Yli pyykkivuorten

Paras päätös ikinä: lopetimme eskarilaisen harrastuksen, vähensimme 11-vuotiaan harrastuksia

Teksti: Hanna Maaria, Yli pyykkivuorten
jumppa

Syksy oli pitkä, pimeä, väsyttävä ja täynnä aikatauluja. Tuntui, että elämään mahtui töiden lisäksi vain illan aikataulutuksia; kellon kanssa kilpaa juoksemista, harrastustavaroiden pakkaamisia, harrastuskyydityksiä ja liian täysiä iltoja.

Aava jatkoi syksyllä joukkuevoimisteluharrastustaan kesätauon jälkeen. Näimme jo alkusyksystä, että harrastus tökki pahasti. Eskarin alkaminen suuressa koulussa sekä koulun aamu- ja iltapäivähoito olivat jo niin iso mullistus päiväkotielämän jälkeen, että Aava oli iltaisin ihan loppu.

Alkusyksystä Aava kävi kaksi kertaa viikossa treeneissä. Syksyn edetessä otimme askeleen taaksepäin ja vaihdoimme ryhmään, jossa treenattiin vain kerran viikossa. Sekään ei yhtäkkiä tuntunut enää kivalta.

Joulun kohdalla asiasta ei ollut enää mitään epäselvyyttä: Aava, minä ja mies olimme kaikki samaa mieltä siitä, että nyt vihelletään peli poikki, riisutaan voimistelupuku kaappiin ja jumpataan hetki ihan vain kotona.

jumppa

Yksi säbätreeni vähemmän

Henrik, 11, pelaa säbää. Hänellä on neljät treenit viikossa sekä välillä myös pelejä viikonloppuisin.

Yksi treenikerta on kauempana Tampereella perjantaina kello 17. Se kiristi meitä koko syksyn. Minä en koskaan ehtinyt kotiin ennen puoli viittä, ja yleensä tykkäämme perjantaisin siivota, käydä kaupassa tai huilata koko perhe yhdessä. Perjantain treeni tuntui raskaalta ja koko perheen aikatauluja muokkaavalta.

Koska ihan jokaisessa treenissä ei ole ihan pakko käydä, päätimme Henrikin niin ehdottaessa jättää perjantain treenin pois. Hän käy nyt muina kertoina sitten.

Tällainen pieni päätös, Aavan harrastuksen lopettamisen lisäksi, on tuonut iltoihimme rauhaa, lepoa, yhdessäoloa ja aikaa. Se on tuntunut valtavan hyvältä. En usko, että meidän pojasta tulee salibandyn ammattilaista vaan hän valitsee varmastikin jonkun muun uran. Riittää, että hän nauttii treeneistä ja peleistä.

jumppaaminen

Myös kotona voi harrastaa

Niin, Aavalla, kohta 7 vuotta, ei ole nyt mitään harrastusta. Tai siis: hänellä ei ole mitään harrastusta, johon hänet viedään eskaripäivän jälkeen ohjattuun ryhmään ja joka maksaa.

Olemme aina halunneet painottaa lapsille myös sitä, että harrastaa voi myös kotona. Ei sellainen harrastus ole huonompi harrastus, jota harrastetaan kotona.

Aava piirtää ja askartelee, lukee itse kirjoja ja Aku Ankkoja, hänelle luetaan ääneen joka ilta vähintään yksi satukirja, mutta yleensä myös lasten romaaneja kuten Puluboita ja Ponia, käymme luistelemassa näin talvisin niin paljon kuin ehdimme ja jumppaamme yhdessä. Aava on myös intohimoinen korttipelien ja lautapelien pelaaja.

Aava myös leikkii välillä kavereidensa kanssa, mikä on ihanaa, kun sille on aikaa.

jumppa jumppa

Eskarilaiselle riittää illan ohjelmaksi syli

On hienoa, jos lapsi ja koko perhe nauttii jostain ohjatusta ja päämäärätietoisesta harrastuksesta. Harrastukset ovat tosi hyvä juttu, kyllä niitä on hyvä olla varsinkin koululaisella. Meillä vaan Aava ei tunnu niitä nyt millään tavalla tarvitsevan. Ison koulun eskaripäivät tarjoavat seuraa, virikkeitä ja ärsykkeitä niin paljon, että syli riittää iltoihin.

Kyllä vanhemmillakin pitää olla aikaa istahtaa illalla työpäivän jälkeen sohvalle tai vaikka ehtiä salille, minne olen muuten nyt ehtinytkin, kun koko ilta ja joka ilta ei ole aikataulutettu lasten harrastusten mukaan. Jokainen perhe on toki erilainen ja lapset erilaisia, joten tärkeintähän on, että kaikki ovat tyytyväisiä tilanteeseen.

Aloin ajatella tätä asiaa, kun jumppasimme taas tänä iltana sohvalla Aavan kanssa. Nyt todella tajuan, että tämä oli oikea päätös. Katsotaan, miltä tuntuu syksyllä sitten. Nyt on hyvä näin.

Mitä sinun lapsesi harrastavat kotona tai kodin ulkopuolella? Mikä on sopiva määrä harrastuksia sinun lapsellesi?

Lue myös

Viisivuotias oppi lukemaan

Ilta, jolloin kaikki karjuivat

Työssäkäyvän arki-illat ovat ihan liian lyhyitä

Kuinka paljon äitien kestävyyskuminauha venyy?

Lue myös

X