parempi. Nyt olen syönyt jo kohta viikon putkeen särkylääkkeitä taas, joten hyvä, jos kohta selviää, mikä on jalassani vikana.

Kävin magneettikuvauksessa työterveydestä saadulla lähetteellä ja kotikunnasta saadulla maksusitoutumuksella. Kuvaukseen pääsin yksityiselle lääkäriasemalle.

Kuvaus maksoi minulle reilun 40 euroa, joten tuli taas vahvasti tunne siitä, että meistä pidetään täällä hyvää huolta ja asiat toimivat.

Magneettikuvaus eteni näin:

  • Kysyttiin, olenko raskaana tai onko minulla metallia vartalossani. No, en ja ei.
  • Kysyttiin, onko minulla tatuointeja. Värilliset tatuoinnit voivat haalistua tai tatuointeja voi alkaa kuumottaa. Ei tullut kuumotusta, vaikka minulla on kipeässä jalassakin tatuointi.
  • Riisuin kaikki korut sekä rintsikat.
  • Jätin päälleni paidan, pitkikset ja sukat.
  • Sain valita pitkästä musiikkilistasta musiikkia, jota kuuntelin korvillani olevilla kuulokkeilla.
  • Kipeä jalkani laitettiin telineeseen.
  • Makasin selälläni tutkimuspöydällä.
  • Koska tutkittava kohde oli jalka, pääni jäi reilusti magneettikuvausputken ulkopuolelle.
  • Kuvauksen aikana ei saanut liikkua millään tavalla.
  • Sain käteeni soittokellon, jota painamalla tutkimus keskeytettäisiin minun niin halutessani.
  • Kuvaus kesti 20 minuuttia.
yli pyykkivuorten

Magnettikuvauksessa sai olla hiljaa silmät kiinni

Kuvausaikani oli aamulla kello 8.30. Sitä ennen olin herännyt kuudelta, käynyt suihkussa, auttanut Aavan aamutoimissa, vienyt Aavan eskariin ja ajanut kotoamme Tampereelle.

Kun pääsin pitkäkseni tutkimuspöydälle, kaikki kiire katosi. Ensimmäisenä ajattelin, että ihanaa, saan hetken vain olla. Luksusta!

Pidin silmiä kiinni ja kuuntelin musiikkia. Aika hieno tunne ruuhkavuosissa elävälle äidille, että ei saa edes liikkua, että on pakko vain pysähtyä ja olla. Kokonaiset 20 minuuttia!

Seuraavaksi ajattelin, miten hienosti meillä täällä Suomessa kaikki hoituu. On upeaa saada elää tässä maassa.

Tämän jälkeen aloin ajatella, että odotan innolla tutkimukseni tulosta. Tuntuu hienolta saada kuulla, mikä jalassani on ja miten se ehkä voidaan parantaa.

Mietin, miten pieni juttu on, että minulta tutkitaan vain päkiää ja jalkapöytää.

Ajatukset heissä, joiden aivoja magneettikuvataan

Mietin aika kauan siinä Vain elämää -kappaleiden soidessa korvissani, että millaista olisi, jos makaisin siinä hievahtamatta tutkittavana, että onko minulla aivokasvain ja kuinka suuri.

Se tilanne on varmasti niin erilainen, että siinä ei paljon hihkuta, että ihanaa, 20 minuuttia liikkumatta.

Ajattelin kaikkia heitä, jotka sen ovat kokeneet. Ajattelin erästä pientä tyttöä, joka menehtyi juuri aivosyöpään. Hänen tarinansa saan ehkä kertoa teille Ystäväni tarina -juttusarjassani tässä lähiaikoina. Silloin ehkä joudumme kaikki vähän itkemään.

Tutkimusaika koostui lyhyistä mittauksista, joita kone laski. Menin sekaisin laskuissa, joten en yhtään tiennyt, kuinka kauan on aikaa vielä jäljellä.

Tutkimuksen loppuvaiheessa minulla oli tosi kylmä, koska laite puhalsi koko ajan kylmää ilmaa. Kun päätin, että nyt keskeytän tutkimuksen kysyäkseni, saanko peiton, olikin tutkimus loppunut.

Koska minulla ei ollut pää laitteessa sisällä, en kokenut tutkimusta mitenkään ahdistavana. En usko, että minulle olisi tullut ahtaanpaikankammo vaikka olisinkin ollut toisinpäin. Laite oli aika iso, joten tilaa oli hyvin yläpuolella.

Nyt vain odottelen viikon, millaiset tulokset saan. Pitäkää peukkuja!

Oletko käynyt magneettikuvauksessa? Millainen kokemus oli mielestäsi?

Lue myös

X